Kotimaa http://taruannelindevall.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Tue, 19 Sep 2017 16:02:51 +0300 fi Uuden Suomen tavoite: ymmärrettävä sukupuolineutraali ilmaisu http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243103-uuden-suomen-tavoite-ymmarrettava-sukupuolineutraali-ilmaisu <p>Tamperelainen Aamulehti teki palveluksen tasa-arvolle nostamalla esiin mies-päätteiset tehtävänimikkeet, joiden käyttäminen ohjaa ajatteluamme. Lehti valitsi vastaavan päätoimittajansa Jouko Jokisen johdolla linjan, jonka mukaan se ottaa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit.</p><p>Uudessa Suomessa Aamulehden avaus on herättänyt keskustelua, kuten varmaan lähes kaikissa suomalaisissa laatumedioissa. Peruslähtökohtaa pidämme US:ssa hyvänä: sukupuolittuneesta kielestä on hyvä päästä eroon.</p><p>Samaan aikaan haluamme näkemyksenämme korostaa, että käytetyn kielen on oltava ymmärrettävää.</p><p>Kerrataan vielä Aamulehden linjauksen pääkohdat suoraan pääkirjoituksesta <a href="https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/olemme-paattaneet-olla-kaikki-ihmisia-200395971">Lue tästä koko Aamulehden kohua nostattanut pääkirjoitus</a>. Olen numeroinut Aamulehden avaukset ja pannut sopivaksi katsomaani järjestykseen. Uuden Suomen näkemyksen olen laittanut heti kunkin kohdan alle.</p><p>&nbsp;</p><p><em>1. &rdquo;Terveyssisar&rdquo; on onneksi kadonnut käytöstä, lehtimiehen korvaa toimittaja ja lakimiehen juristi. Samaa tietä joutavat mennä ainakin esimiehet, luottamusmiehet, virkamiehet, lautamiehet, palomiehet ja puhemiehet&rdquo;.</em></p><p>US: &rdquo;Terveyssisar&rdquo; on korvattu terveydenhoitajalla ja hyvä niin. Lehtimiehen voi hyvin korvata toimittaja ja lakimiehen juristi, kuten on jo käytännössä käynyt. Esimies voi hyvin olla pomo, päällikkö tai mainiolta kuulostava uudissana lähijohtaja, kuten muuan Aamulehden lukija on ehdottanut.&nbsp;<a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/varussotilas-baarikko-ja-lahijohtaja-nain-aamulehden-lukijat-korvaisivat-sukupuolittuneet-tittelit-200402188">Lue muut lukijoiden ehdotukset täältä Aamulehdestä</a>.&nbsp;Luottamusmies on paremmin luottamushenkilö ja lautamies maallikkotuomari (ovat jo käytössä). Virkamies on vaikea korvata yhtä ymmärrettävällä termillä, joten emme ole siitä heti luopumassa. Aamulehden lukijan ehdottama viranhaltija, jota myös jonkin verran joissain yhteyksissä käytetään, ei tosin ole huono. Palomies on myös vaikea korvata niin, että lukijat heti ymmärtäisivät, mistä ammattikunnasta uutistekstissä puhutaan. Puhemiehestä esitän Uuden Suomen näkemystä vähän alempana.</p><p>&nbsp;</p><p><em>2.&nbsp;</em><em>Pääluottamusmies voi hyvin olla henkilöstön tai työntekijöiden edustaja. Asiamies on edustaja. Lautamies on maallikkotuomari, palomies pelastaja ja uskottu mies yksinkertaisesti uskottu.</em></p><p>US: Pääluottamusmies voi hyvin olla Uudessa Suomessa pääluottamushenkilö tai työntekijöiden edustaja ja asiamies edustaja. Lautamies ja palomies käsiteltiin ylempänä. Uskotun miehen voi korvata pelkällä uskotulla (kumpikaan termi ei aukea heti kaikille lukijoille, eli saattaa vaatia aina avaamista tekstissä).</p><p>&nbsp;</p><p><em>3.&nbsp;</em><em>Ei myöskään ole syytä käyttää ilmaisuja &rdquo;naisurheilija&rdquo; tai &quot;miesurheilija&quot;, vaikka onkin naisten ja miesten kilpailut tai luokat. Samalla tavalla &quot;miesmalli&quot; on malli.</em></p><p>US: Aivan oikein, tähän myös Uusi Suomi pyrkii. Joskus tosin etuliitteen tasapainoinen käyttö lisää ymmärrystä, mutta mitään vähättelyä asiayhteyteen ei pidä liittyä.</p><p>&nbsp;</p><p><em>4.&nbsp;</em><em>Jos luontevaa neutraalia nimikettä ei ole, vaikkapa esimies voi kääntyä esinaiseksi, jos &rdquo;pomo&rdquo; tuntuu liian puhekieliseltä ja &rdquo;päällikkö&rdquo; pönkeältä.</em></p><p>US: Esimies on kankea sana kuten myös esinainen. Pomo, päällikkö tai uudissanaksi löydetty lähijohtaja toimii paremmin, kuten ylempänä arvioin.</p><p>&nbsp;</p><p><em>5. Eduskunnan puhemies tai -nainen on tästä eteenpäin Aamulehden</em> <em>kielenkäytössä puheenjohtaja. Se kuvastaa hyvin myös työn luonnetta. Arvotehtävän saanut johtaa eduskunnassa puhetta, ei niinkään puhu toisten puolesta.</em></p><p>US: Eduskunnan puheenjohtaja kuvaa tehtävää paremmin kuin kielellisesti vanhahtava puhemies. Puhemies on kuitenkin täynnä perinteitä ja kansanedustajat käyttävät sitä eduskunnan suuressa salissa muodossa &rdquo;herra puhemies&rdquo; tai &rdquo;rouva puhemies&rdquo;, vaikka media tekisi muita valintoja. Ehdoton puheenjohtajaan vaihtaminen verkkoteksteissämme voisi synnyttää toisinaan sekaannusta, eli käytämme Uudessa Suomessa puhemiestä yhä tarvittaessa, mutta voimme yhtä hyvin kirjoittaa myös, että &rdquo;eduskunnassa puhetta johtava&rdquo;. Tarkkailemme kieliympäristön kehittymistä ja tarkistamme tarvittaessa linjaamme.</p><p>&nbsp;</p> Tamperelainen Aamulehti teki palveluksen tasa-arvolle nostamalla esiin mies-päätteiset tehtävänimikkeet, joiden käyttäminen ohjaa ajatteluamme. Lehti valitsi vastaavan päätoimittajansa Jouko Jokisen johdolla linjan, jonka mukaan se ottaa käyttöön sukupuolineutraalit tittelit.

Uudessa Suomessa Aamulehden avaus on herättänyt keskustelua, kuten varmaan lähes kaikissa suomalaisissa laatumedioissa. Peruslähtökohtaa pidämme US:ssa hyvänä: sukupuolittuneesta kielestä on hyvä päästä eroon.

Samaan aikaan haluamme näkemyksenämme korostaa, että käytetyn kielen on oltava ymmärrettävää.

Kerrataan vielä Aamulehden linjauksen pääkohdat suoraan pääkirjoituksesta Lue tästä koko Aamulehden kohua nostattanut pääkirjoitus. Olen numeroinut Aamulehden avaukset ja pannut sopivaksi katsomaani järjestykseen. Uuden Suomen näkemyksen olen laittanut heti kunkin kohdan alle.

 

1. ”Terveyssisar” on onneksi kadonnut käytöstä, lehtimiehen korvaa toimittaja ja lakimiehen juristi. Samaa tietä joutavat mennä ainakin esimiehet, luottamusmiehet, virkamiehet, lautamiehet, palomiehet ja puhemiehet”.

US: ”Terveyssisar” on korvattu terveydenhoitajalla ja hyvä niin. Lehtimiehen voi hyvin korvata toimittaja ja lakimiehen juristi, kuten on jo käytännössä käynyt. Esimies voi hyvin olla pomo, päällikkö tai mainiolta kuulostava uudissana lähijohtaja, kuten muuan Aamulehden lukija on ehdottanut. Lue muut lukijoiden ehdotukset täältä AamulehdestäLuottamusmies on paremmin luottamushenkilö ja lautamies maallikkotuomari (ovat jo käytössä). Virkamies on vaikea korvata yhtä ymmärrettävällä termillä, joten emme ole siitä heti luopumassa. Aamulehden lukijan ehdottama viranhaltija, jota myös jonkin verran joissain yhteyksissä käytetään, ei tosin ole huono. Palomies on myös vaikea korvata niin, että lukijat heti ymmärtäisivät, mistä ammattikunnasta uutistekstissä puhutaan. Puhemiehestä esitän Uuden Suomen näkemystä vähän alempana.

 

2. Pääluottamusmies voi hyvin olla henkilöstön tai työntekijöiden edustaja. Asiamies on edustaja. Lautamies on maallikkotuomari, palomies pelastaja ja uskottu mies yksinkertaisesti uskottu.

US: Pääluottamusmies voi hyvin olla Uudessa Suomessa pääluottamushenkilö tai työntekijöiden edustaja ja asiamies edustaja. Lautamies ja palomies käsiteltiin ylempänä. Uskotun miehen voi korvata pelkällä uskotulla (kumpikaan termi ei aukea heti kaikille lukijoille, eli saattaa vaatia aina avaamista tekstissä).

 

3. Ei myöskään ole syytä käyttää ilmaisuja ”naisurheilija” tai "miesurheilija", vaikka onkin naisten ja miesten kilpailut tai luokat. Samalla tavalla "miesmalli" on malli.

US: Aivan oikein, tähän myös Uusi Suomi pyrkii. Joskus tosin etuliitteen tasapainoinen käyttö lisää ymmärrystä, mutta mitään vähättelyä asiayhteyteen ei pidä liittyä.

 

4. Jos luontevaa neutraalia nimikettä ei ole, vaikkapa esimies voi kääntyä esinaiseksi, jos ”pomo” tuntuu liian puhekieliseltä ja ”päällikkö” pönkeältä.

US: Esimies on kankea sana kuten myös esinainen. Pomo, päällikkö tai uudissanaksi löydetty lähijohtaja toimii paremmin, kuten ylempänä arvioin.

 

5. Eduskunnan puhemies tai -nainen on tästä eteenpäin Aamulehden kielenkäytössä puheenjohtaja. Se kuvastaa hyvin myös työn luonnetta. Arvotehtävän saanut johtaa eduskunnassa puhetta, ei niinkään puhu toisten puolesta.

US: Eduskunnan puheenjohtaja kuvaa tehtävää paremmin kuin kielellisesti vanhahtava puhemies. Puhemies on kuitenkin täynnä perinteitä ja kansanedustajat käyttävät sitä eduskunnan suuressa salissa muodossa ”herra puhemies” tai ”rouva puhemies”, vaikka media tekisi muita valintoja. Ehdoton puheenjohtajaan vaihtaminen verkkoteksteissämme voisi synnyttää toisinaan sekaannusta, eli käytämme Uudessa Suomessa puhemiestä yhä tarvittaessa, mutta voimme yhtä hyvin kirjoittaa myös, että ”eduskunnassa puhetta johtava”. Tarkkailemme kieliympäristön kehittymistä ja tarkistamme tarvittaessa linjaamme.

 

]]>
94 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243103-uuden-suomen-tavoite-ymmarrettava-sukupuolineutraali-ilmaisu#comments Kotimaa Aamulehti Suomen kieli Tue, 19 Sep 2017 13:02:51 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243103-uuden-suomen-tavoite-ymmarrettava-sukupuolineutraali-ilmaisu
Tässä teille viinalaskelma, hyvät kansanedustajat http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243091-tassa-teille-viinalaskelma-hyvat-kansanedustajat <p>Eduskunta saa viimein käsiteltäväkseen esityksen uudeksi alkoholilaiksi. Käsittelystä odotetaan poikkeuksellisen vauhdikasta poliittista teatteria, sillä alkoholi herättää suuria intohimoja niin kansassa kuin heidän edustajissaan.</p><p>Väittelyn tikunnokkaan on nostettu nelosoluen tuominen kauppoihin sekä niin kutsutut limuviinat. Termin taakse on verhottu erityisesti suomalainen olympialegenda gin long drink, joka siis nyt halutaan kauppojen hyllyille. Viinaa eli alkoholia sekään ei saa sisältää yhtään sen enempää kuin kauppojen oluet ja siideritkään.</p><p>Lakiuudistuksen vastustajat korostavat, että tällainen alkoholin saatavuuden parantaminen tulee lisäämään kulutusta ja siten myös alkoholihaittoja. Odotettavasti. Hallitus päättikin budjettiriihessä tarjota näille kriitikoille laihaa lohtua nostamalla alkoholiveroa 100 miljoonalla eurolla. Uusien verojen toivotaan nostavan hintoja ja siten suitsivan kulutuksen kasvua.</p><p>Toistaiseksi kansanedustajilla ei tunnu olevan hajun palaa, kuinka uudet verot jaettaisiin eri juomille. Aivan selvää ei tunnu olevan edes se, miten alkoholijuomia verotetaan.</p><p>Oluesta, siideristä ja lonkerosta kerätään kaikista eri alkoholiveroa. Lisähaastetta tuo se, että veroperuste on osin eri: oluesta ja lonkerosta maksetaan veroa alkoholipitoisuuden mukaan, kun taas siideristä kerätään veroa saman verran riippumatta siitä, onko pitoisuus 4,7 prosenttia tai 5,5 prosenttia.</p><p>Nykyisin oluesta maksetaan olutveroa 32,05 senttiä per jokainen senttilitra etyylialkoholia. Lonkerosta maksetaan väkeville viinojen veroa 45,55 senttiä per jokainen senttilitra etyylialkoholia. 2,8&ndash;5,5-prosenttisesta siideristä taas maksetaan veroa 169 senttiä per litra valmista tuotetta.</p><p>Ohessa vielä taulukkomuodossa.</p><p>Taulukosta ilmenee ennen kaikkea, että alkoholista maksetaan veroa. Samalla se paljastaa, että vahvempien, 5,5-prosenttisten siiderien verotus on nykyisin kevyempää kuin oluiden. Ja jos &rdquo;limuviinat&rdquo; koetaan alkoholiuudistuksen suurimmaksi piruksi, siitä pääsee kätevästi viinapullon hintaa korottamalla. Tällä hetkellä muuten 13,69 euron kossupullossa alkoholiveroa on 8,65 euroa.</p><p>Eikö näitä sitten olisi järkevä yhtenäistää? Ehkä, mutta mahdollista se ei ole. EU:n sisällä alkoholin verotuskäytäntöjä on yhtenäistetty, eikä veroluokissa voi lähteä soveltamaan ja kikkailemaan. Ja ennen kuin syytetään taas EU:ta kaikesta, niin verokäytäntöjen yhtenäistämisen sangen järkevä tarkoitus on ehkäistä viinarallia ja verokilpailua jäsenmaiden välillä.</p> Eduskunta saa viimein käsiteltäväkseen esityksen uudeksi alkoholilaiksi. Käsittelystä odotetaan poikkeuksellisen vauhdikasta poliittista teatteria, sillä alkoholi herättää suuria intohimoja niin kansassa kuin heidän edustajissaan.

Väittelyn tikunnokkaan on nostettu nelosoluen tuominen kauppoihin sekä niin kutsutut limuviinat. Termin taakse on verhottu erityisesti suomalainen olympialegenda gin long drink, joka siis nyt halutaan kauppojen hyllyille. Viinaa eli alkoholia sekään ei saa sisältää yhtään sen enempää kuin kauppojen oluet ja siideritkään.

Lakiuudistuksen vastustajat korostavat, että tällainen alkoholin saatavuuden parantaminen tulee lisäämään kulutusta ja siten myös alkoholihaittoja. Odotettavasti. Hallitus päättikin budjettiriihessä tarjota näille kriitikoille laihaa lohtua nostamalla alkoholiveroa 100 miljoonalla eurolla. Uusien verojen toivotaan nostavan hintoja ja siten suitsivan kulutuksen kasvua.

Toistaiseksi kansanedustajilla ei tunnu olevan hajun palaa, kuinka uudet verot jaettaisiin eri juomille. Aivan selvää ei tunnu olevan edes se, miten alkoholijuomia verotetaan.

Oluesta, siideristä ja lonkerosta kerätään kaikista eri alkoholiveroa. Lisähaastetta tuo se, että veroperuste on osin eri: oluesta ja lonkerosta maksetaan veroa alkoholipitoisuuden mukaan, kun taas siideristä kerätään veroa saman verran riippumatta siitä, onko pitoisuus 4,7 prosenttia tai 5,5 prosenttia.

Nykyisin oluesta maksetaan olutveroa 32,05 senttiä per jokainen senttilitra etyylialkoholia. Lonkerosta maksetaan väkeville viinojen veroa 45,55 senttiä per jokainen senttilitra etyylialkoholia. 2,8–5,5-prosenttisesta siideristä taas maksetaan veroa 169 senttiä per litra valmista tuotetta.

Ohessa vielä taulukkomuodossa.

Taulukosta ilmenee ennen kaikkea, että alkoholista maksetaan veroa. Samalla se paljastaa, että vahvempien, 5,5-prosenttisten siiderien verotus on nykyisin kevyempää kuin oluiden. Ja jos ”limuviinat” koetaan alkoholiuudistuksen suurimmaksi piruksi, siitä pääsee kätevästi viinapullon hintaa korottamalla. Tällä hetkellä muuten 13,69 euron kossupullossa alkoholiveroa on 8,65 euroa.

Eikö näitä sitten olisi järkevä yhtenäistää? Ehkä, mutta mahdollista se ei ole. EU:n sisällä alkoholin verotuskäytäntöjä on yhtenäistetty, eikä veroluokissa voi lähteä soveltamaan ja kikkailemaan. Ja ennen kuin syytetään taas EU:ta kaikesta, niin verokäytäntöjen yhtenäistämisen sangen järkevä tarkoitus on ehkäistä viinarallia ja verokilpailua jäsenmaiden välillä.

]]>
4 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243091-tassa-teille-viinalaskelma-hyvat-kansanedustajat#comments Kotimaa Alkoholi Alkoholilainsäädännön uudistus Alkoholiverotus Tue, 19 Sep 2017 08:50:26 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243091-tassa-teille-viinalaskelma-hyvat-kansanedustajat
Ketä sukupuoleen vivahtava virkanimike häiritsee? http://marja-siskoanneliaalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243080-keta-sukupuoleen-vivahtava-virkanimike-hairitsee <p>Myös kirkossa on nimikkeitä, joissa vilahtaa sukupuoleen viittaava osa. Niitä Aamulehti on käynyt siivoamaan pois koko yhteiskunnasta.<br />Kirkossa&nbsp;tunnetuin &quot;ongelmanimike&quot; on kirkkoherra. Nimike on keskiaikainen. Ruotsalaiset livahtivat aikanaan ongelmasta vaihtamalla herran paimeneen (-herde).<br />Tunnustan olevani kai sen verran kalkkis, ettei minulla ole mitään vaikeutta puhutella rouva kirkkoherroja, joita myös omassa hiippakunnassani on. Heidän määränsä kasvaa, kun papisto on nopeasti naisistunut.<br />Kielessämme on vakiintunut titulatuuri puhutella rouvaksi myös neitejä tietyissä tilanteissa. Rouva maaherra (vaikka heitä ei enää ole), rouva alikersantti, rouva ministeri, rouva kirkkoherra.<br />Jos nyt vängällä pitäisi kirkkoherrasta päästä, niin kai siitä jokin johtava pastori tulisi. Jotenkin aika kummalta se tuntuisi, mutta aikaa myöten kaikkeen tottuu.<br />Tosin en vieläkään ole täysin sinut seurakuntamestarien nimikkeen kanssa. Miksi kaunis keskiaikainen nimike suntio piti siivota pois? Tunnen monia aivan upeita alan edustajia, mutta taidan enimmäkseen sanoa heitä suntioiksi. Vielä ei kukaan ole suuttunut, mutta pari on korjannut oikean nimikkeen.<br />Diakonissa on jotenkin feminiinin oloinen päätteeltään. Toisaalta senkin koulutuksen on myös joukko miehisiä miehiä läpi käynyt. Diakoni voi olla mies tai nainen. Diakonian viranhaltija (dvh) on neutraali, mutta jotenkin jo vähän kömpelömpi ilmaus.<br />Kirkolliset päättäjät ovat jo kauan olleet luottamushenkilöitä.<br />Edelleen kuitenkin kyselen, keitä sukupuoleen vivahtavat nimikkeet oikeasti häiritsevät? Mitä muutoksella voitettaisiin?</p> Myös kirkossa on nimikkeitä, joissa vilahtaa sukupuoleen viittaava osa. Niitä Aamulehti on käynyt siivoamaan pois koko yhteiskunnasta.
Kirkossa tunnetuin "ongelmanimike" on kirkkoherra. Nimike on keskiaikainen. Ruotsalaiset livahtivat aikanaan ongelmasta vaihtamalla herran paimeneen (-herde).
Tunnustan olevani kai sen verran kalkkis, ettei minulla ole mitään vaikeutta puhutella rouva kirkkoherroja, joita myös omassa hiippakunnassani on. Heidän määränsä kasvaa, kun papisto on nopeasti naisistunut.
Kielessämme on vakiintunut titulatuuri puhutella rouvaksi myös neitejä tietyissä tilanteissa. Rouva maaherra (vaikka heitä ei enää ole), rouva alikersantti, rouva ministeri, rouva kirkkoherra.
Jos nyt vängällä pitäisi kirkkoherrasta päästä, niin kai siitä jokin johtava pastori tulisi. Jotenkin aika kummalta se tuntuisi, mutta aikaa myöten kaikkeen tottuu.
Tosin en vieläkään ole täysin sinut seurakuntamestarien nimikkeen kanssa. Miksi kaunis keskiaikainen nimike suntio piti siivota pois? Tunnen monia aivan upeita alan edustajia, mutta taidan enimmäkseen sanoa heitä suntioiksi. Vielä ei kukaan ole suuttunut, mutta pari on korjannut oikean nimikkeen.
Diakonissa on jotenkin feminiinin oloinen päätteeltään. Toisaalta senkin koulutuksen on myös joukko miehisiä miehiä läpi käynyt. Diakoni voi olla mies tai nainen. Diakonian viranhaltija (dvh) on neutraali, mutta jotenkin jo vähän kömpelömpi ilmaus.
Kirkolliset päättäjät ovat jo kauan olleet luottamushenkilöitä.
Edelleen kuitenkin kyselen, keitä sukupuoleen vivahtavat nimikkeet oikeasti häiritsevät? Mitä muutoksella voitettaisiin?

]]>
10 http://marja-siskoanneliaalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243080-keta-sukupuoleen-vivahtava-virkanimike-hairitsee#comments Kotimaa Kielenkäyttö Sukupuolten tasa-arvo Suomen kieli Tue, 19 Sep 2017 06:40:00 +0000 Marja-Sisko Aalto http://marja-siskoanneliaalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243080-keta-sukupuoleen-vivahtava-virkanimike-hairitsee
Vasta kriisissä esiin nostetaan nainen http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243045-vasta-kriisissa-esiin-nostetaan-nainen <p>Viikonloppuna nousivat isoon keskusteluun mies-päätteiset tittelit, kun tamperelainen Aamulehti ilmoitti siirtyvänsä sukupuolineutraaleihin termeihin. Tänään tasa-arvoasioita nostaa esille valtanäkökulmasta Mari K. Niemen, Tapio Raunion ja Ilkka Ruostetsaaren toimittama Poliittinen valta Suomessa &ndash;kirja (Vastapaino, 2017).</p><p>Aivan viime vuosina Suomessa on otettu valtaapitävien tasa-arvoasiassa takapakkia, vaikka joiltain osin kohenemista tapahtuu, kirja paljastaa.</p><p>Ensin vähän lukuja: suomalaisia niin sanottuja eliittiasemia on 1 409 kappaletta. Näiden asemien haltijoita on lähes sama määrä. Osalla eliitin jäsenistä on parikin eliittiasemaa.</p><p>Ja sitten hyvät uutiset tasa-arvon kehittymisen näkökulmasta: kun vuonna 1991 vain noin joka kahdeksas valta-asema oli naisen hallussa, oli niistä vuonna 2011 jo joka neljäs.</p><p>Poliittisia eliittiasemia on kirjan mukaan 207, joista 43 prosenttia on naisilla, mikä on suhteessa muihin eliitteihin korkea osuus. Muu yli tuhannen henkilön suomalainen eliitti koostuu hallinnosta, elinkeinoelämästä, järjestöistä, joukkotiedotuksesta, tieteestä ja kulttuurista.</p><p>Vallantäyteisimmät postit ovat kirjassa esitettyjen selvitysten mukaan maan hallituksen ministereillä, mutta myös esimerkiksi hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on huomattavan suuri määrä vaikutusvaltaa kansalaisten ja kansalaisryhmien asioista päätettäessä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Tästä päästäänkin tasa-arvoasian ytimeen. Nykyisen hallituksen kolme todellista valtaministeriä on miehiä: pääministeri Juha Sipilä (kesk.), valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sekä eurooppa- ja kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.). Sipilä ja Orpo ovat suurten puolueidensa puheenjohtajia, mikä tekee heistä erityisiä vallankäyttäjiä suomalaisten arkeen vaikuttavissa asioissa.</p><p>Naisten tällä vuosikymmenellä heikentynyttä asemaa poliittisen vallan ylimmällä huipulla alleviivaa se, että myös kolmen hallituspuolueen eduskuntaryhmät ovat miesten käsissä. Antti Kaikkonen johtaa keskustan ryhmää, Kalle Jokinen kokoomusta ja Simon Elo sinisiä.</p><p>Naisesta ei ole tulossa myöskään seuraavaa pääministeriä, jos ei aivan valtavia yllätyksiä seuraavan runsaan puolentoista vuoden aikana satu. Gallupeissa suurimpien oppositiopuolueiden johdossa on trio Touko Aalto (vihr.), Antti Rinne (sd.) ja Jussi Halla-aho (ps.).&nbsp;</p><p>Sen sijaan kolmen pienimmän eduskuntapuolueen johdossa on nainen: vasemmistoliiton Li Andersson, ruotsalaisen kansanpuolueen Anna-Maja Henriksson ja kristillisdemokraattien Sari Essayah. Heidän johtamansa puolueet eivät ole sellaisessa nosteessa, että heistä kenenkään voisi kuvitella kohoavan Suomen pääministeriksi.</p><p>Kaksi kotimaista onnistumista on toki nähty, kun ensin Anneli Jäätteenmäki (kesk.) nousi hetkeksi pääministeriksi 2003 ja Mari Kiviniemi (kesk.) melko lyhyeksi ajaksi 2010&ndash;2011. Lisäksi demareiden entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli melko lähellä nousta pääministeriksi 2011, ja sai Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen toiseksi painavimman salkun.</p><p>Eduskunnankin ulkopuolista poliittista valtaa on, ja kaikkien muistissa on, että Tarja Halonen oli maamme pitkäaikainen presidentti 2000&ndash;2012. Eikä vähätellä pidä esimerkiksi sitäkään, että eduskunnassa puhetta johtaa tällä hetkellä sinisten Maria Lohela.</p><p>Ja olemme me sentään lähintä länsinaapuriamme yhdessä suhteessa parempia. Mari K. Niemi muistuttaa Poliittinen valta Suomessa -kirjassa, että&nbsp;&rdquo;on kenties yllättävääkin, että vahvaa tasa-arvomainetta nauttivalla Ruotsilla ei vielä ole ollut naista pääministerinään&rdquo;. Norjassa tosin esimerkiksi on parhaillaan nainen pääministerinä ja Tanskassa edellinen pääministeri oli nainen.</p><p>Saksaan meillä on matkaa johtajuuden tasa-arvon kannalta valovuosi, kuten monilla muillakin mailla. Angela Merkel on paitsi maansa pitkäaikainen johtaja, myös Euroopan johtaja numero yksi, joka on saamassa viikon kuluttua uuden jatkokauden.</p><p>Suuren puolueen puheenjohtajaksi on kaikissa suomalaisissa puolueissa vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa se on ollut kahdessa puolueessa. Ei ole jättiyllätys, että perussuomalaisilla ei ollut ennen hajoamistaan naista puheenjohtajanaan, mutta se on hyvä muistutus, että myös kokoomus on ollut puheenjohtajansa osalta koko pitkän historiansa ajan aivan yhtä konservatiivinen.</p><p>Tutkija Mari K. Niemellä on paljon hyviä huomiota poliittisten johtajien sukupuoleen liittyen, mutta varsinkin tämä jäi kirjasta mieleen: &rdquo;Kuten politiikassa ja yrityselämässä muualla maailmassa, myös suomalaisessa politiikassa naisten nousua johtajiksi näyttävät edesauttavan tilanteet, joissa puolue on kriisissä, etsii uutta alkua ja pyrkii parantamaan imagoaan&rdquo;.</p><p>Tuon perusteella sinisissä ja demareissa, miksei vähän keskustassakin, pitäisi kohta olla paikka auki pätevälle johtajalle, jonka sukupuoli on muuta kuin mies.</p><p>Kyllä kokoomuksen ja perussuomalaistenkin johdossa joskus on tilaa naiselle &ndash; kenties myös muunsukupuoliselle.</p><p>PS. Aamulehden avaus sukupuolineutraaleista titteleistä on ennakkoluuloton ja tyylikäs liike. Uusi Suomi pohtii osaltaan asiaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Viikonloppuna nousivat isoon keskusteluun mies-päätteiset tittelit, kun tamperelainen Aamulehti ilmoitti siirtyvänsä sukupuolineutraaleihin termeihin. Tänään tasa-arvoasioita nostaa esille valtanäkökulmasta Mari K. Niemen, Tapio Raunion ja Ilkka Ruostetsaaren toimittama Poliittinen valta Suomessa –kirja (Vastapaino, 2017).

Aivan viime vuosina Suomessa on otettu valtaapitävien tasa-arvoasiassa takapakkia, vaikka joiltain osin kohenemista tapahtuu, kirja paljastaa.

Ensin vähän lukuja: suomalaisia niin sanottuja eliittiasemia on 1 409 kappaletta. Näiden asemien haltijoita on lähes sama määrä. Osalla eliitin jäsenistä on parikin eliittiasemaa.

Ja sitten hyvät uutiset tasa-arvon kehittymisen näkökulmasta: kun vuonna 1991 vain noin joka kahdeksas valta-asema oli naisen hallussa, oli niistä vuonna 2011 jo joka neljäs.

Poliittisia eliittiasemia on kirjan mukaan 207, joista 43 prosenttia on naisilla, mikä on suhteessa muihin eliitteihin korkea osuus. Muu yli tuhannen henkilön suomalainen eliitti koostuu hallinnosta, elinkeinoelämästä, järjestöistä, joukkotiedotuksesta, tieteestä ja kulttuurista.

Vallantäyteisimmät postit ovat kirjassa esitettyjen selvitysten mukaan maan hallituksen ministereillä, mutta myös esimerkiksi hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on huomattavan suuri määrä vaikutusvaltaa kansalaisten ja kansalaisryhmien asioista päätettäessä.  

Tästä päästäänkin tasa-arvoasian ytimeen. Nykyisen hallituksen kolme todellista valtaministeriä on miehiä: pääministeri Juha Sipilä (kesk.), valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sekä eurooppa- ja kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.). Sipilä ja Orpo ovat suurten puolueidensa puheenjohtajia, mikä tekee heistä erityisiä vallankäyttäjiä suomalaisten arkeen vaikuttavissa asioissa.

Naisten tällä vuosikymmenellä heikentynyttä asemaa poliittisen vallan ylimmällä huipulla alleviivaa se, että myös kolmen hallituspuolueen eduskuntaryhmät ovat miesten käsissä. Antti Kaikkonen johtaa keskustan ryhmää, Kalle Jokinen kokoomusta ja Simon Elo sinisiä.

Naisesta ei ole tulossa myöskään seuraavaa pääministeriä, jos ei aivan valtavia yllätyksiä seuraavan runsaan puolentoista vuoden aikana satu. Gallupeissa suurimpien oppositiopuolueiden johdossa on trio Touko Aalto (vihr.), Antti Rinne (sd.) ja Jussi Halla-aho (ps.). 

Sen sijaan kolmen pienimmän eduskuntapuolueen johdossa on nainen: vasemmistoliiton Li Andersson, ruotsalaisen kansanpuolueen Anna-Maja Henriksson ja kristillisdemokraattien Sari Essayah. Heidän johtamansa puolueet eivät ole sellaisessa nosteessa, että heistä kenenkään voisi kuvitella kohoavan Suomen pääministeriksi.

Kaksi kotimaista onnistumista on toki nähty, kun ensin Anneli Jäätteenmäki (kesk.) nousi hetkeksi pääministeriksi 2003 ja Mari Kiviniemi (kesk.) melko lyhyeksi ajaksi 2010–2011. Lisäksi demareiden entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen oli melko lähellä nousta pääministeriksi 2011, ja sai Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen toiseksi painavimman salkun.

Eduskunnankin ulkopuolista poliittista valtaa on, ja kaikkien muistissa on, että Tarja Halonen oli maamme pitkäaikainen presidentti 2000–2012. Eikä vähätellä pidä esimerkiksi sitäkään, että eduskunnassa puhetta johtaa tällä hetkellä sinisten Maria Lohela.

Ja olemme me sentään lähintä länsinaapuriamme yhdessä suhteessa parempia. Mari K. Niemi muistuttaa Poliittinen valta Suomessa -kirjassa, että ”on kenties yllättävääkin, että vahvaa tasa-arvomainetta nauttivalla Ruotsilla ei vielä ole ollut naista pääministerinään”. Norjassa tosin esimerkiksi on parhaillaan nainen pääministerinä ja Tanskassa edellinen pääministeri oli nainen.

Saksaan meillä on matkaa johtajuuden tasa-arvon kannalta valovuosi, kuten monilla muillakin mailla. Angela Merkel on paitsi maansa pitkäaikainen johtaja, myös Euroopan johtaja numero yksi, joka on saamassa viikon kuluttua uuden jatkokauden.

Suuren puolueen puheenjohtajaksi on kaikissa suomalaisissa puolueissa vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa se on ollut kahdessa puolueessa. Ei ole jättiyllätys, että perussuomalaisilla ei ollut ennen hajoamistaan naista puheenjohtajanaan, mutta se on hyvä muistutus, että myös kokoomus on ollut puheenjohtajansa osalta koko pitkän historiansa ajan aivan yhtä konservatiivinen.

Tutkija Mari K. Niemellä on paljon hyviä huomiota poliittisten johtajien sukupuoleen liittyen, mutta varsinkin tämä jäi kirjasta mieleen: ”Kuten politiikassa ja yrityselämässä muualla maailmassa, myös suomalaisessa politiikassa naisten nousua johtajiksi näyttävät edesauttavan tilanteet, joissa puolue on kriisissä, etsii uutta alkua ja pyrkii parantamaan imagoaan”.

Tuon perusteella sinisissä ja demareissa, miksei vähän keskustassakin, pitäisi kohta olla paikka auki pätevälle johtajalle, jonka sukupuoli on muuta kuin mies.

Kyllä kokoomuksen ja perussuomalaistenkin johdossa joskus on tilaa naiselle – kenties myös muunsukupuoliselle.

PS. Aamulehden avaus sukupuolineutraaleista titteleistä on ennakkoluuloton ja tyylikäs liike. Uusi Suomi pohtii osaltaan asiaa.

 

 

]]>
48 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243045-vasta-kriisissa-esiin-nostetaan-nainen#comments Kotimaa Politiikan tutkimus Mon, 18 Sep 2017 11:04:27 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243045-vasta-kriisissa-esiin-nostetaan-nainen
Fennovoiman rakennuslupa uhattuna? http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243042-fennovoiman-rakennuslupa-uhattuna <p>Fennovoiman toimittaja Rosatom ei ole toistaiseksi saanut aikaiseksi sellaisia dokumentteja voimalan suunnittelusta, että STUK pystyisi antamaan siitä hyväksyvän lausunnon. Aikaisemmin rakennusluvan saamista haaveiltiin vuoden 2018 aikana, jolloin rakennusluvasta päättäisi nykyinen eduskunta. Nyt Fennovoima arvelee rakennusluvan viivästyvän vuodelle 2019. Ydinvoimasta tullee jälleen kerran ek-vaalien ja vähintään hallitusneuvottelujen iso kysymys. Jos ja kun Vihreät on ek-vaalien jälkeen vähintään toiseksi suurin puolue, niin ydinvoimalan rakennuslupa ei enää olekaan läpihuutojuttu.</p><p><a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005372501.html" title="http://www.hs.fi/talous/art-2000005372501.html">http://www.hs.fi/talous/art-2000005372501.html</a></p> Fennovoiman toimittaja Rosatom ei ole toistaiseksi saanut aikaiseksi sellaisia dokumentteja voimalan suunnittelusta, että STUK pystyisi antamaan siitä hyväksyvän lausunnon. Aikaisemmin rakennusluvan saamista haaveiltiin vuoden 2018 aikana, jolloin rakennusluvasta päättäisi nykyinen eduskunta. Nyt Fennovoima arvelee rakennusluvan viivästyvän vuodelle 2019. Ydinvoimasta tullee jälleen kerran ek-vaalien ja vähintään hallitusneuvottelujen iso kysymys. Jos ja kun Vihreät on ek-vaalien jälkeen vähintään toiseksi suurin puolue, niin ydinvoimalan rakennuslupa ei enää olekaan läpihuutojuttu.

http://www.hs.fi/talous/art-2000005372501.html

]]>
32 http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243042-fennovoiman-rakennuslupa-uhattuna#comments Kotimaa #politiikka Fennovoima Ydinvoima Mon, 18 Sep 2017 09:38:15 +0000 Börje Uimonen http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243042-fennovoiman-rakennuslupa-uhattuna
Pääsykoeuudistus vaarantaa tasa-arvon http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242991-paasykoeuudistus-vaarantaa-tasa-arvon <p>Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa poistaa pääsykokeet korkeakouluihin haettaessa. Ministerin kaavailemat muutokset eriarvoistavat nuoret hyvin monella eri tavalla.</p><p>Asiasta on tehty&nbsp;<a href="http://cre8.fi/wp-content/uploads/2017/02/Raportti_Pattajille.pdf">selvity</a>s&nbsp;CRE8:n viestintätoimistolta. Selvityksestä käy hyvin ilmi koko Suomea koskeva eriarvoistava kehitys:</p><ul><li>Suomeen syntyy eliittilukioiden verkosto.&nbsp;</li><li>Lukioverkostoa tullaan mitä todennäköisemmin karsimaan rajusti.</li><li>Lukion opiskeluaika tulee pitenemään käytännössä neljään vuoteen (ks. lukiolaistutkimus).</li><li>Päätösvaltaan liittyvät seikat muuttavat merkittävästi opiskelijan asemaa.</li><li>Alueellinen-, sukupuolten välinen tasa-arvo kuten myös nykymuotoinen mahdollisuuksien tasa-arvo jäävät toteutumatta.</li><li>Ammatti- ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat jäävät umpiperään.</li><li>Opiskeluajat tulevat keskeyttämisten ja alanvaihtojen vuoksi pitenemään.&nbsp;</li><li>Siirtyminen työelämään tulee hidastumaan.&nbsp;</li></ul><p>Ministeriö on itse pyrkinyt vastaamaan sivuillaan näihin huoliin hyvin ympäripyöreillä vastauksilla:</p><ul><li>Suosiiko uudistus jompaa kumpaa sukupuolta?</li><li>Opiskelijavalintojen uudistamisella edistetään mahdollisuuksien tasa-arvoa, sillä sen tarkoitus on varmistaa opiskelupaikka mahdollisimman monelle. Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan.</li></ul><p>Tilannehan ei sukupuolen suhteen ole ollenkaan näin. Poikien ja tyttöjen välillä on jo peruskoulussa havaittavissa valtavia oppimiseroja. Nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä ja syrjäyttää poikia. Jos lukion keskiarvo on yli yhdeksän, niin 90% lukion opiskelijoista on tyttöjä. Vaikka kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan korkeakouluun, niin todellinen valinta on tehty jo peruskoulussa. PISA-tutkimuksen mukaan ero tyttöjen ja poikien välillä oppimistuloksissa ei ole missään muualla niin suuri kuin Suomessa.</p><p>Tytöt tulevat valtaamaan valtaosan opiskelupaikoista eliittilukioissa ja sitä kautta sukupuolijakauma korkeakouluissa tulee entisestään painottumaan tyttöihin. Pääsykokeiden poistamisesta tehtiin myös pilotti keväällä, jossa laskennallisesti verrattiin lääkikseen päässeitä. Jos pääsykoe olisi poistettu vielä suurempi osa valituista olisi ollut tyttöjä.</p><p>Ministeriö ei vastauksissaan ole vastannut myös toiseen hyvin eriarvoistavaan faktaan. Noin 30% lukiolaisista käy töissä lukio-opintojen ohessa. Heistä osa varmasti tienatakseen taskurahaa, mutta osalla se on ainoa keino elättää itsensä lukio-opintojen ohella.&nbsp;</p><p>Opiskelijat eivät lähde lukioon ja valmistu lukiosta samalta sosioekonomiselta viivalta. Työntekeminen opintojen ohelta pidentää ja heikentää opintotuloksia. Kun jatko-opinnot ovat suurimmalta osaltaan kiinni nimenomaan opiskelusta lukioaikana olemme luomassa eliittilukioiden verkkoa, jossa pärjäävät ne opiskelijat joiden sosioekonominen asema mahdollistaa keskittymisen pelkästään opintoihin.&nbsp;</p><p>Myös Suomen maantieteellinen koko tulee tuomaan eriarvoistumista. Eliittilukiot tulevat Japanin tavoin syntymään suurimpiin kaupunkeihin. Ne perheet joilla ei ole varaa lähettää lapsiaan syrjäseuduilta kaupunkeihin tai ne, joiden lapset eivät yksinkertaisesti ole valmiita 16-vuotiaana asumaan yksin, jäävät uudistuksessa kakkossijalle.&nbsp;</p><p>Umpiperien luominen ammatti- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille on myös todella huolestuttavaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa olevien jatko-opintomahdollisuudet heikkenevät. Se valinta, jonka ihminen tekee 16-vuotiaana lapsena heijastuu vahvasti koko hänen loppuelämäänsä. Siinä ei puhuta vielä rationaalisen ihmisen tekemästä valinnasta.</p><p>Vaikka nykyisen kaltainen pääsykokeisiin perustuva hakujärjestelmä ei ole täydellinen, sillä ei ole lähellekään niin suuria ongelmia kuin sen tilalle ehdotetulla mallilla. Toki erilaiset valmennuskurssit luovat nykyiseen malliin myös sosioekonomisia eroja, mutta ne eivät ole samassa mittakaavassa kuin ehdotetun mallin ongelmat.</p><p>Uudistus ei ole vielä edennyt perustuslakivaliokuntaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisen kannan perustuslakivaliokunta ottaa uudistukseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Muokattu 17.9.2017 kello 13:50: Opetusministeriö ei ollut tilannut selvitystä, vaikka näin blogissa alunperin kirjoitin.</p> Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen haluaa poistaa pääsykokeet korkeakouluihin haettaessa. Ministerin kaavailemat muutokset eriarvoistavat nuoret hyvin monella eri tavalla.

Asiasta on tehty selvitys CRE8:n viestintätoimistolta. Selvityksestä käy hyvin ilmi koko Suomea koskeva eriarvoistava kehitys:

  • Suomeen syntyy eliittilukioiden verkosto. 
  • Lukioverkostoa tullaan mitä todennäköisemmin karsimaan rajusti.
  • Lukion opiskeluaika tulee pitenemään käytännössä neljään vuoteen (ks. lukiolaistutkimus).
  • Päätösvaltaan liittyvät seikat muuttavat merkittävästi opiskelijan asemaa.
  • Alueellinen-, sukupuolten välinen tasa-arvo kuten myös nykymuotoinen mahdollisuuksien tasa-arvo jäävät toteutumatta.
  • Ammatti- ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat jäävät umpiperään.
  • Opiskeluajat tulevat keskeyttämisten ja alanvaihtojen vuoksi pitenemään. 
  • Siirtyminen työelämään tulee hidastumaan. 

Ministeriö on itse pyrkinyt vastaamaan sivuillaan näihin huoliin hyvin ympäripyöreillä vastauksilla:

  • Suosiiko uudistus jompaa kumpaa sukupuolta?
  • Opiskelijavalintojen uudistamisella edistetään mahdollisuuksien tasa-arvoa, sillä sen tarkoitus on varmistaa opiskelupaikka mahdollisimman monelle. Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan.

Tilannehan ei sukupuolen suhteen ole ollenkaan näin. Poikien ja tyttöjen välillä on jo peruskoulussa havaittavissa valtavia oppimiseroja. Nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä ja syrjäyttää poikia. Jos lukion keskiarvo on yli yhdeksän, niin 90% lukion opiskelijoista on tyttöjä. Vaikka kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan korkeakouluun, niin todellinen valinta on tehty jo peruskoulussa. PISA-tutkimuksen mukaan ero tyttöjen ja poikien välillä oppimistuloksissa ei ole missään muualla niin suuri kuin Suomessa.

Tytöt tulevat valtaamaan valtaosan opiskelupaikoista eliittilukioissa ja sitä kautta sukupuolijakauma korkeakouluissa tulee entisestään painottumaan tyttöihin. Pääsykokeiden poistamisesta tehtiin myös pilotti keväällä, jossa laskennallisesti verrattiin lääkikseen päässeitä. Jos pääsykoe olisi poistettu vielä suurempi osa valituista olisi ollut tyttöjä.

Ministeriö ei vastauksissaan ole vastannut myös toiseen hyvin eriarvoistavaan faktaan. Noin 30% lukiolaisista käy töissä lukio-opintojen ohessa. Heistä osa varmasti tienatakseen taskurahaa, mutta osalla se on ainoa keino elättää itsensä lukio-opintojen ohella. 

Opiskelijat eivät lähde lukioon ja valmistu lukiosta samalta sosioekonomiselta viivalta. Työntekeminen opintojen ohelta pidentää ja heikentää opintotuloksia. Kun jatko-opinnot ovat suurimmalta osaltaan kiinni nimenomaan opiskelusta lukioaikana olemme luomassa eliittilukioiden verkkoa, jossa pärjäävät ne opiskelijat joiden sosioekonominen asema mahdollistaa keskittymisen pelkästään opintoihin. 

Myös Suomen maantieteellinen koko tulee tuomaan eriarvoistumista. Eliittilukiot tulevat Japanin tavoin syntymään suurimpiin kaupunkeihin. Ne perheet joilla ei ole varaa lähettää lapsiaan syrjäseuduilta kaupunkeihin tai ne, joiden lapset eivät yksinkertaisesti ole valmiita 16-vuotiaana asumaan yksin, jäävät uudistuksessa kakkossijalle. 

Umpiperien luominen ammatti- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille on myös todella huolestuttavaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa olevien jatko-opintomahdollisuudet heikkenevät. Se valinta, jonka ihminen tekee 16-vuotiaana lapsena heijastuu vahvasti koko hänen loppuelämäänsä. Siinä ei puhuta vielä rationaalisen ihmisen tekemästä valinnasta.

Vaikka nykyisen kaltainen pääsykokeisiin perustuva hakujärjestelmä ei ole täydellinen, sillä ei ole lähellekään niin suuria ongelmia kuin sen tilalle ehdotetulla mallilla. Toki erilaiset valmennuskurssit luovat nykyiseen malliin myös sosioekonomisia eroja, mutta ne eivät ole samassa mittakaavassa kuin ehdotetun mallin ongelmat.

Uudistus ei ole vielä edennyt perustuslakivaliokuntaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisen kannan perustuslakivaliokunta ottaa uudistukseen.

 

Muokattu 17.9.2017 kello 13:50: Opetusministeriö ei ollut tilannut selvitystä, vaikka näin blogissa alunperin kirjoitin.

]]>
11 http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242991-paasykoeuudistus-vaarantaa-tasa-arvon#comments Kotimaa Korkeakoulutus Pääsykokeet Sun, 17 Sep 2017 08:56:32 +0000 Teemu Hiilinen http://hiilinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242991-paasykoeuudistus-vaarantaa-tasa-arvon
Henkilökohtainen budjetti ja sosiaaliturvan sietämätön monimutkaisuus http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242983-henkilokohtainen-budjetti-ja-sosiaaliturvan-sietamaton-monimutkaisuus <p>Eräs Sipilän hallituksen sote-uudistukseen ehdotettu sosiaali- ja terveyspalvelujen toimittamistapa on henkilökohtainen budjetti. Tällä tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseva potilas tai asiakas saisi julkisista varoista käyttöönsä rahamäärän, jolla hän voisi sitten itse halunsa mukaan hankkia haluamiaan palveluja. Näin voitaisiin vahvistaa palvelujen käyttäjän itsemääräämisoikeutta ja päästä eroon palvelupäätöksiin liittyvästä byrokratiasta.</p><p>Henkilökohtaista budjettia on aikaisemmin ehdotettu mm. opetukseen. Korkeakouluopiskelijalle annettaisiin opintotuen ja -lainan sijasta henkilökohtainen opintobudjetti, jolla pitäisi tutkinnon aikainen elämä kustantaa. Terveydenhuollossa henkilökohtaisen budjetin tapainen järjestelmä on käytössä Singaporessa, jonka asukkaat voivat käyttää henkilökohtaisen terveystilin rahoja hoitojen kustannuksiin. Kun tilin rahat loppuvat, loppuvat myös palvelut. Sitra ja terveydenhuollon kehittämishankkeista kiinnostuneet konsultit kierrättivät aikanaan runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttajia Singaporen mallia ihailemassa. Matkakohdehan on mukava ja tuossa pienessä maassa on muutenkin hyvin kehittynyt terveydenhuoltojärjestelmä.</p><p>Suomessa sosiaaliturvaa on perinteisesti annettu joko ilmaisilla palveluilla taikka rahamääräisillä etuuksilla. Suomen järjestelmä on tunnetusti hyvin monimutkainen ja eri etuuksien yhteensovittaminen voi johtaa niiden tarvitsijan kannalta yllättäviin seuraamuksiin. Osa etuuksista on verotettavia osa ei. Erilaisiin yksilöllisiin tukitarpeisiin liittyvät verovähennykset, lapsivähennystä lukuun ottamatta, on viimeisen 20 vuoden aikana poistettu. Samalla kun verotusta on yksinkertaistettu, on sosiaaliturvan rahamääräisten etuuksien myöntämistä ja yhteensovittamista monimutkaistettu.</p><p>Henkilökohtainen budjetti vaikuttaa sen saajan kannalta mukavalle tukimuodolle ja sen käyttöä kannatetaan esim. vammaisjärjestöissä varsin laajalti. Kukapa meistä ei haluaisi rahaa oman elämänsä asioiden järjestämiseen. Henkilökohtainen budjetti voitaisiinkin yhtä lailla antaa kunnallisia palveluja käyttävälle pienituloiselle perheelle taikka erilaisia työvoima- ja koulutuspalveluja käyttävälle työttömälle. Henkilökohtaiseen budjetointiin liittyvää yhteiskuntamoraalista ongelmaa ei kuitenkaan kukaan ole asian valmistelussa uskaltanut tuoda esiin. Tällaisen budjetin ideana nimittäin on, että sen saaja voi itse valita mitä palveluja käyttää. Hän siis luopuu omalta kannaltaan tarpeettomista palveluista ja käyttää henkilökohtaisen budjetin rahat johonkin toiseen tarkoitukseen. Loogisena johtopäätöksenä silloin kuitenkin on, että jotkut palvelut ovat niiden saajan kannalta turhia ja tarpeettomia. Itse ihmettelen, miksi yhteiskunnan pitäisi tässä tapauksessa yleensäkään noita palveluja ao. henkilölle kustantaa. Tosiasiassahan kyse on enemmänkin saavutetusta edusta, ei siitä, että tuo palvelu olisi henkilön elämän kannalta kovin tarpeellinen, saati välttämätön.</p><p>Toisena ongelmana henkilökohtaisessa budjetissa on, että ovatko sillä hankitut palvelut vain mukavia, vai myös vaikuttavia. Englannin NHS:n henkilökohtaisen budjetin kokeilut eivät tässä suhteessa olleet rohkaisevia. Itselläni loksahti suu auki, kun henkilökohtaista budjettia Suomessa ehdotettiin kokeiltavaksi mm. nuorilla mielenterveys- ja päihdepotilailla. Tuon ryhmän kyky harkittuun ja itsenäiseen päätöksentekoon rahankäytön osalta kun ei ole kovin hyvä.</p><p>Sitä, miten henkilökohtaiseen budjettiin varatut rahasummat vaikuttaisivat sosiaaliturvan rahamääräisiin tukiin, ei kukaan ole sote-lainsäädäntöpaketissa arvioinut. Rahamääräiset tuethan on alun perin tarkoitettu juuri auttamaan henkilöä oman elämänsää järjestämisessä. Pitäisikö itse asiassa henkilökohtainen budjetin sijasta noita jo olemassa olevia rahamääräisiä tukia korottaa ja näin estää sosiaaliturvan monimutkaistuminen entisestään.</p><p>Henkilökotaisen budjetin ideana on, että jos budjetin rahat on käytetty, ei henkilö enää olisi oikeutettu saamaan budjettiin sisältyneitä palveluja. Tämä järjestely voi olla mahdollinen Singaporessa, mutta Suomessa perustuslain perusoikeussäännökset estävät tällaisen mallin toteuttamisen. Jokaisella kun on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin siitä riippumatta loppuvatko kunnallisen tai maakunnallisen järjestäjän taikka asiakkaan henkilökohtaisen budjetin rahat. On todennäköistä, että merkittävä osa henkilökohtaisen budjetin saaneista potilaista tai asiakkaista käyttäisi ensin budjettinsa rahat ja saisi niiden lisäksi sitten muita lakisääteisiä palveluja.</p> Eräs Sipilän hallituksen sote-uudistukseen ehdotettu sosiaali- ja terveyspalvelujen toimittamistapa on henkilökohtainen budjetti. Tällä tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseva potilas tai asiakas saisi julkisista varoista käyttöönsä rahamäärän, jolla hän voisi sitten itse halunsa mukaan hankkia haluamiaan palveluja. Näin voitaisiin vahvistaa palvelujen käyttäjän itsemääräämisoikeutta ja päästä eroon palvelupäätöksiin liittyvästä byrokratiasta.

Henkilökohtaista budjettia on aikaisemmin ehdotettu mm. opetukseen. Korkeakouluopiskelijalle annettaisiin opintotuen ja -lainan sijasta henkilökohtainen opintobudjetti, jolla pitäisi tutkinnon aikainen elämä kustantaa. Terveydenhuollossa henkilökohtaisen budjetin tapainen järjestelmä on käytössä Singaporessa, jonka asukkaat voivat käyttää henkilökohtaisen terveystilin rahoja hoitojen kustannuksiin. Kun tilin rahat loppuvat, loppuvat myös palvelut. Sitra ja terveydenhuollon kehittämishankkeista kiinnostuneet konsultit kierrättivät aikanaan runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttajia Singaporen mallia ihailemassa. Matkakohdehan on mukava ja tuossa pienessä maassa on muutenkin hyvin kehittynyt terveydenhuoltojärjestelmä.

Suomessa sosiaaliturvaa on perinteisesti annettu joko ilmaisilla palveluilla taikka rahamääräisillä etuuksilla. Suomen järjestelmä on tunnetusti hyvin monimutkainen ja eri etuuksien yhteensovittaminen voi johtaa niiden tarvitsijan kannalta yllättäviin seuraamuksiin. Osa etuuksista on verotettavia osa ei. Erilaisiin yksilöllisiin tukitarpeisiin liittyvät verovähennykset, lapsivähennystä lukuun ottamatta, on viimeisen 20 vuoden aikana poistettu. Samalla kun verotusta on yksinkertaistettu, on sosiaaliturvan rahamääräisten etuuksien myöntämistä ja yhteensovittamista monimutkaistettu.

Henkilökohtainen budjetti vaikuttaa sen saajan kannalta mukavalle tukimuodolle ja sen käyttöä kannatetaan esim. vammaisjärjestöissä varsin laajalti. Kukapa meistä ei haluaisi rahaa oman elämänsä asioiden järjestämiseen. Henkilökohtainen budjetti voitaisiinkin yhtä lailla antaa kunnallisia palveluja käyttävälle pienituloiselle perheelle taikka erilaisia työvoima- ja koulutuspalveluja käyttävälle työttömälle. Henkilökohtaiseen budjetointiin liittyvää yhteiskuntamoraalista ongelmaa ei kuitenkaan kukaan ole asian valmistelussa uskaltanut tuoda esiin. Tällaisen budjetin ideana nimittäin on, että sen saaja voi itse valita mitä palveluja käyttää. Hän siis luopuu omalta kannaltaan tarpeettomista palveluista ja käyttää henkilökohtaisen budjetin rahat johonkin toiseen tarkoitukseen. Loogisena johtopäätöksenä silloin kuitenkin on, että jotkut palvelut ovat niiden saajan kannalta turhia ja tarpeettomia. Itse ihmettelen, miksi yhteiskunnan pitäisi tässä tapauksessa yleensäkään noita palveluja ao. henkilölle kustantaa. Tosiasiassahan kyse on enemmänkin saavutetusta edusta, ei siitä, että tuo palvelu olisi henkilön elämän kannalta kovin tarpeellinen, saati välttämätön.

Toisena ongelmana henkilökohtaisessa budjetissa on, että ovatko sillä hankitut palvelut vain mukavia, vai myös vaikuttavia. Englannin NHS:n henkilökohtaisen budjetin kokeilut eivät tässä suhteessa olleet rohkaisevia. Itselläni loksahti suu auki, kun henkilökohtaista budjettia Suomessa ehdotettiin kokeiltavaksi mm. nuorilla mielenterveys- ja päihdepotilailla. Tuon ryhmän kyky harkittuun ja itsenäiseen päätöksentekoon rahankäytön osalta kun ei ole kovin hyvä.

Sitä, miten henkilökohtaiseen budjettiin varatut rahasummat vaikuttaisivat sosiaaliturvan rahamääräisiin tukiin, ei kukaan ole sote-lainsäädäntöpaketissa arvioinut. Rahamääräiset tuethan on alun perin tarkoitettu juuri auttamaan henkilöä oman elämänsää järjestämisessä. Pitäisikö itse asiassa henkilökohtainen budjetin sijasta noita jo olemassa olevia rahamääräisiä tukia korottaa ja näin estää sosiaaliturvan monimutkaistuminen entisestään.

Henkilökotaisen budjetin ideana on, että jos budjetin rahat on käytetty, ei henkilö enää olisi oikeutettu saamaan budjettiin sisältyneitä palveluja. Tämä järjestely voi olla mahdollinen Singaporessa, mutta Suomessa perustuslain perusoikeussäännökset estävät tällaisen mallin toteuttamisen. Jokaisella kun on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin siitä riippumatta loppuvatko kunnallisen tai maakunnallisen järjestäjän taikka asiakkaan henkilökohtaisen budjetin rahat. On todennäköistä, että merkittävä osa henkilökohtaisen budjetin saaneista potilaista tai asiakkaista käyttäisi ensin budjettinsa rahat ja saisi niiden lisäksi sitten muita lakisääteisiä palveluja.

]]>
7 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242983-henkilokohtainen-budjetti-ja-sosiaaliturvan-sietamaton-monimutkaisuus#comments Kotimaa Budjetti Itsemääräämisoikeus Sote-uudistus Sun, 17 Sep 2017 06:49:23 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242983-henkilokohtainen-budjetti-ja-sosiaaliturvan-sietamaton-monimutkaisuus
Ydinaseeton maailma tietäisi sotia ja ihmistuhoa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242959-ydinaseeton-maailma-tietaisi-sotia-ja-ihmistuhoa <p>Suomessa on arvosteltu kovasti etenkin maan ulkoministeriötä siitä, miksi Suomi ei ole Ruotsin tapaan allekirjoittamassa YK:n ydinasekieltosopimusta.</p><p>Arvostelijoita ovat olleet muun muassa Kosmopolis-lehden päätoimittaja Tytti Erästö Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 15.9.2017 olleessa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Suomestako suunnannäyttäjä Ruotsin ydinasepolitiikalle?</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/15092017/art-2000005367655.html"><u>HS Mielipide 15.9.2017</u></a>) ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Suomen tulee allekirjoittaa ydinasekieltosopimus</em>&rdquo; (<a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/15092017/art-2000005367658.html"><u>HS Mielipide 15.9.2017</u></a>).</p><p>Kosmopolis-lehti on rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehti, jota julkaisee Suomen rauhantutkimusyhdistys.</p><p>Tytti Erästö esitti jo vuonna 2016 kannanoton, että Suomen tulisi kannattaa ydinasekieltoa (<a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002929867.html"><u>HS Vieraskynä 12.11.2016</u></a>). Hän oli tuolloin tutkijana ydinaseiden vastaista työtä tukevassa Ploughshares Fund -säätiössä Washingtonissa.</p><p>Myös Suomen rauhanjärjestöt - mm. Rauhanliitto - ovat arvostelleet Suomea siitä, ettei Suomi osallistunut New Yorkissa YK:n puitteissa järjestettyihin ydinaseet kieltävän sopimuksen neuvotteluihin (<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3747069-rauhanjarjestot-tyrmistyneita-suomi-ei-paikalla-ydinasekiellon-neuvotteluissa"><u>Kansan Uutiset 10.7.2017</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Marraskuun alussa 2016 YK:n jäsenmaat äänestivät päätöslauselmasta (päätöslauselma <a href="https://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/71/258"><u>71/258</u></a>), jonka sisältö oli aloittaa neuvottelut sopimuksesta, joka kieltäisi ydinaseet maailmasta täysin. 123 valtiota äänesti päätöslauselman puolesta ja 38 vastaan. 16 maata pidättäytyi äänestyksestä, mukana myös Suomi. Vastaan äänesti mm. Australia, sillä sen mukaan niin kauan kuin ydinaseita on, tarvitaan Yhdysvaltain ydinasearsenaalin pelotevaikutetta.</p><p>YK:n yleiskokouksen alaisessa aseistariisunta- ja turvallisuuskomiteassa hyväksytyn päätöslauselman mukaan neuvottelut ydinasekieltosopimuksesta aloitettiin vuoden 2017 maaliskuussa järjestettävässä konferenssissa (27.3.-31.3.2017).</p><p>Konferenssin toisen osion (15.6.-7.7.2017) viimeisenä päivänä 7.7.2017 ydinasekiellon (<a href="http://undocs.org/A/CONF.229/2017/8"><u>A/CONF.229/2017/8</u></a>) puolesta äänesti 122 YK:n jäsenmaata mukana neuvotelluissa olleista 124 maasta (<a href="https://s3.amazonaws.com/unoda-web/wp-content/uploads/2017/07/A.Conf_.229.2017.L.3.Rev_.1.pdf"><u>äänestystulos</u></a>). Vain Alankomaat äänesti päätöstä vastaan, Singapore pidättäytyi äänestyksestä. Sopimus kieltää ydinaseiden kehittämisen, varastoinnin ja niillä uhkaamisen. Suomi ei siis ollut mukana neuvotteluissa Nato-maiden tapaan.</p><p>Ydinaseiden kieltämistä koskeva 10-sivuinen sopimus (<a href="http://undocs.org/A/CONF.229/2017/8"><u>A/CONF.229/2017/8</u></a>) on avoin kaikille YK:n jäsenmaille 20. syyskuuta 2017 alkaen allekirjoitettavaksi YK:n vuosikokouksessa.</p><p>Vaikka ydinaseita hallitsevien maiden eikä Nato-maiden odoteta allekirjoittavan sopimusta, sopimuksen kannattajat uskovat sopimuksen voimaantuloon. Heidän mielestään sopimus on tärkeä askel kohti ydinaseetonta maailmaa.</p><p>Sopimuksen hyväksyminen ja voimaantulo edellyttää vain 50 maan allekirjoitusta. On selvää, että allekirjoittajamaita löytyy vähintään 50 ja sopimus astuisi voimaa 90 vuorokauden kuluttua siitä, kun riittävä määrä allekirjoituksia on.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kylmän sodan aika toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1945 oli Euroopalle suurta rauhan aikaa. Euroopassa ei sodittu.</p><p>Tuon ajankohdan ainoat sotilaalliset tapahtumat olivat Unkarin kansannousu vuonna 1956 ja Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 itäblokin sisällä. Unkarin kansannousussa kuolonuhreja arvioidaan olleen 3 500-4 000. Tšekkoslovakian miehityksessä kuolonuhreja arvioidaan olleen hieman yli 200.</p><p>Euroopassa ei ole koskaan sodittu ja tuskin tullaan koskaan sotimaan vähemmän kuin noiden neljän ja puolen vuosikymmenen jälkeisenä aikana toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan aikaan ydinaseita Euroopassa riitti, mutta Euroopassa ei sodittu.</p><p>Aika 1990-luvun alusta tähän päivään on puolestaan ollut Euroopassa synkkää sotahistoriaa. Euroopassa on kuollut varovaisimmankin arvion mukaan yli 200&nbsp;000 ihmistä konventionaalisilla aseilla käydyissä sodissa ja sotatapahtumissa. Oikeampi arvio lienee noin 300&nbsp;000 ihmistä.</p><p>Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Euroopan jäätyneissä konflikteissa Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahissa ja Moldovan Transnistriassa on kuollut jo yli 35 000 ihmistä.</p><p>Kylmän sodan ajan tapaan ydinaseet eivät ole kyenneet enää estämään sotia. Verisimmät sotatapahtumat ovat olleet Jugoslavian hajoamissodat sekä meneillään oleva Ukrainan ja Venäjän välinen sota Itä-Ukrainassa, jossa jo yli 10&nbsp;000 eurooppalaista on saanut surmansa.</p><p>Kaikissa kylmän sodan jälkeisissä sodissa ja sotatapahtumissa osapuolena, alullepanijana tai aktiivisena tekijänä on ollut Venäjä. Venäjä oli tekijä myös Jugoslavian hajoamissodissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Miksi Euroopassa on sodittu niin, että Euroopasta on tullut kylmän sodan ajan jälkeisessä katsannossa ylivoimaisesti länsimaiden sotaisin alue. Miksi aika 1990-luvun alusta tähän päivään on ollut Euroopassa synkkää sotahistoriaa?</p><p>Siksi, koska niitä valtioita Euroopassa on yhä enemmän, jotka eivät ole enää ydinasepelotteen suojaamia.</p><p>Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton ydinasesuojan alla olivat kaikki Varsovan liiton maat. Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian ydinasesuojan alla olivat vastaavasti kaikki Nato-maat. Vailla ydinasesuojaa olivat Euroopassa vain Suomi, Ruotsi, Itävalta, Jugoslavia, Sveitsi ja Irlanti sekä pienistä maista Malta ja Kypros. Alue vailla ydinaseiden tuomaa suojaa on pieni, ja ydinaseilla suojaamattomien maiden asema oli molempien blokkien näkökulmasta määritelty status quoksi.</p><p>Nyt tilanne on muuttunut huonommaksi. Niiden maiden lukumäärä, jotka eivät ole ydinasesuojan alla, on kasvanut noin kaksinkertaiseksi. Ydinaseet eivät suojaa Ukrainaa, Georgiaa, Azerbaidžania, Armeniaa, Valko-Venäjää, Serbiaa, Makedoniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Maltaa ja Kyprosta eivätkä myöskään Suomea ja Ruotsia. Itävalta, Sveitsi ja Irlanti ovat edelleen myös vailla puolustusliiton ydinasesuojaa, mutta noiden asema on jo sijaintiensa puolesta selkeästi status quo.</p><p>Ydinaseet suojaavat Nato-maita muodostaen korkean kynnyksen hyökkäykselle. Hyökkäys Nato-maahan merkitsee joutumista ydinasehyökkäysuhan kohteeksi. Ongelma Euroopassa ovat nyt ne Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat valtiot, jotka eivät ole ydinasepelotteen alla.</p><p>Kaikki kylmän sodan ajan jälkeiset sotatoimet ovat tapahtuneet maissa, jotka eivät ole ydinasepelotteen suojaamia: Jugoslavian hajoamissodat vuosina 1991-1999, Georgian sota vuonna 2008, Itä-Ukrainan sota vuodesta 2014 sekä jäätyneet konfliktit Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahissa ja Moldovan Transnistriassa.</p><p>Ratkaisevaa siis on, että maa ydinasepelotteen alla. Nato-maat ovat ydinasepelotteen alla eikä niihin hyökätä konventionaalisin asein, koska hyökkääjä ottaisi tällöin riskin joutua ydinaseiskun kohteeksi. Tämä on myös yksi syy, miksi Venäjä vastustaa Naton laajenemista. Venäjän mahdollisuudet vaikuttaa eri maiden asioihin sotilaallisesti kapenisivat.</p><p>On myös muistettava, että ne Nato-maat Euroopassa - kuten Norja, Tanska ja Espanja -, jotka eivät salli ydinaseiden olevan alueellaan, ovat kuitenkin puolustusliiton ydinasevaltojen luoman ydinasepelotteen suojassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mitä ihminen on kerran keksinyt, sitä ei voida enää peruuttaa. Ihminen on keksinyt ydinaseet. Enää emme saa niitä keksimättömäksi ja niiden kanssa on meidän elettävä.</p><p>Ydinaseettoman maailman huono puoli on se, että se lisää konventionaalisilla aseilla käytäviä sotia ja samalla sodissa kuolevia ja loukkaantuvia. Olen rauhan mies henkeen ja vereen enkä siksi voi ymmärtää, miksi nimenomaan rauhanliikkeet ovat lähteneet ajamaan ydinasekieltoa. Asiaan liittyy vastaava paradoksi, mikä syntyy, kun luonnonsuojelija ja ilmastonmuutosta vastustava ei kannata hiilipäästötöntä ydinvoimaa.</p><p>On vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pyrkivät estämään sotia vastustamalla ydinaseita. Ydinaseet vastuullisten ydinasevaltioiden hallitsemana ovat estäneet konventionaalisilla aseilla käytäviä sotia.</p><p>Pasifistin ei pidä vastustaa ydinaseita, päinvastoin. Ongelma ydinaseissa on nyt vain Pohjois-Korean kaltaiset vastuuttomat valtiot.</p><p>Esitän julkisen kiitoksen Suomen ulkoministeriölle, ulkoministeri Timo Soinille ja tasavallan presidentti Sauli Niinistölle viisaasta ja oikein hoidetusta ydinasepolitiikasta.</p><p>Jos kannatat sodatonta Eurooppaa, kannata ydinaseita vastuullisten maiden ylläpitämänä ja koko Euroopan kuulumista ydinasepelotteen alle. Kuuluminen joko Venäjän tai Naton ydinaseiden muodostaman ydinasepelotteen alle.</p> Suomessa on arvosteltu kovasti etenkin maan ulkoministeriötä siitä, miksi Suomi ei ole Ruotsin tapaan allekirjoittamassa YK:n ydinasekieltosopimusta.

Arvostelijoita ovat olleet muun muassa Kosmopolis-lehden päätoimittaja Tytti Erästö Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 15.9.2017 olleessa kirjoituksessa otsikolla ”Suomestako suunnannäyttäjä Ruotsin ydinasepolitiikalle?” (HS Mielipide 15.9.2017) ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoituksessa otsikolla ”Suomen tulee allekirjoittaa ydinasekieltosopimus” (HS Mielipide 15.9.2017).

Kosmopolis-lehti on rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehti, jota julkaisee Suomen rauhantutkimusyhdistys.

Tytti Erästö esitti jo vuonna 2016 kannanoton, että Suomen tulisi kannattaa ydinasekieltoa (HS Vieraskynä 12.11.2016). Hän oli tuolloin tutkijana ydinaseiden vastaista työtä tukevassa Ploughshares Fund -säätiössä Washingtonissa.

Myös Suomen rauhanjärjestöt - mm. Rauhanliitto - ovat arvostelleet Suomea siitä, ettei Suomi osallistunut New Yorkissa YK:n puitteissa järjestettyihin ydinaseet kieltävän sopimuksen neuvotteluihin (Kansan Uutiset 10.7.2017).

                                                                                           ****

Marraskuun alussa 2016 YK:n jäsenmaat äänestivät päätöslauselmasta (päätöslauselma 71/258), jonka sisältö oli aloittaa neuvottelut sopimuksesta, joka kieltäisi ydinaseet maailmasta täysin. 123 valtiota äänesti päätöslauselman puolesta ja 38 vastaan. 16 maata pidättäytyi äänestyksestä, mukana myös Suomi. Vastaan äänesti mm. Australia, sillä sen mukaan niin kauan kuin ydinaseita on, tarvitaan Yhdysvaltain ydinasearsenaalin pelotevaikutetta.

YK:n yleiskokouksen alaisessa aseistariisunta- ja turvallisuuskomiteassa hyväksytyn päätöslauselman mukaan neuvottelut ydinasekieltosopimuksesta aloitettiin vuoden 2017 maaliskuussa järjestettävässä konferenssissa (27.3.-31.3.2017).

Konferenssin toisen osion (15.6.-7.7.2017) viimeisenä päivänä 7.7.2017 ydinasekiellon (A/CONF.229/2017/8) puolesta äänesti 122 YK:n jäsenmaata mukana neuvotelluissa olleista 124 maasta (äänestystulos). Vain Alankomaat äänesti päätöstä vastaan, Singapore pidättäytyi äänestyksestä. Sopimus kieltää ydinaseiden kehittämisen, varastoinnin ja niillä uhkaamisen. Suomi ei siis ollut mukana neuvotteluissa Nato-maiden tapaan.

Ydinaseiden kieltämistä koskeva 10-sivuinen sopimus (A/CONF.229/2017/8) on avoin kaikille YK:n jäsenmaille 20. syyskuuta 2017 alkaen allekirjoitettavaksi YK:n vuosikokouksessa.

Vaikka ydinaseita hallitsevien maiden eikä Nato-maiden odoteta allekirjoittavan sopimusta, sopimuksen kannattajat uskovat sopimuksen voimaantuloon. Heidän mielestään sopimus on tärkeä askel kohti ydinaseetonta maailmaa.

Sopimuksen hyväksyminen ja voimaantulo edellyttää vain 50 maan allekirjoitusta. On selvää, että allekirjoittajamaita löytyy vähintään 50 ja sopimus astuisi voimaa 90 vuorokauden kuluttua siitä, kun riittävä määrä allekirjoituksia on.

                                                                                           ****

Kylmän sodan aika toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1945 oli Euroopalle suurta rauhan aikaa. Euroopassa ei sodittu.

Tuon ajankohdan ainoat sotilaalliset tapahtumat olivat Unkarin kansannousu vuonna 1956 ja Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 itäblokin sisällä. Unkarin kansannousussa kuolonuhreja arvioidaan olleen 3 500-4 000. Tšekkoslovakian miehityksessä kuolonuhreja arvioidaan olleen hieman yli 200.

Euroopassa ei ole koskaan sodittu ja tuskin tullaan koskaan sotimaan vähemmän kuin noiden neljän ja puolen vuosikymmenen jälkeisenä aikana toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan aikaan ydinaseita Euroopassa riitti, mutta Euroopassa ei sodittu.

Aika 1990-luvun alusta tähän päivään on puolestaan ollut Euroopassa synkkää sotahistoriaa. Euroopassa on kuollut varovaisimmankin arvion mukaan yli 200 000 ihmistä konventionaalisilla aseilla käydyissä sodissa ja sotatapahtumissa. Oikeampi arvio lienee noin 300 000 ihmistä.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Euroopan jäätyneissä konflikteissa Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahissa ja Moldovan Transnistriassa on kuollut jo yli 35 000 ihmistä.

Kylmän sodan ajan tapaan ydinaseet eivät ole kyenneet enää estämään sotia. Verisimmät sotatapahtumat ovat olleet Jugoslavian hajoamissodat sekä meneillään oleva Ukrainan ja Venäjän välinen sota Itä-Ukrainassa, jossa jo yli 10 000 eurooppalaista on saanut surmansa.

Kaikissa kylmän sodan jälkeisissä sodissa ja sotatapahtumissa osapuolena, alullepanijana tai aktiivisena tekijänä on ollut Venäjä. Venäjä oli tekijä myös Jugoslavian hajoamissodissa.

                                                                                           ****

Miksi Euroopassa on sodittu niin, että Euroopasta on tullut kylmän sodan ajan jälkeisessä katsannossa ylivoimaisesti länsimaiden sotaisin alue. Miksi aika 1990-luvun alusta tähän päivään on ollut Euroopassa synkkää sotahistoriaa?

Siksi, koska niitä valtioita Euroopassa on yhä enemmän, jotka eivät ole enää ydinasepelotteen suojaamia.

Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton ydinasesuojan alla olivat kaikki Varsovan liiton maat. Yhdysvaltain, Ranskan ja Iso-Britannian ydinasesuojan alla olivat vastaavasti kaikki Nato-maat. Vailla ydinasesuojaa olivat Euroopassa vain Suomi, Ruotsi, Itävalta, Jugoslavia, Sveitsi ja Irlanti sekä pienistä maista Malta ja Kypros. Alue vailla ydinaseiden tuomaa suojaa on pieni, ja ydinaseilla suojaamattomien maiden asema oli molempien blokkien näkökulmasta määritelty status quoksi.

Nyt tilanne on muuttunut huonommaksi. Niiden maiden lukumäärä, jotka eivät ole ydinasesuojan alla, on kasvanut noin kaksinkertaiseksi. Ydinaseet eivät suojaa Ukrainaa, Georgiaa, Azerbaidžania, Armeniaa, Valko-Venäjää, Serbiaa, Makedoniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Maltaa ja Kyprosta eivätkä myöskään Suomea ja Ruotsia. Itävalta, Sveitsi ja Irlanti ovat edelleen myös vailla puolustusliiton ydinasesuojaa, mutta noiden asema on jo sijaintiensa puolesta selkeästi status quo.

Ydinaseet suojaavat Nato-maita muodostaen korkean kynnyksen hyökkäykselle. Hyökkäys Nato-maahan merkitsee joutumista ydinasehyökkäysuhan kohteeksi. Ongelma Euroopassa ovat nyt ne Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat valtiot, jotka eivät ole ydinasepelotteen alla.

Kaikki kylmän sodan ajan jälkeiset sotatoimet ovat tapahtuneet maissa, jotka eivät ole ydinasepelotteen suojaamia: Jugoslavian hajoamissodat vuosina 1991-1999, Georgian sota vuonna 2008, Itä-Ukrainan sota vuodesta 2014 sekä jäätyneet konfliktit Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahissa ja Moldovan Transnistriassa.

Ratkaisevaa siis on, että maa ydinasepelotteen alla. Nato-maat ovat ydinasepelotteen alla eikä niihin hyökätä konventionaalisin asein, koska hyökkääjä ottaisi tällöin riskin joutua ydinaseiskun kohteeksi. Tämä on myös yksi syy, miksi Venäjä vastustaa Naton laajenemista. Venäjän mahdollisuudet vaikuttaa eri maiden asioihin sotilaallisesti kapenisivat.

On myös muistettava, että ne Nato-maat Euroopassa - kuten Norja, Tanska ja Espanja -, jotka eivät salli ydinaseiden olevan alueellaan, ovat kuitenkin puolustusliiton ydinasevaltojen luoman ydinasepelotteen suojassa.

                                                                                           ****

Mitä ihminen on kerran keksinyt, sitä ei voida enää peruuttaa. Ihminen on keksinyt ydinaseet. Enää emme saa niitä keksimättömäksi ja niiden kanssa on meidän elettävä.

Ydinaseettoman maailman huono puoli on se, että se lisää konventionaalisilla aseilla käytäviä sotia ja samalla sodissa kuolevia ja loukkaantuvia. Olen rauhan mies henkeen ja vereen enkä siksi voi ymmärtää, miksi nimenomaan rauhanliikkeet ovat lähteneet ajamaan ydinasekieltoa. Asiaan liittyy vastaava paradoksi, mikä syntyy, kun luonnonsuojelija ja ilmastonmuutosta vastustava ei kannata hiilipäästötöntä ydinvoimaa.

On vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pyrkivät estämään sotia vastustamalla ydinaseita. Ydinaseet vastuullisten ydinasevaltioiden hallitsemana ovat estäneet konventionaalisilla aseilla käytäviä sotia.

Pasifistin ei pidä vastustaa ydinaseita, päinvastoin. Ongelma ydinaseissa on nyt vain Pohjois-Korean kaltaiset vastuuttomat valtiot.

Esitän julkisen kiitoksen Suomen ulkoministeriölle, ulkoministeri Timo Soinille ja tasavallan presidentti Sauli Niinistölle viisaasta ja oikein hoidetusta ydinasepolitiikasta.

Jos kannatat sodatonta Eurooppaa, kannata ydinaseita vastuullisten maiden ylläpitämänä ja koko Euroopan kuulumista ydinasepelotteen alle. Kuuluminen joko Venäjän tai Naton ydinaseiden muodostaman ydinasepelotteen alle.

]]>
70 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242959-ydinaseeton-maailma-tietaisi-sotia-ja-ihmistuhoa#comments Kotimaa Euroopan turvallisuus Nato Venäjän uhka Ydinaseet Ydinasekielto Sat, 16 Sep 2017 12:47:12 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242959-ydinaseeton-maailma-tietaisi-sotia-ja-ihmistuhoa
Hirmuinen ongelma, muka! http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242954-hirmuinen-ongelma-muka <p>Pari sataa kiintiöpakolaista lisää aiheuttaa ristiriitaa hallituksessa. <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201709162200397729_pi.shtml"><u>http://www.iltalehti.fi/politiikka/201709162200397729_pi.shtml</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Häpeä kulkee kuivalla maalla. Kyse on kiintiöpakolaisista, eli valikoidusta joukosta, ei siis ilman lupia maahan pyrkivistä. Tämmöisen joukon luulisi paatuneimmankin maahanmuuttokriitikon hyväksyvän. Terho ei näytä hyväksyvän.</p><p>&nbsp;</p><p>Komission patisteluja ei tarvittaisi, jos lähdettäisiin siitä, että hädänalaisia tulisi auttaa. Pääministeri Sipilän ehdotus, joka näyttää olevan korein on sekin kovin vähäinen. Kaksituhatta kiintiöpakolaista mahtuu hyvin Suomeen, eivätkä sen takia kenenkään tulonsiirrot heikkene tai verotus kasva, Määrä on sen verran marginaalinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Eri asia on luvaton maahanmuutto, joka tulisi estää jo EU:n rajoilla luomalla laillisia väyliä ja kriteerejä tänne suuntautuvalle siirtolaisuudelle.</p> Pari sataa kiintiöpakolaista lisää aiheuttaa ristiriitaa hallituksessa. http://www.iltalehti.fi/politiikka/201709162200397729_pi.shtml

 

Häpeä kulkee kuivalla maalla. Kyse on kiintiöpakolaisista, eli valikoidusta joukosta, ei siis ilman lupia maahan pyrkivistä. Tämmöisen joukon luulisi paatuneimmankin maahanmuuttokriitikon hyväksyvän. Terho ei näytä hyväksyvän.

 

Komission patisteluja ei tarvittaisi, jos lähdettäisiin siitä, että hädänalaisia tulisi auttaa. Pääministeri Sipilän ehdotus, joka näyttää olevan korein on sekin kovin vähäinen. Kaksituhatta kiintiöpakolaista mahtuu hyvin Suomeen, eivätkä sen takia kenenkään tulonsiirrot heikkene tai verotus kasva, Määrä on sen verran marginaalinen.

 

Eri asia on luvaton maahanmuutto, joka tulisi estää jo EU:n rajoilla luomalla laillisia väyliä ja kriteerejä tänne suuntautuvalle siirtolaisuudelle.

]]>
31 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242954-hirmuinen-ongelma-muka#comments Kotimaa Kiintiöpakolaiset Sat, 16 Sep 2017 10:29:13 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242954-hirmuinen-ongelma-muka
Islamilainen radikalismi ei kasva tyhjästä http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242936-islamilainen-radikalismi-ei-kasva-tyhjasta <p>Kun natsi syyllistyy väkivaltaan tai terrorismiin, meillä ei ole vaikeuksia kytkeä toimintaa kansallissosialistiseen aatteeseen ja osaamme nähdä sen laajemmassa kansallismielisessä viitekehyksessä ilman, että ainakaan selväjärkisimmät meistä alkavat syyttää kaikkia isänmaalliseksi itsensä mieltäviä natseiksi tai potentiaalisiksi terroristeiksi. Samaan olisi kyettävä myös islamistisen terrorismin yhteydessä. Vaikka ymmärrys tilanteesta vaikuttaa hiljalleen paranevan, edelleen suuri osa ihmisistä näkee edelleen ongelman olevan radikalismin sijaan uskonnossa tai muslimeissa yleisesti, tai kieltäytyy näkemästä uskonnossa ja muussa kulttuurissa piirteitä, jotka luovat pohjaa radikalismille syyttäen sen sijaan esimerkiksi olosuhteita.&nbsp;</p><p>Radikalisoitumista on tutkittu paljon ja monet yleisesti uskotut käsitykset eivät pidä paikkaansa. Kuitenkin ideologisen väkivallan leviämisessä keskeisessä roolissa ovat henkilöt, jotka levittävät tavalla tai toisella syntyneestä auktoriteettiasemasta käsin aatettaan. Ruotsalaisen tietotoimiston TT:n raportissa selviää, että islamistisen terrorismin osalta v<a href="https://www.lapinkansa.fi/ulkomaat/imaamit-ovat-kuin-magneetteja-jotka-vetavat-puoleensa-mahdollisia-terroristeja-200394896/">ähintään kahdessa kolmesta tapauksesssa</a> radikalisoitumisprosessissa on ollut mukana imaami. Kääntäen voitaneen sanoa, että imaameilla on myös roolinsa siinä, miksi muslimien valtava enemmistö ei koskaan radikalisoidu. Arvelen itse aivan Stetson-/MuTu-perusteella myös, että kun kyse on muslimiyhteisöistä, jotka pyrkivät eristäytymään muusta yhteiskunnasta - tai pyrkivät aktiiviseen vuoropuheluun ja osaksi sitä - imaamien rooli on hyvin merkittävä. En ole tällaisesta tutkimusta nähnyt, mutta vuosikausia tilannetta lähempää ja kauempaa seuranneena voisin näin arvella.</p><p>Se että ruotsalaiset löysivät tällaisen kytköksen, ei ole mitenkään uusi tai yllättävä asia. Sama tarina on täältäkin tuttu. Alaikäisenä Syyriaan lähteneet suomalaisen <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001263896.html?nomobile=4">radikalisoitumisessa mukana oli alankomaalainen imaami</a> ja itse prosessi kesti vain puolisen vuotta. &nbsp;Ei ole millään tavalla yllättävää, että demagogien rooli on tärkeä. Meillä ei olisi väkivaltaisia natseja, jos olemassa ei olisi kansallismielisyyttä ja kansallissosialismia. Kansallismielisyys ei ole sama asia kuin natsismi, mutta ilman kansallismielisyyttä ei olisi natsismiakaan. Jotta vihaideologia voi kantaa hedelmää, on oltava suotuisa maaperä, johon se voi juurtua, mutta sellaiset seikat kuin syrjäytyminen, juurettomuus, elämän tarkoituksettomuus ja syrjintä, eivät ole väkivaltaisen radikalisminn syitä. Syyllisiä ovat ideologiaan tarttuvat demagogit ja radikalismin tielle kääntyvät ihmiset itse. Salafismi ja natsismi ovat laajempien ilmiöiden sairaita versoja, jotka kasvaessaaan kantavat myrkyllistä hedelmää. Eivät kaikki kansallissosialismista viehättyneet tai salafistit ole väkivaltaisia, mutta suvaitsemattomien ja supremasististen ideologioiden omaksuminen on keskeinen askel tiellä kohti toimintaa. Mitä enemmän kansallissosialsiteja ja salafisteja on, sitä enemmän tuolle tielle lähtijöitä on ja sitä on helpompi kulkea, kun tukena on yhteisö ja suunnannäyttäjänä aatteelle vihkiytynyt opas.</p><p>Ruotsissa julkaistu raportti vertailee myös eri maita ja yhtenä mainitaan Italia, joka ei aikaile karkottaessaan radikaalisaarnaajia. Itse Italiaa paljonkin seuraavana ja kieltä jonkin verran osaavana totean, että siellä asiasta edes keskustella. On itsestään selvää, että radikaalisaarnaajat saavat lähtöpassit. Tanskaan ei tunnetuilla vihasaarnaajilla ole edes asiaa. Monissa maissa keinovalikoimaan kuuluu moskeijoiden ja järjestöjen lakkauttaminen sekä islamin uskon opetuksen sisältöjen valvonta. Toista se on täällä Suomessa tai länsinaapurissamme. Meillä konservatiivien annetaan usein määrittää tahti ja nousta islamin sekä muslimien edustajiksi. Viimeisen viidentoista vuoden ajalta pitkin maata tiedän esimerkiksi tapauksia, joissa shiiat eivät osallistu islaminopetukseen sen puhdasoppisen sunnikonservatismin takia tai kuinka tyttöjä painostetaan kouluopetuksessa pukeutumaan sopivalla tavalla, tai kuinka vanhemmat eivät salli lastensa osallistua opetukseen, jos opettaja ei ole (oikeanlainen) muslimi. Paperilla opetussuunnitelmamme ovat moderneja ja sangen hyviä - ohittaen yleiset uskonnon ongelmat - mutta toteutus on kirjavaa.</p><p>Internetin aikakaudella aatteiden leviämisen estäminen on tyystin mahdotonta - se ei onnistunut ennen tietotekniikan vallankumoustakaan - mutta riskejä voidaan minimoida: mitä vähemmän islamin salafistisella/wahhabilaisella tulkinnalla on seuraajia, sitä epätodennäköisempiä ovat siihen kytkeytyvät teot. Ideologinen kamppailu on avainasemassa ja suomalaisten ei-muslimien on oltava samalla puolella maltillisten suuntausten edustajien kanssa. Meillä on myös koko joukko keinoja, jotka sopivat avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan, eivätkä edellytä ihmisoikeuksien loukkaamista.&nbsp;</p><p><strong>Opetus:&nbsp;</strong>Islamin opetuksen kouluissamme on oltava sekularistista ja sellaista, että se sopii kaikille maallistuneista tapamuslimeista alkaen. Opettajien on oltava ensisijaisesti päteviä. Vakaumuksellisuus ei ole julkisin varoin ylläpidetyn koulutuksen tavoite.</p><p><strong>Muslimit ja ei-muslimit:&nbsp;</strong>Kaikkien on ymmärrettävä, että radikalismi on uhka ja ongelma yhtä lailla muslimeille kuin ei-muslimeillekin. Meidän on vedettävä yhtä köyttä estettävä se, että jyrkät uskontulkinnat ja niiden seuraajat eivät nouse - heitä ei nosteta edustamaan islamia ja muslimeita maassamme.&nbsp;</p><p><strong>Moskeijat ja yhteisöt:&nbsp;</strong>Segregaatiota ja radikaalitulkintoja levittäviltä yhteisöiltä on katkaistava kaikki julkinen rahoitus. Vastaavasti integraatioon ja maltillisuuteen kannustavia yhteisöjä on tuettava. On sanomattakin selvää, ettei Persianlahden arabimaiden rahoilla tule rakentaa tähän maahan ainuttakaan moskeijaa tai kulttuurikeskusta.&nbsp;</p><p><strong>Vierastaistelijat leivättömän pöydän ääreen:&nbsp;</strong>Ei kaikki vieraat sodat ole rikollisia, mutta meillä on oltava lailliset valmiudet siihen, että jo ISIS-järjestön kaltaisen järjestön jäsenyys on rangaistavaa. Samoin toimintaan värväämisen. On aivan oikein ja kohtuullista, että kaksoiskansalaisislta vietäisiinn kansalaisuus. Maahan palaavat on kohdattava yksilöinä: aidosti katuva, viranomaisten kanssa yhteistyötä tekevä henkilö ansaitsee aivan erilaisen kohtelun kuin hiljakseen maahan takaisin livahtava.&nbsp;</p><p><strong>Radikaalisaarnaajat:&nbsp;</strong>Tällaisille maahantulokielto. Kotoperäisiin puututtava silloin, kun siihen on juridiset syyt. Tällaisten kanssa yhteistyötä - ilman tuomiotakin - tekeviltä yhteisöiltä on evättävä mahdollisuus julkiseen tukeen. Mallia Italiasta ja Tanskasta. &nbsp;</p><p><strong>Yhteiskunta:&nbsp;</strong>Radikalisoitumisen riskejä voidaan alentaa suuntaamalla voimavaroja syrjäytymisen ehkäisyyn, nuorten koulutus- ja työmahdollisuuksien tukemiseen sekä pyrkimällä vähentämään syrjintää eri muodoissaan. Rasismi ja syrjintä jakavat maata ja ovat edesauttavat kehitystä, joka voi johtaa rinnakkaisyhteiskuntien syntyyn. Meidän on rakennettava Suomi ja suomalaisuus, jotka eivät sulje ihmisiä ulkopuolelleen sellaisten asioiden kuten uskonto ja etninen tausta takia.&nbsp;</p><p><strong>Maahanmuuttopolitiikka:&nbsp;</strong>Turun terrori-iskun tekijä ei olisi ollut maassamme, jos järjestelmä toimisi kunnolla ja nopeasti. Valtavan pitkät käsittelytajat, satunnaisen mielivaltaiset päätökset, rikollisen aineksen suodattamattomuus, perheiden repiminen hajalle, työtä tekevien karkottamiset ja niin edelleen ovat kaikki osa ongelmavyyhtiä.&nbsp;</p><p><strong>Salafismi&nbsp;&ne; islam:</strong>&nbsp; Aivan kuten isänmaallisuus ei ole ongelma, vaan äärikansallismielisyys ja natsismi, myöskään islam ei ole ongelma, vaan sen radikaalikaalitulkinnat. Salafismi/wahhabismi on ongelmien ytimessä. On hyvin surullista, kuinka tässä(kin) maassa kuitenkin muslimien ja islamin edustajiksi nousevat ja nostetaan jyrkkien tulkintojen kannattajat.</p><p>Me emme voi pienentää riskiä nollaan, mutta me voimme ryhtyä toimiin, joilla niitä voidaan minimoida.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com">vpleivo@gmail.com</a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank">Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank">Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kun natsi syyllistyy väkivaltaan tai terrorismiin, meillä ei ole vaikeuksia kytkeä toimintaa kansallissosialistiseen aatteeseen ja osaamme nähdä sen laajemmassa kansallismielisessä viitekehyksessä ilman, että ainakaan selväjärkisimmät meistä alkavat syyttää kaikkia isänmaalliseksi itsensä mieltäviä natseiksi tai potentiaalisiksi terroristeiksi. Samaan olisi kyettävä myös islamistisen terrorismin yhteydessä. Vaikka ymmärrys tilanteesta vaikuttaa hiljalleen paranevan, edelleen suuri osa ihmisistä näkee edelleen ongelman olevan radikalismin sijaan uskonnossa tai muslimeissa yleisesti, tai kieltäytyy näkemästä uskonnossa ja muussa kulttuurissa piirteitä, jotka luovat pohjaa radikalismille syyttäen sen sijaan esimerkiksi olosuhteita. 

Radikalisoitumista on tutkittu paljon ja monet yleisesti uskotut käsitykset eivät pidä paikkaansa. Kuitenkin ideologisen väkivallan leviämisessä keskeisessä roolissa ovat henkilöt, jotka levittävät tavalla tai toisella syntyneestä auktoriteettiasemasta käsin aatettaan. Ruotsalaisen tietotoimiston TT:n raportissa selviää, että islamistisen terrorismin osalta vähintään kahdessa kolmesta tapauksesssa radikalisoitumisprosessissa on ollut mukana imaami. Kääntäen voitaneen sanoa, että imaameilla on myös roolinsa siinä, miksi muslimien valtava enemmistö ei koskaan radikalisoidu. Arvelen itse aivan Stetson-/MuTu-perusteella myös, että kun kyse on muslimiyhteisöistä, jotka pyrkivät eristäytymään muusta yhteiskunnasta - tai pyrkivät aktiiviseen vuoropuheluun ja osaksi sitä - imaamien rooli on hyvin merkittävä. En ole tällaisesta tutkimusta nähnyt, mutta vuosikausia tilannetta lähempää ja kauempaa seuranneena voisin näin arvella.

Se että ruotsalaiset löysivät tällaisen kytköksen, ei ole mitenkään uusi tai yllättävä asia. Sama tarina on täältäkin tuttu. Alaikäisenä Syyriaan lähteneet suomalaisen radikalisoitumisessa mukana oli alankomaalainen imaami ja itse prosessi kesti vain puolisen vuotta.  Ei ole millään tavalla yllättävää, että demagogien rooli on tärkeä. Meillä ei olisi väkivaltaisia natseja, jos olemassa ei olisi kansallismielisyyttä ja kansallissosialismia. Kansallismielisyys ei ole sama asia kuin natsismi, mutta ilman kansallismielisyyttä ei olisi natsismiakaan. Jotta vihaideologia voi kantaa hedelmää, on oltava suotuisa maaperä, johon se voi juurtua, mutta sellaiset seikat kuin syrjäytyminen, juurettomuus, elämän tarkoituksettomuus ja syrjintä, eivät ole väkivaltaisen radikalisminn syitä. Syyllisiä ovat ideologiaan tarttuvat demagogit ja radikalismin tielle kääntyvät ihmiset itse. Salafismi ja natsismi ovat laajempien ilmiöiden sairaita versoja, jotka kasvaessaaan kantavat myrkyllistä hedelmää. Eivät kaikki kansallissosialismista viehättyneet tai salafistit ole väkivaltaisia, mutta suvaitsemattomien ja supremasististen ideologioiden omaksuminen on keskeinen askel tiellä kohti toimintaa. Mitä enemmän kansallissosialsiteja ja salafisteja on, sitä enemmän tuolle tielle lähtijöitä on ja sitä on helpompi kulkea, kun tukena on yhteisö ja suunnannäyttäjänä aatteelle vihkiytynyt opas.

Ruotsissa julkaistu raportti vertailee myös eri maita ja yhtenä mainitaan Italia, joka ei aikaile karkottaessaan radikaalisaarnaajia. Itse Italiaa paljonkin seuraavana ja kieltä jonkin verran osaavana totean, että siellä asiasta edes keskustella. On itsestään selvää, että radikaalisaarnaajat saavat lähtöpassit. Tanskaan ei tunnetuilla vihasaarnaajilla ole edes asiaa. Monissa maissa keinovalikoimaan kuuluu moskeijoiden ja järjestöjen lakkauttaminen sekä islamin uskon opetuksen sisältöjen valvonta. Toista se on täällä Suomessa tai länsinaapurissamme. Meillä konservatiivien annetaan usein määrittää tahti ja nousta islamin sekä muslimien edustajiksi. Viimeisen viidentoista vuoden ajalta pitkin maata tiedän esimerkiksi tapauksia, joissa shiiat eivät osallistu islaminopetukseen sen puhdasoppisen sunnikonservatismin takia tai kuinka tyttöjä painostetaan kouluopetuksessa pukeutumaan sopivalla tavalla, tai kuinka vanhemmat eivät salli lastensa osallistua opetukseen, jos opettaja ei ole (oikeanlainen) muslimi. Paperilla opetussuunnitelmamme ovat moderneja ja sangen hyviä - ohittaen yleiset uskonnon ongelmat - mutta toteutus on kirjavaa.

Internetin aikakaudella aatteiden leviämisen estäminen on tyystin mahdotonta - se ei onnistunut ennen tietotekniikan vallankumoustakaan - mutta riskejä voidaan minimoida: mitä vähemmän islamin salafistisella/wahhabilaisella tulkinnalla on seuraajia, sitä epätodennäköisempiä ovat siihen kytkeytyvät teot. Ideologinen kamppailu on avainasemassa ja suomalaisten ei-muslimien on oltava samalla puolella maltillisten suuntausten edustajien kanssa. Meillä on myös koko joukko keinoja, jotka sopivat avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan, eivätkä edellytä ihmisoikeuksien loukkaamista. 

Opetus: Islamin opetuksen kouluissamme on oltava sekularistista ja sellaista, että se sopii kaikille maallistuneista tapamuslimeista alkaen. Opettajien on oltava ensisijaisesti päteviä. Vakaumuksellisuus ei ole julkisin varoin ylläpidetyn koulutuksen tavoite.

Muslimit ja ei-muslimit: Kaikkien on ymmärrettävä, että radikalismi on uhka ja ongelma yhtä lailla muslimeille kuin ei-muslimeillekin. Meidän on vedettävä yhtä köyttä estettävä se, että jyrkät uskontulkinnat ja niiden seuraajat eivät nouse - heitä ei nosteta edustamaan islamia ja muslimeita maassamme. 

Moskeijat ja yhteisöt: Segregaatiota ja radikaalitulkintoja levittäviltä yhteisöiltä on katkaistava kaikki julkinen rahoitus. Vastaavasti integraatioon ja maltillisuuteen kannustavia yhteisöjä on tuettava. On sanomattakin selvää, ettei Persianlahden arabimaiden rahoilla tule rakentaa tähän maahan ainuttakaan moskeijaa tai kulttuurikeskusta. 

Vierastaistelijat leivättömän pöydän ääreen: Ei kaikki vieraat sodat ole rikollisia, mutta meillä on oltava lailliset valmiudet siihen, että jo ISIS-järjestön kaltaisen järjestön jäsenyys on rangaistavaa. Samoin toimintaan värväämisen. On aivan oikein ja kohtuullista, että kaksoiskansalaisislta vietäisiinn kansalaisuus. Maahan palaavat on kohdattava yksilöinä: aidosti katuva, viranomaisten kanssa yhteistyötä tekevä henkilö ansaitsee aivan erilaisen kohtelun kuin hiljakseen maahan takaisin livahtava. 

Radikaalisaarnaajat: Tällaisille maahantulokielto. Kotoperäisiin puututtava silloin, kun siihen on juridiset syyt. Tällaisten kanssa yhteistyötä - ilman tuomiotakin - tekeviltä yhteisöiltä on evättävä mahdollisuus julkiseen tukeen. Mallia Italiasta ja Tanskasta.  

Yhteiskunta: Radikalisoitumisen riskejä voidaan alentaa suuntaamalla voimavaroja syrjäytymisen ehkäisyyn, nuorten koulutus- ja työmahdollisuuksien tukemiseen sekä pyrkimällä vähentämään syrjintää eri muodoissaan. Rasismi ja syrjintä jakavat maata ja ovat edesauttavat kehitystä, joka voi johtaa rinnakkaisyhteiskuntien syntyyn. Meidän on rakennettava Suomi ja suomalaisuus, jotka eivät sulje ihmisiä ulkopuolelleen sellaisten asioiden kuten uskonto ja etninen tausta takia. 

Maahanmuuttopolitiikka: Turun terrori-iskun tekijä ei olisi ollut maassamme, jos järjestelmä toimisi kunnolla ja nopeasti. Valtavan pitkät käsittelytajat, satunnaisen mielivaltaiset päätökset, rikollisen aineksen suodattamattomuus, perheiden repiminen hajalle, työtä tekevien karkottamiset ja niin edelleen ovat kaikki osa ongelmavyyhtiä. 

Salafismi ≠ islam:  Aivan kuten isänmaallisuus ei ole ongelma, vaan äärikansallismielisyys ja natsismi, myöskään islam ei ole ongelma, vaan sen radikaalikaalitulkinnat. Salafismi/wahhabismi on ongelmien ytimessä. On hyvin surullista, kuinka tässä(kin) maassa kuitenkin muslimien ja islamin edustajiksi nousevat ja nostetaan jyrkkien tulkintojen kannattajat.

Me emme voi pienentää riskiä nollaan, mutta me voimme ryhtyä toimiin, joilla niitä voidaan minimoida. 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

 

]]>
36 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242936-islamilainen-radikalismi-ei-kasva-tyhjasta#comments Kotimaa ääri-islam Salafismi Terrorismi Uskonto Wahhabismi Sat, 16 Sep 2017 05:16:48 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242936-islamilainen-radikalismi-ei-kasva-tyhjasta
Salattua julkisuutta http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242908-salattua-julkisuutta <p>Vappuna 2003, juuri kun olin päässyt eduskuntaan, sairastuin virtsarakon syöpään, ja tähystykset, höyläykset ja BCG-huuhtelut alkoivat. Yritin viedä sairauslomatodistusta eduskunnan kansliaan, josta minut opastettiin kohteliaasti ulos, ja varoitettiin, että jos jätän sairauslomatodistukseni heille, siitä tulee julkinen asiakirja, ja syöpäni on pian julkisuudessa.</p><p>Olin ... hämmentynyt, ja tajusin vasta myöhemmin törmänneeni eduskunnan sisäsyntyiseen avoimuuden ja yksityisyyden ristiriitaan. Koska kansanedustajien sairaudet ovat heidän yksityisasioitaan, eduskunta ei halua tietää niistä. Ilmoitus poissaolosta terveyssyistä riittää.</p><p>Viime päivinä eduskunnan ristiriitainen suhde julkisuuteen ja yksityisyyteen on noussut&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005363066.html">julkiseen&nbsp;keskusteluun</a>, kun eduskunta kieltäytyi luovuttamasta eduskunnan vierailijalistoja toimittajille. Mutta kun korkein hallinto-oikeus oli linjannut, että eduskunnan vierailijalistat ovat lähtökohtaisesti julkisia, eduskunta alkoi tuhota vierailijalistat päivittäin heti kun talo on illalla tyhjä. Edes saman päivän vierailijalistoja ei ole niitä kysyneille annettu.</p><p>Tilanne on kieltämättä omituinen. Käytännössä eduskunta on päättänyt, että se ei aio noudattaa korkeimman hallinto-oikeuden tuomiota. Nimenomaan eduskunnan ei luulisi toiminnallaan rapauttavan säätämiensä lakien perusteella päätöksiä tekevän oikeuslaitoksen legitimiteettiä.</p><p>Vääntöä on jatkunut jo vuodesta 2014, jolloin eduskunta käsitteli&nbsp;<a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/70">tekijänoikeuksia koskevaa kansalaisaloitetta</a>, ja tiedon avoimuutta ja kansalaisaloitteita edistävä&nbsp;<a href="https://avoinministerio.fi/">Avoin Ministeriö</a>&nbsp;-yhdistys pyysi eduskunnan vierailijalistoja yhden viikon ajalta selvittääkseen, mitkä järjestöt ja yritykset olivat käyneet eduskunnassa lobbaamassa kansanedustajia. Avoimen Ministeriön yhteyshenkilön, Joonas Pekkasen sanoin: &rdquo;Lobbarirekisterin puuttuessa ei tiedetä, kuinka paljon lobbareiden kanssa vietetään aikaa.&rdquo;</p><p>Vieraslistoilla on väliä. Esimerkiksi vaalirahoituskohun selvittelyssä&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907119912167_uu.shtml?_ga=2.54483944.1372883245.1505297265-1082545203.1480498963">tapaamisten osallistujaluetteloilla oli oma roolinsa</a>.</p><p>Silti tässäkin asiassa on vähintään ne kaksi puolta, jotka on hyvä muistaa, kun eduskunnan vierailijalistat todennäköisesti jonain päivänä avataan. Jo pelkästään eduskunnan kömpelö viestintä on taannut sen, ettei painetta listojen avaamiseksi voi sivuuttaa.</p><p>Lähtökohtana on se, että avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus tietää, miten meihin kansanedustajiin yritetään vaikuttaa eli minkä intressiryhmien edustajia työssämme tapaamme. Miten muuten äänestäjät voisivat arvioida meidän toimintaamme ja riippumattomuuttamme?</p><p>Kaikki kansanedustajien vieraat eivät kuitenkaan ole lobbareita, vaan osa on yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta haluavat tavata kansanedustajan.</p><p>Eduskunnassa onkin katsottu, että vierailijalistat ovat henkilörekisteri, jota koskee henkilötietolaki, jonka mukaan henkilörekisteriä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten se on alkujaan kerätty, minkä jälkeen ne on tuhottava. Ja vierailijalistat on kerätty sitä varten, että esimerkiksi evakuointitilanteessa tiedetään, keitä talossa on, ja kenen vieraita kokoontumispaikalta puuttuvat henkilöt ovat.</p><p>Asiakirjojen käyttötarkoitus ei kuitenkaan vaikuta siihen, ovatko ne julkisia vai eivät. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan eduskunnan kävijätiedot ovat nimenomaan julkisia, ja niitä koskee julkisuuslaki. Oikeus saada tietoja viranomaisten julkisista asiakirjoista on perusoikeus, jota voi rajoittaa vain lailla.</p><p>Joka tapauksessa, jos vierailijalistat avataan, eduskunnassa kävijöitä on etukäteen informoitava siitä ennen vierailua, jotta he voivat halutessaan perua tulonsa estääkseen nimensä päätymisen julkisuuteen.</p><p>Miksi kaikki eivät halua muiden tietävän, että he ovat käyneet eduskunnassa tapaamassa esimerkiksi edustaja Kasvia? Kansanedustajilla käy myös sellaisia vieraita, joiden omalle tai läheisten turvallisuudelle, maineelle tai oikeudenkäynnille tapaamisen leviäminen julkisuuteen voi olla todellinen tai kuviteltu riski. Tällaisia vieraita voivat olla esimerkiksi itsensä viranomaisten tai vakuutusyhtiöiden kaltoin kohtelemiksi kokemat henkilöt. Tai turvapaikan Suomesta saaneet henkilöt, joiden läheisiä lähtömaan viranomaiset vainoavat. Tai mielenterveyskuntoutujat. Tai lastensa huoltajuudesta oikeudessa riitelevät. Tai narsistin uhrit. Tai lastensuojelun &rdquo;asiakkaat&rdquo;. Tai seksityöläiset. Tai julkishallinnon työntekijät, jotka kertovat työnsä epäkohdista. Tai löytämästään tietoturvahaavoittuvuudesta huolestuneet it-ammattilaiset. Tai &hellip; Kansanedustajalle ei mikään inhimillinen ole vierasta.</p><p>Esimerkit eivät ole kuvittellisia; Kaikki eivät toki ole osuneet omalle kohdalle, mutta kaikista olen vähintään kuullut. Usein tällaiseen tapaamiseen liittyy vaatimus, ettei esimerkiksi työnantaja tai viranomainen saa siitä tietää. Asiaan voi esimerkiksi puheessa tai lakialoitteessa viitata vain yleisellä tasolla.</p><p>Mikä siis ratkaisuksi? Tulisiko eduskunnan vieraille antaa mahdollisuus ilmoittaa nimen kirjaamisen yhteydessä, ettei heidän tietojaan saa julkistaa? Julkisuuslain perusteella tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.</p><p>Ehkä meidät edustajat pitäisi velvoittaa itse julkistamaan tapaamisemme. Se voisi toimia paremmin. Tämä ottaisi huomioon myös sen, että kansanedustajat tapaavat ihmisiä myös eduskuntatalon ulkopuolella.</p><p>Toki silloinkin tavatulta henkilöltä pitäisi saada lupa nimen ja toimen julkaisuun, mieluiten ennen tapaamista, jotta hän voi halutessaan perua tapaamisen ja keskustella asian puhelimessa tai sähköpostitse. Niin, pitäisikö itse asiassa myös puhelutiedot ja sähköpostien tunnistetiedot julkistaa?</p><p>Yksi vaihtoehto voisi olla lobbausrekisteri, johon lobbarin olisi ilmoittauduttava, jos hän haluaa työn puolesta tavata kansanedustajia. Rekisteriin kirjattaisiin tapaamisten ajankohdat ja tavatut edustajat. Ongelmana olisivat valvonta ja sanktiot. Mikä ylipäätään on lobbausta? Toisen edustajan lobbari voi olla toisen edustajan opiskelukaveri.</p><p>Mikään rekisteri ei ole aukoton. Viime kädessä äänestäjien on pakko luottaa valitsemiensa kansanedustajien arviointikykyyn. Jokainen edustaja joutuu jo nyt aina joskus arvioimaan, onko tapaamista pyytävällä kansalaisella oikeasti niin arkaluontoista asiaa, että tapaaminen on paras hoitaa kahvilassa eduskunnan ulkopuolella ja jättää nimet pois vierailijalistalta.</p><p>Joka tapauksessa tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden aloittaa omien lobbaritapaamisteni julkinen raportointi twitterissä&nbsp;<a href="https://twitter.com/jyrkikasvi">@jyrkikasvi</a>&nbsp;Lupaan tehdä tapaamisista puolivuosittain myös yhteenvedot nettisivujeni blogiin. Asia on ollut jo pitkään mielessä, mutta laiskuus on vienyt voiton, tähän asti. Esimerkiksi eilen tapasin eduskunnassa&nbsp;<a href="https://rufuspollock.com/">Rufus Pollockin</a>&nbsp;ja tiedon avaamista edistävän Open Knowledge Finland -yhdistyksen toiminnanjohtaja Teemu Ropposen. Tänään tapasin&nbsp;<a href="https://ficom.fi/">D</a>NA:n&nbsp;Anna Anttisen ja Vesa Vuotin. Tapaamisen aiheena olivat tiedustelulait.</p><p>Käy vieraslistojen julkisuuden kanssa miten tahansa, arvelen monien edustajien ottavan käyttöön vanhan konstin. Kaikkia vieraita ei nytkään tavata eduskunnassa, etenkään sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua tulla nähdyksi eduskuntatalossa tai kyseisen kansanedustajan seurassa. Usein tällaiset keskustelut käydään kahviloissa eduskuntatalon lähettyvillä. Mutta jos tapaamisen luottamuksellisuus halutaan varmistaa kunnolla, tapaamistapaikkana voi olla vaikka tuttavan kesämökki. Etenkin, kun muistaa jättää kännykät, tabletit ja läppärit kotiin.</p><p>[Korjattu DNA FiComin tilalle]</p> Vappuna 2003, juuri kun olin päässyt eduskuntaan, sairastuin virtsarakon syöpään, ja tähystykset, höyläykset ja BCG-huuhtelut alkoivat. Yritin viedä sairauslomatodistusta eduskunnan kansliaan, josta minut opastettiin kohteliaasti ulos, ja varoitettiin, että jos jätän sairauslomatodistukseni heille, siitä tulee julkinen asiakirja, ja syöpäni on pian julkisuudessa.

Olin ... hämmentynyt, ja tajusin vasta myöhemmin törmänneeni eduskunnan sisäsyntyiseen avoimuuden ja yksityisyyden ristiriitaan. Koska kansanedustajien sairaudet ovat heidän yksityisasioitaan, eduskunta ei halua tietää niistä. Ilmoitus poissaolosta terveyssyistä riittää.

Viime päivinä eduskunnan ristiriitainen suhde julkisuuteen ja yksityisyyteen on noussut julkiseen keskusteluun, kun eduskunta kieltäytyi luovuttamasta eduskunnan vierailijalistoja toimittajille. Mutta kun korkein hallinto-oikeus oli linjannut, että eduskunnan vierailijalistat ovat lähtökohtaisesti julkisia, eduskunta alkoi tuhota vierailijalistat päivittäin heti kun talo on illalla tyhjä. Edes saman päivän vierailijalistoja ei ole niitä kysyneille annettu.

Tilanne on kieltämättä omituinen. Käytännössä eduskunta on päättänyt, että se ei aio noudattaa korkeimman hallinto-oikeuden tuomiota. Nimenomaan eduskunnan ei luulisi toiminnallaan rapauttavan säätämiensä lakien perusteella päätöksiä tekevän oikeuslaitoksen legitimiteettiä.

Vääntöä on jatkunut jo vuodesta 2014, jolloin eduskunta käsitteli tekijänoikeuksia koskevaa kansalaisaloitetta, ja tiedon avoimuutta ja kansalaisaloitteita edistävä Avoin Ministeriö -yhdistys pyysi eduskunnan vierailijalistoja yhden viikon ajalta selvittääkseen, mitkä järjestöt ja yritykset olivat käyneet eduskunnassa lobbaamassa kansanedustajia. Avoimen Ministeriön yhteyshenkilön, Joonas Pekkasen sanoin: ”Lobbarirekisterin puuttuessa ei tiedetä, kuinka paljon lobbareiden kanssa vietetään aikaa.”

Vieraslistoilla on väliä. Esimerkiksi vaalirahoituskohun selvittelyssä tapaamisten osallistujaluetteloilla oli oma roolinsa.

Silti tässäkin asiassa on vähintään ne kaksi puolta, jotka on hyvä muistaa, kun eduskunnan vierailijalistat todennäköisesti jonain päivänä avataan. Jo pelkästään eduskunnan kömpelö viestintä on taannut sen, ettei painetta listojen avaamiseksi voi sivuuttaa.

Lähtökohtana on se, että avoimessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus tietää, miten meihin kansanedustajiin yritetään vaikuttaa eli minkä intressiryhmien edustajia työssämme tapaamme. Miten muuten äänestäjät voisivat arvioida meidän toimintaamme ja riippumattomuuttamme?

Kaikki kansanedustajien vieraat eivät kuitenkaan ole lobbareita, vaan osa on yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta haluavat tavata kansanedustajan.

Eduskunnassa onkin katsottu, että vierailijalistat ovat henkilörekisteri, jota koskee henkilötietolaki, jonka mukaan henkilörekisteriä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten se on alkujaan kerätty, minkä jälkeen ne on tuhottava. Ja vierailijalistat on kerätty sitä varten, että esimerkiksi evakuointitilanteessa tiedetään, keitä talossa on, ja kenen vieraita kokoontumispaikalta puuttuvat henkilöt ovat.

Asiakirjojen käyttötarkoitus ei kuitenkaan vaikuta siihen, ovatko ne julkisia vai eivät. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan eduskunnan kävijätiedot ovat nimenomaan julkisia, ja niitä koskee julkisuuslaki. Oikeus saada tietoja viranomaisten julkisista asiakirjoista on perusoikeus, jota voi rajoittaa vain lailla.

Joka tapauksessa, jos vierailijalistat avataan, eduskunnassa kävijöitä on etukäteen informoitava siitä ennen vierailua, jotta he voivat halutessaan perua tulonsa estääkseen nimensä päätymisen julkisuuteen.

Miksi kaikki eivät halua muiden tietävän, että he ovat käyneet eduskunnassa tapaamassa esimerkiksi edustaja Kasvia? Kansanedustajilla käy myös sellaisia vieraita, joiden omalle tai läheisten turvallisuudelle, maineelle tai oikeudenkäynnille tapaamisen leviäminen julkisuuteen voi olla todellinen tai kuviteltu riski. Tällaisia vieraita voivat olla esimerkiksi itsensä viranomaisten tai vakuutusyhtiöiden kaltoin kohtelemiksi kokemat henkilöt. Tai turvapaikan Suomesta saaneet henkilöt, joiden läheisiä lähtömaan viranomaiset vainoavat. Tai mielenterveyskuntoutujat. Tai lastensa huoltajuudesta oikeudessa riitelevät. Tai narsistin uhrit. Tai lastensuojelun ”asiakkaat”. Tai seksityöläiset. Tai julkishallinnon työntekijät, jotka kertovat työnsä epäkohdista. Tai löytämästään tietoturvahaavoittuvuudesta huolestuneet it-ammattilaiset. Tai … Kansanedustajalle ei mikään inhimillinen ole vierasta.

Esimerkit eivät ole kuvittellisia; Kaikki eivät toki ole osuneet omalle kohdalle, mutta kaikista olen vähintään kuullut. Usein tällaiseen tapaamiseen liittyy vaatimus, ettei esimerkiksi työnantaja tai viranomainen saa siitä tietää. Asiaan voi esimerkiksi puheessa tai lakialoitteessa viitata vain yleisellä tasolla.

Mikä siis ratkaisuksi? Tulisiko eduskunnan vieraille antaa mahdollisuus ilmoittaa nimen kirjaamisen yhteydessä, ettei heidän tietojaan saa julkistaa? Julkisuuslain perusteella tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Ehkä meidät edustajat pitäisi velvoittaa itse julkistamaan tapaamisemme. Se voisi toimia paremmin. Tämä ottaisi huomioon myös sen, että kansanedustajat tapaavat ihmisiä myös eduskuntatalon ulkopuolella.

Toki silloinkin tavatulta henkilöltä pitäisi saada lupa nimen ja toimen julkaisuun, mieluiten ennen tapaamista, jotta hän voi halutessaan perua tapaamisen ja keskustella asian puhelimessa tai sähköpostitse. Niin, pitäisikö itse asiassa myös puhelutiedot ja sähköpostien tunnistetiedot julkistaa?

Yksi vaihtoehto voisi olla lobbausrekisteri, johon lobbarin olisi ilmoittauduttava, jos hän haluaa työn puolesta tavata kansanedustajia. Rekisteriin kirjattaisiin tapaamisten ajankohdat ja tavatut edustajat. Ongelmana olisivat valvonta ja sanktiot. Mikä ylipäätään on lobbausta? Toisen edustajan lobbari voi olla toisen edustajan opiskelukaveri.

Mikään rekisteri ei ole aukoton. Viime kädessä äänestäjien on pakko luottaa valitsemiensa kansanedustajien arviointikykyyn. Jokainen edustaja joutuu jo nyt aina joskus arvioimaan, onko tapaamista pyytävällä kansalaisella oikeasti niin arkaluontoista asiaa, että tapaaminen on paras hoitaa kahvilassa eduskunnan ulkopuolella ja jättää nimet pois vierailijalistalta.

Joka tapauksessa tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden aloittaa omien lobbaritapaamisteni julkinen raportointi twitterissä @jyrkikasvi Lupaan tehdä tapaamisista puolivuosittain myös yhteenvedot nettisivujeni blogiin. Asia on ollut jo pitkään mielessä, mutta laiskuus on vienyt voiton, tähän asti. Esimerkiksi eilen tapasin eduskunnassa Rufus Pollockin ja tiedon avaamista edistävän Open Knowledge Finland -yhdistyksen toiminnanjohtaja Teemu Ropposen. Tänään tapasin DNA:n Anna Anttisen ja Vesa Vuotin. Tapaamisen aiheena olivat tiedustelulait.

Käy vieraslistojen julkisuuden kanssa miten tahansa, arvelen monien edustajien ottavan käyttöön vanhan konstin. Kaikkia vieraita ei nytkään tavata eduskunnassa, etenkään sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua tulla nähdyksi eduskuntatalossa tai kyseisen kansanedustajan seurassa. Usein tällaiset keskustelut käydään kahviloissa eduskuntatalon lähettyvillä. Mutta jos tapaamisen luottamuksellisuus halutaan varmistaa kunnolla, tapaamistapaikkana voi olla vaikka tuttavan kesämökki. Etenkin, kun muistaa jättää kännykät, tabletit ja läppärit kotiin.

[Korjattu DNA FiComin tilalle]

]]>
4 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242908-salattua-julkisuutta#comments Kotimaa Eduskunta Yksityisyys Fri, 15 Sep 2017 13:54:39 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242908-salattua-julkisuutta
Lukioajan alisuorittajat http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242897-lukioajan-alisuorittajat <p>Keskustelu korkeakoulujen pääsykoevalinnasta käy kuumana tällä hetkellä. Taustalla on Opetusministeriön ajatus siitä, että vuoteen 2020 mennessä siirrytään pääosin ylioppilastodistukseen perustuvaan valintaan. Pääsykokeiden merkitys pienenisi tässä mallissa oleellisesti.</p><p>Uudistuksen puolustajat perustelevat muutosta välivuosien vähentämisenä ja sitä kautta korkeakouluopintojen aikaistamisen tarpeena. Samalla halutaan luopua pitkäkestoisista kokeisiin valmistautumisesta, jota vielä konsultit hyödyntävät rahallisesti järjestämällä pääsykoekursseja.&nbsp;</p><p>Nykyinen malli kuulemma merkitsee myös liiallista keskittymistä itselleen mieluisen paikan hakuun ja siihen pänttäämiseen. Muut mielenkiintoiset paikat saattavat sitten jäädä vähemmälle, koska niihin ei ehdi panostamaan.&nbsp;</p><p>Perusteluna käytetään myös sitä, että joku hyvä oppilas saattaa jäädä rannalle vain siksi, että pääsykoekysymykset eivät osuneet kohdalle. Kaiken kaikkiaan hakeminen tulisi yksinkertaisemmaksi ja edullisemmaksi.</p><p>Minun täytyy kuitenkin todeta, että olen aika skeptinen tähän uudistukseen - perusteluna ihan omakohtainen kokemukseni. Oma lukioaikani eteni vahvasti urheilun merkeissä ja opiskelu meni siinä sivussa kohtalaisesti. Mikäli pääpaino yliopistoon pääsyssä olisi ollut lukiotodistuksessa, opiskelut olisivat ainakin korkeimmalla tasolla saattaneet jäädä väliin.</p><p>No sitten panostin pääsykokeisiin ja pääsin yliopistoon. Uskon, että samanlaisia &quot;myöhäisheränneitä palleroita&quot; meillä on tälläkin hetkellä aikamoinen määrä. Mitä tehdään meille lukioajan alisuoriutujille? Nyt onneksi Opetusministeriö on sanonut, että pääsykokeista ei olla kokonaan luopumassa.</p><p>Tällainen väittelytilanne ruokkii tietysti väärinymmärryksiä, mutta antaa myös mahdollisuuden miettiä uudistusta aivan uusista näkökulmista. Yksi vaihtoehto voisi olla vaikka Sveitsin malli, jossa kaikki opintokriteerit täyttäneet ja yliopistoista kiinnostuneet pääsevät ensimmäisenä vuonna yliopistoon ja karsinta on vasta toisen vuoden alussa.</p><p>Joka tapauksessa on tulevaisuudessakin tärkeä pitää monenlaisia sisäänpääsyreittejä korkeakouluihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Harri Jaskari</p><p>Kansanedustaja KOK</p> Keskustelu korkeakoulujen pääsykoevalinnasta käy kuumana tällä hetkellä. Taustalla on Opetusministeriön ajatus siitä, että vuoteen 2020 mennessä siirrytään pääosin ylioppilastodistukseen perustuvaan valintaan. Pääsykokeiden merkitys pienenisi tässä mallissa oleellisesti.

Uudistuksen puolustajat perustelevat muutosta välivuosien vähentämisenä ja sitä kautta korkeakouluopintojen aikaistamisen tarpeena. Samalla halutaan luopua pitkäkestoisista kokeisiin valmistautumisesta, jota vielä konsultit hyödyntävät rahallisesti järjestämällä pääsykoekursseja. 

Nykyinen malli kuulemma merkitsee myös liiallista keskittymistä itselleen mieluisen paikan hakuun ja siihen pänttäämiseen. Muut mielenkiintoiset paikat saattavat sitten jäädä vähemmälle, koska niihin ei ehdi panostamaan. 

Perusteluna käytetään myös sitä, että joku hyvä oppilas saattaa jäädä rannalle vain siksi, että pääsykoekysymykset eivät osuneet kohdalle. Kaiken kaikkiaan hakeminen tulisi yksinkertaisemmaksi ja edullisemmaksi.

Minun täytyy kuitenkin todeta, että olen aika skeptinen tähän uudistukseen - perusteluna ihan omakohtainen kokemukseni. Oma lukioaikani eteni vahvasti urheilun merkeissä ja opiskelu meni siinä sivussa kohtalaisesti. Mikäli pääpaino yliopistoon pääsyssä olisi ollut lukiotodistuksessa, opiskelut olisivat ainakin korkeimmalla tasolla saattaneet jäädä väliin.

No sitten panostin pääsykokeisiin ja pääsin yliopistoon. Uskon, että samanlaisia "myöhäisheränneitä palleroita" meillä on tälläkin hetkellä aikamoinen määrä. Mitä tehdään meille lukioajan alisuoriutujille? Nyt onneksi Opetusministeriö on sanonut, että pääsykokeista ei olla kokonaan luopumassa.

Tällainen väittelytilanne ruokkii tietysti väärinymmärryksiä, mutta antaa myös mahdollisuuden miettiä uudistusta aivan uusista näkökulmista. Yksi vaihtoehto voisi olla vaikka Sveitsin malli, jossa kaikki opintokriteerit täyttäneet ja yliopistoista kiinnostuneet pääsevät ensimmäisenä vuonna yliopistoon ja karsinta on vasta toisen vuoden alussa.

Joka tapauksessa on tulevaisuudessakin tärkeä pitää monenlaisia sisäänpääsyreittejä korkeakouluihin.

 

Harri Jaskari

Kansanedustaja KOK

]]>
4 http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242897-lukioajan-alisuorittajat#comments Kotimaa koulutuspolitiikka Lukiouudistus Fri, 15 Sep 2017 10:15:54 +0000 Harri Jaskari http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242897-lukioajan-alisuorittajat
Kamppailu "tiede vastaan talous" mediassa http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242846-kamppailu-tiede-vastaan-talous-mediassa <p>Europarlamentaarikot eli mepit äänestivät Strasbourgissa keskiviikkona 13.9. siitä, jätetäänkö metsänkäyttöä koskevaan ilmastolainsäädäntöön kohta, joka voisi rajoittaa Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden haaveita lisätä hakkuiden määriä merkittävästi lähivuosikymmeninä ilman lisämaksuja. Läpi meni suomalaisten räätälöimä ja kannattama muutosehdotus, jonka perusteella tulevaisuuden metsien käyttöä ei sidota menneisyyden hakkuiden intensiivisyyteen. Hakkuiden lisäyssuunnitelmat ovat olennainen osa <a href="http://www.biotalous.fi/suomi-kehittaa/biotalousstrategia/">Suomen biotalousstrategiaa</a>.</p><p>Asiaa käsiteltiin myös heinäkuussa EU:n Ympäristövaliokunnassa, jonka <a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005287156.html">äänestystulos oli Suomen biotalousstrategialle vähemmän mieleinen</a>. Tuloksen mukaan Suomen metsien hiilinielun olisi pitänyt tulevaisuudessa säilyä vuosien 1990&ndash;2009 tasolla, jolloin hakkuiden lisäykset olisivat tehneet Suomesta kestävyyslaskelmien mukaan nettopäästäjän, koska hakkuut olivat tuolla jaksolla alhaiset. Tämä hiilinielujen referenssijakso olisi tietänyt Ruotsille erilaista kohtelua, joka olisi ollut suomalaisten kannalta epäoikeudenmukaista ja jopa järjetöntä.</p><p>Mielenkiintoista on ollut seurata, miten eri mediat suhtautuvat asiaan. Siis ne ei-valemediat, jotka ovat sitoutuneet journalistin ohjeisiin ja joilta voisi odottaa vakavasti otettavuutta ja objektiivisuutta.</p><p>Helsingin Sanomat <a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/13092017/art-2000005364997.html">uutisoi asiasta juuri ennen 13.9. äänestystä</a>, ottaen huomioon sekä lisähakkuita kannattavien että hakkuiden lisäämistä kritisoivien näkökannat. Jutusta yleisvaikutelmaksi kuitenkin jäi, että lehti on aavistuksen kriitikoiden puolella. Äänestystuloksen selvittyä ei uutista näkynyt olevan ollenkaan, ainoastaan maininta torstain lehden pääkirjoituksessa.</p><p>Yle:n uutisvahdista löysin mobiilista kaksi pelkästään kriittistä juttua asiasta (13.9.), toinen ilmastotutkijan ja toinen Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta. Samat näkökannat korostuivat Ylen keskiviikkoillan <a href="https://areena.yle.fi/1-3824255">pääuutislähetyksessä</a>, sekä Teksti-TV:ssä.&nbsp;Yle Uutisissa äänestystuloksesta oli kaksi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9830422">suhteellisen neutraalia juttua</a>, jossa käytiin läpi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9830682">teollisuusnäkökulman edustajien kannanottoja</a>.</p><p>Uusi Suomi on <a href="https://www.uusisuomi.fi/uutiset">uutissivullaan</a> sekä <a href="//intra.tut.fi/home/konttinj/My%20Documents/Worddocs/verotus&amp;amp;siviiliasiat/puheenvuoro.uusisuomi.fi">Puheenvuoro-blogiensa</a> &rdquo;poiminnat&rdquo;-osiossa nostanut esiin keskiviikkoista 13.9. päätöstä <a href="http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242795-nils-torvalds-torilla-tavataan">&rdquo;voittona Suomelle&rdquo;</a> pitävien näkemykset.</p><p>Talouselämä ja muut teollisuuden ja talouden edusta kiinnostuneet mediat ovat olleet mukana juhlimassa käännettä eilisessä Euroopan parlamentin päätöksessä 13.9. Etenkin on kehuttu ns. <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/metsanielukompromissin-isa-kylla-tuli-pari-kertaa-viime-yona-herattya-6675951">metsänielukompromissin isää</a>, Nils Torvaldsia.</p><p>Suomen Kuvalehti on &rdquo;kunnostautunut&rdquo; <a href="https://suomenkuvalehti.fi/avainsana/biotalous/">biotalousstrategiaa kritisoivilla jutuilla</a>. Esimerkiksi heinäkuisen Ympäristövaliokunnan päätöksen osalta lehti <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/epareilua-suomelle-kitisivat-poliitikot-taas-kerran-kun-eun-yksi-valiokunta-vahtii-ilmastopaastoja/?shared=977700-c90e729f-4">kritisoi Suomen taloudellista etua vahtivia</a>. &rdquo;Tarinoita tieteestä&rdquo;-nimistä suosittua blogia kirjoittava, skeptikkona tunnettu <a href="https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/emme-havinneet-vaan-saimme-eravoiton/?shared=1394-f1df988c-4">Tiina Raevaara on samoilla linjoilla</a> ja piti Twitterissä heinäkuista, Suomen biotalousstrategian vastaista välipäätöstä &rdquo;erävoittona tieteelle&rdquo;. Suomen Kuvalehden uusinta, todennäköisesti samaa linjaa jatkavaa juttua odotellessa.</p><p>Tämän lehtikatsauksen perusteella näyttäisi siltä, että etenkin Suomen Kuvalehti, YLE ja Helsingin Sanomat ovat tulkinneet että tässä on tilanne <strong>&rdquo;tiede vastaan talous&rdquo;</strong> ja ovat siis asemoineet itsensä tämän tieteeksi nimittämänsä kannalle. Näitä ei näytä huolestuttavan se, millainen <a href="https://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/kaataako-eu-n-ymparistovaliokunta-suomen-talouden-">uhka Suomen taloudelle</a> lisähakkuiden estämisestä saattaisi koitua.</p><p>Mitä tämä &rdquo;tiede&rdquo; sitten sisältää? Ympäristöjärjestöjen lisäksi vajaan 70 suomalaisen tutkijan liittouman, ns. Bios-ryhmän. Lisäksi muutama ulkomaalaisen tutkijan verkosto, johon viitataan esim. Ylen uutisoinnissa. Olen samaa mieltä, kuin <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/kun-tiede-alistettiin-julkilausumille-1.203004">Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta</a>, että ei ole objektiivista väittää, että tämän joukon kanta edustaa &rdquo;tiedettä&rdquo;, siten kuin kriitikot lobbaavat. Hänen mukaansa&nbsp;ryhmässä on merkittävän vähän todellisia eksperttejä metsäntutkimuksessa.&nbsp;</p><p>Tämä ryhmä on siis huolissaan hiilinielun kasvun hetkellisestä vähenemisestä sekä luonnon monimuotoisuudesta. Mitä hiilinielun kasvun hetkelliseen vähenemiseen tulee, niin pitää jälleen muistuttaa, että <a href="https://www.smy.fi/artikkeli/suomen-ilmastopaneeli-metsien-kaytto-tuottaa-myos-ilmastohyotyja/">Suomen Ilmastopaneeli on vahvistanut</a>, että Suomen metsien hiilivarasto kasvaa koko ajan, koska uutta metsää kasvaa nopeammin kuin hakkuut lisäyksineenkin metsien hiilivarastoa verottavat.&nbsp;</p><p>Edelleen mitä tulee tämän hiilinielun kasvun hidastumiseen sekä myös kysymykseen luonnon monimuotoisuudesta, niin voitaisiin palata perusasioiden äärelle. Suomen ja koko ihmiskunnan hyvinvointi on perustunut luonnosta ammentamiseen. Ja kun näin on, mikä on se &rdquo;tieteellinen&rdquo; taho, joka voi asettaa täsmällisen rajan sille, mikä on liian vahingollista? Että mennäänkö Suomen lisähakkuilla nyt sellaisen maagisen rajan yli, että ekokatastrofi uhkaa? Luonnon monimuotoisuutta ajattelemalla voisimme tietenkin jättää Suomen metsät koskematta, luonnontilaan kokonaan, vaikka lapsikin tietää, että sitä ei kukaan halua. Olen ollut esimerkiksi itse seuraamassa asiaan liittyvien hiilikierron kestävyyslaskelmien tulosten raportointia väitöskirjaopiskelijoiden taholta ja tiedän, että niihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka eivät &nbsp;voi olla heijastumatta laskelmien tuloksiin.</p><p>Koko asiassa kyse on siis Euroopan Unionin jäsenmaiden keskinäisestä sopimuksesta siitä, miten kasvihuonekaasujen päästövähennysten taakanjako tehdään. Lisähakkuita kritisoiva &rdquo;tiede&rdquo; ja ympäristöjärjestöt luottanevat siihen, että <a href="http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242424-pelastuuko-maailma-kuten-narratiivi-lupaa">isoista EU-maista esim. Saksa hoitaa oman tonttinsa</a> satsaamalla uusiutuvaan aurinko- ja tuulienergiaan ja sen sähkönjakeluinfraan. Ns. Energiewendeä on kritisoitu jo vuosia ja on näyttöjä siitä, että Saksan khk-päästöt eivät vähene suunnitellusti (eivät ole laskeneet 7 vuoteen). Esimerkiksi <a href="http://www.spiegel.de/wissenschaft/mensch/fuenf-millionen-tonnen-mehr-treibhausgase-a-1161374.html">Spiegel-lehden hiljattaisen jutun mukaan</a> päästöt ovat kasvussa. Tämä johtuu siitä, että sattumanlaisesti vaihtelevaa aurinko- ja tuulisähkön tuotantoa joudutaan kompensoimaan kivihiilen ja maakaasun poltolla. <a href="http://www.talouselama.fi/lehti/saksan-jarkyttavan-kalliin-energiakaanteen-loppuhinta-on-viela-kalliimpi-paastot-eivat-vahene-odotetusti-6060150">Saksalainen Fraunhofer-instituutti teki ennusteita vuodelle 2023</a> jonka mukaan tarve uusiutuvan sähkön tuotannon kuoppakohtien kompensointiin fossiilisen hiilen poltolla kasvanee entisestään.</p><p>Voidaan toki sanoa (kuten Tiina Raevaara twiittasi minulle), että ei kannata tuijottaa siihen, että mitä muut tekevät, (vaikkapa Saksa tekee tai on tekemättä) khk-päästöjen vähentämisen taakanjaossaan. <strong>Mutta jos konkreettiset toimenpiteet näyttävät jäävän metsäisten EU-maiden kuten Suomen metsien lisähakkuiden estämiseen, on se tilanne näille maille kohtuuton.</strong>&nbsp;Ja ongelma on myös, jos aika kuluu tiimalasissa tehottomiin tai vajaatehoisiin muihin keinoihin. Siinä mielessä on pakko tehdä politiikkaa ja taloutta, ei pelkästään tiedettä.</p> Europarlamentaarikot eli mepit äänestivät Strasbourgissa keskiviikkona 13.9. siitä, jätetäänkö metsänkäyttöä koskevaan ilmastolainsäädäntöön kohta, joka voisi rajoittaa Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden haaveita lisätä hakkuiden määriä merkittävästi lähivuosikymmeninä ilman lisämaksuja. Läpi meni suomalaisten räätälöimä ja kannattama muutosehdotus, jonka perusteella tulevaisuuden metsien käyttöä ei sidota menneisyyden hakkuiden intensiivisyyteen. Hakkuiden lisäyssuunnitelmat ovat olennainen osa Suomen biotalousstrategiaa.

Asiaa käsiteltiin myös heinäkuussa EU:n Ympäristövaliokunnassa, jonka äänestystulos oli Suomen biotalousstrategialle vähemmän mieleinen. Tuloksen mukaan Suomen metsien hiilinielun olisi pitänyt tulevaisuudessa säilyä vuosien 1990–2009 tasolla, jolloin hakkuiden lisäykset olisivat tehneet Suomesta kestävyyslaskelmien mukaan nettopäästäjän, koska hakkuut olivat tuolla jaksolla alhaiset. Tämä hiilinielujen referenssijakso olisi tietänyt Ruotsille erilaista kohtelua, joka olisi ollut suomalaisten kannalta epäoikeudenmukaista ja jopa järjetöntä.

Mielenkiintoista on ollut seurata, miten eri mediat suhtautuvat asiaan. Siis ne ei-valemediat, jotka ovat sitoutuneet journalistin ohjeisiin ja joilta voisi odottaa vakavasti otettavuutta ja objektiivisuutta.

Helsingin Sanomat uutisoi asiasta juuri ennen 13.9. äänestystä, ottaen huomioon sekä lisähakkuita kannattavien että hakkuiden lisäämistä kritisoivien näkökannat. Jutusta yleisvaikutelmaksi kuitenkin jäi, että lehti on aavistuksen kriitikoiden puolella. Äänestystuloksen selvittyä ei uutista näkynyt olevan ollenkaan, ainoastaan maininta torstain lehden pääkirjoituksessa.

Yle:n uutisvahdista löysin mobiilista kaksi pelkästään kriittistä juttua asiasta (13.9.), toinen ilmastotutkijan ja toinen Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta. Samat näkökannat korostuivat Ylen keskiviikkoillan pääuutislähetyksessä, sekä Teksti-TV:ssä. Yle Uutisissa äänestystuloksesta oli kaksi suhteellisen neutraalia juttua, jossa käytiin läpi teollisuusnäkökulman edustajien kannanottoja.

Uusi Suomi on uutissivullaan sekä Puheenvuoro-blogiensa ”poiminnat”-osiossa nostanut esiin keskiviikkoista 13.9. päätöstä ”voittona Suomelle” pitävien näkemykset.

Talouselämä ja muut teollisuuden ja talouden edusta kiinnostuneet mediat ovat olleet mukana juhlimassa käännettä eilisessä Euroopan parlamentin päätöksessä 13.9. Etenkin on kehuttu ns. metsänielukompromissin isää, Nils Torvaldsia.

Suomen Kuvalehti on ”kunnostautunut” biotalousstrategiaa kritisoivilla jutuilla. Esimerkiksi heinäkuisen Ympäristövaliokunnan päätöksen osalta lehti kritisoi Suomen taloudellista etua vahtivia. ”Tarinoita tieteestä”-nimistä suosittua blogia kirjoittava, skeptikkona tunnettu Tiina Raevaara on samoilla linjoilla ja piti Twitterissä heinäkuista, Suomen biotalousstrategian vastaista välipäätöstä ”erävoittona tieteelle”. Suomen Kuvalehden uusinta, todennäköisesti samaa linjaa jatkavaa juttua odotellessa.

Tämän lehtikatsauksen perusteella näyttäisi siltä, että etenkin Suomen Kuvalehti, YLE ja Helsingin Sanomat ovat tulkinneet että tässä on tilanne ”tiede vastaan talous” ja ovat siis asemoineet itsensä tämän tieteeksi nimittämänsä kannalle. Näitä ei näytä huolestuttavan se, millainen uhka Suomen taloudelle lisähakkuiden estämisestä saattaisi koitua.

Mitä tämä ”tiede” sitten sisältää? Ympäristöjärjestöjen lisäksi vajaan 70 suomalaisen tutkijan liittouman, ns. Bios-ryhmän. Lisäksi muutama ulkomaalaisen tutkijan verkosto, johon viitataan esim. Ylen uutisoinnissa. Olen samaa mieltä, kuin Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta, että ei ole objektiivista väittää, että tämän joukon kanta edustaa ”tiedettä”, siten kuin kriitikot lobbaavat. Hänen mukaansa ryhmässä on merkittävän vähän todellisia eksperttejä metsäntutkimuksessa. 

Tämä ryhmä on siis huolissaan hiilinielun kasvun hetkellisestä vähenemisestä sekä luonnon monimuotoisuudesta. Mitä hiilinielun kasvun hetkelliseen vähenemiseen tulee, niin pitää jälleen muistuttaa, että Suomen Ilmastopaneeli on vahvistanut, että Suomen metsien hiilivarasto kasvaa koko ajan, koska uutta metsää kasvaa nopeammin kuin hakkuut lisäyksineenkin metsien hiilivarastoa verottavat. 

Edelleen mitä tulee tämän hiilinielun kasvun hidastumiseen sekä myös kysymykseen luonnon monimuotoisuudesta, niin voitaisiin palata perusasioiden äärelle. Suomen ja koko ihmiskunnan hyvinvointi on perustunut luonnosta ammentamiseen. Ja kun näin on, mikä on se ”tieteellinen” taho, joka voi asettaa täsmällisen rajan sille, mikä on liian vahingollista? Että mennäänkö Suomen lisähakkuilla nyt sellaisen maagisen rajan yli, että ekokatastrofi uhkaa? Luonnon monimuotoisuutta ajattelemalla voisimme tietenkin jättää Suomen metsät koskematta, luonnontilaan kokonaan, vaikka lapsikin tietää, että sitä ei kukaan halua. Olen ollut esimerkiksi itse seuraamassa asiaan liittyvien hiilikierron kestävyyslaskelmien tulosten raportointia väitöskirjaopiskelijoiden taholta ja tiedän, että niihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka eivät  voi olla heijastumatta laskelmien tuloksiin.

Koko asiassa kyse on siis Euroopan Unionin jäsenmaiden keskinäisestä sopimuksesta siitä, miten kasvihuonekaasujen päästövähennysten taakanjako tehdään. Lisähakkuita kritisoiva ”tiede” ja ympäristöjärjestöt luottanevat siihen, että isoista EU-maista esim. Saksa hoitaa oman tonttinsa satsaamalla uusiutuvaan aurinko- ja tuulienergiaan ja sen sähkönjakeluinfraan. Ns. Energiewendeä on kritisoitu jo vuosia ja on näyttöjä siitä, että Saksan khk-päästöt eivät vähene suunnitellusti (eivät ole laskeneet 7 vuoteen). Esimerkiksi Spiegel-lehden hiljattaisen jutun mukaan päästöt ovat kasvussa. Tämä johtuu siitä, että sattumanlaisesti vaihtelevaa aurinko- ja tuulisähkön tuotantoa joudutaan kompensoimaan kivihiilen ja maakaasun poltolla. Saksalainen Fraunhofer-instituutti teki ennusteita vuodelle 2023 jonka mukaan tarve uusiutuvan sähkön tuotannon kuoppakohtien kompensointiin fossiilisen hiilen poltolla kasvanee entisestään.

Voidaan toki sanoa (kuten Tiina Raevaara twiittasi minulle), että ei kannata tuijottaa siihen, että mitä muut tekevät, (vaikkapa Saksa tekee tai on tekemättä) khk-päästöjen vähentämisen taakanjaossaan. Mutta jos konkreettiset toimenpiteet näyttävät jäävän metsäisten EU-maiden kuten Suomen metsien lisähakkuiden estämiseen, on se tilanne näille maille kohtuuton. Ja ongelma on myös, jos aika kuluu tiimalasissa tehottomiin tai vajaatehoisiin muihin keinoihin. Siinä mielessä on pakko tehdä politiikkaa ja taloutta, ei pelkästään tiedettä.

]]>
10 http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242846-kamppailu-tiede-vastaan-talous-mediassa#comments Kotimaa Biotalous Euroopan parlamentti Ilmastomuutos Journalismi LULUCF Thu, 14 Sep 2017 10:41:47 +0000 Jukka Konttinen http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242846-kamppailu-tiede-vastaan-talous-mediassa
Poliisi rysähti maahanmuuttokriitikon epäilyttävään ansaan http://minnakarkkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242838-poliisi-rysahti-maahanmuuttokriitikon-epailyttavaan-ansaan <p>Poliisin twiiteistä noussut some-hurrikaani on johtamassa poliisin some-käytäntöjen uudelleentarkasteluun. Hyvä niin. Viranomaisten on syytäkin olla somessa äärimmäisen tarkkana.</p><p>Etenkin ylikomisario Jari Taponen joutui maahanmuuttokriitikoiden hampaisiin puolustettuaan Twitterissä turvapaikanhakijoiden koulunkäyntiä. Some-herkkä aihe, johon etenkin poliisin tulisi suhtautua äärimmäisellä tarkkuudella. Lopputulos osoittaa, että poliisissa on välttämätöntä käydä laaja keskustelu viranomaisen some-käytännöistä.</p><p>Myrskyn silmässä oli Suomen luotetuin instanssi, jolta on toivottu persoonallistakin läsnäoloa somessa. Tukala tilanne.</p><p>Some-kohun taustalla ovat harkitsemattomat sanavalinnat ja some-kansan joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Etenkin Twitterin 140 merkin rajoissa jää usein tulkinnanvaraa, jolloin yksikin järkyttynyt reaktio riittää lietsomaan some-raivon. Seuraajat tarttuvat pöyristykseen, ja pian jaetaankin jo yhteistä kauhistusta samalla, kun twiittaajan alkuperäinen viesti unohtuu. Kokematon someilija kompastuu ansaan heti ja kiirehtii puolustamaan sanomaansa hätiköiden vain lisäten vettä vihamyllyyn.</p><p><strong>Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus.</strong></p><p>Perussuomalaisen puolueen äänenkannattaja Suomen Uutiset julkaisi sivuillaan <a href="https://www.suomenuutiset.fi/pahkahulluin-twiittiketju-ikina-ylikomisario-taponen-vaatii-ikaisia-terroristeja-koulunpenkille/">hittijutun</a>, jonka otsikko oli harhaanjohtava. &rdquo;Pähkähulluin twiittiketju ikinä? Ylikomisario Taponen vaatii yli-ikäisiä terroristeja koulunpenkille&rdquo;, lehti julisti. Kyseenalaisesti muotoillulla uutisella on valtava määrä Facebook-jakoja: lähes 5&nbsp;000 kappaletta. Tämä sinetöi some-hurrikaanin.</p><p>Taposen kardinaalivirhe oli vastaus kauhistuneeseen kysymykseen siitä, kannattaako hän aikuisten terroristien pitämistä &rdquo;lastemme kouluissa&rdquo;. Taposen yli sata kommenttia kerännyt vastaus kuului: &rdquo;Hyvää oppi tekee terroristillekin! Saattaa näköala laajentua ja suvaitsevaisuus lisääntyä!&rdquo;</p><p>Eihän se ihan putkeen mennyt.</p><p>Päin mäntyä journalismin näkökulmasta täräytti myös Suomen Uutiset, joka ei muuten kuulu Julkisen sanan neuvostoon (JSN), eikä siten ole sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita kuten muu suomalainen media puoluelehtiä myöten. Myöskään sen paperiversio Perussuomalainen-lehti ei ole JSN:n jäsen. Tavallinen some-käyttäjä tai uutiskuluttaja tuskin kuitenkaan tajuaa tätä, vaan lukee tekstiä kuin journalistisin pelisäännöin rakennettua uutista.</p><p>Amerikkalainen valeuutissivusto <a href="https://www.infowars.com/finnish-police-chief-terrorists-should-be-allowed-in-schools-to-expand-tolerance/">Infowars</a> tarttui twiittiin. Kun vielä kuulin Taposen esimiehen epäilyt, mielessä heräsi väkisinkin kysymys siitä, kuinka masinoitu hyökkäys some-hurrikaani lopulta oli. Esimies eli Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg sanoi minulle pohtineensa, onko Taposen varsinaisen asemapaikan ja some-kohun välillä joku yhteys. Hän huomautti, että juuri Taponen joutui kesällä kantamaan kovan vastuun Rautatientorin maahanmuuttovastaisen leirin purkamisesta. Himberg puhui &rdquo;erittäin mielenkiintoisesta ilmiöstä&rdquo; ja &rdquo;melkein kampanjalta näyttävästä mustamaalauksesta&rdquo;.</p><p>Taponen näyttää muutenkin olevan niin sanotuissa maahanmuuttokriittisissä piireissä tuttu ja netin perusteella myös varsin vihattu mies. Häntä on moitittu jo aiemmin muun muassa MV-lehdessä ja Hommaforumilla.</p><p>Sain Taposelta eilen aamulla puhelun. Hän vaati <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/229989-poliisijohto-kaynyt-rakentavan-keskustelun-jari-taposen-ja-jussi-huhtelan-kanssa">jatkojuttuumme</a> korjausta kohtaan, jossa selitimme jupakan taustaa. Kohta kuului näin: &rdquo;Taponen linjasi, että aikuisia turvapaikanhakijoita ei tulisi poistaa alaikäisten joukosta Suomen kouluista, vaan päinvastoin heidän koulussa pysymistään tulisi tukea.&rdquo;</p><p>Taponen huomautti, että hän on puolustanut vain turvapaikanhakijoiden koulunkäyntiä &ndash; ei sitä, millaisissa tiloissa opetus tulisi antaa.</p><p>Tein juttuun korjauksen. Sille oli perusteet.</p><p>Samalla pyysin häneltä asiantuntijahaastattelua, josta on nyt syntymässä artikkeli. Jari Taponen on virkavapaalla Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksiköstä tehdäkseen tutkimusta. Yksikön johtajana hänelle on kertynyt kokemusta muun muassa terrorismin torjunnasta ja turvapaikanhakijoihin liittyvistä haasteista.</p><p>Tällä somessa sairaaksi haukutulla asiantuntijalla oli painavaa sanottavaa tärkeästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä: siitä, miten ihmisen yhteiskuntakelpoisuutta voi parantaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisin twiiteistä noussut some-hurrikaani on johtamassa poliisin some-käytäntöjen uudelleentarkasteluun. Hyvä niin. Viranomaisten on syytäkin olla somessa äärimmäisen tarkkana.

Etenkin ylikomisario Jari Taponen joutui maahanmuuttokriitikoiden hampaisiin puolustettuaan Twitterissä turvapaikanhakijoiden koulunkäyntiä. Some-herkkä aihe, johon etenkin poliisin tulisi suhtautua äärimmäisellä tarkkuudella. Lopputulos osoittaa, että poliisissa on välttämätöntä käydä laaja keskustelu viranomaisen some-käytännöistä.

Myrskyn silmässä oli Suomen luotetuin instanssi, jolta on toivottu persoonallistakin läsnäoloa somessa. Tukala tilanne.

Some-kohun taustalla ovat harkitsemattomat sanavalinnat ja some-kansan joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Etenkin Twitterin 140 merkin rajoissa jää usein tulkinnanvaraa, jolloin yksikin järkyttynyt reaktio riittää lietsomaan some-raivon. Seuraajat tarttuvat pöyristykseen, ja pian jaetaankin jo yhteistä kauhistusta samalla, kun twiittaajan alkuperäinen viesti unohtuu. Kokematon someilija kompastuu ansaan heti ja kiirehtii puolustamaan sanomaansa hätiköiden vain lisäten vettä vihamyllyyn.

Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Perussuomalaisen puolueen äänenkannattaja Suomen Uutiset julkaisi sivuillaan hittijutun, jonka otsikko oli harhaanjohtava. ”Pähkähulluin twiittiketju ikinä? Ylikomisario Taponen vaatii yli-ikäisiä terroristeja koulunpenkille”, lehti julisti. Kyseenalaisesti muotoillulla uutisella on valtava määrä Facebook-jakoja: lähes 5 000 kappaletta. Tämä sinetöi some-hurrikaanin.

Taposen kardinaalivirhe oli vastaus kauhistuneeseen kysymykseen siitä, kannattaako hän aikuisten terroristien pitämistä ”lastemme kouluissa”. Taposen yli sata kommenttia kerännyt vastaus kuului: ”Hyvää oppi tekee terroristillekin! Saattaa näköala laajentua ja suvaitsevaisuus lisääntyä!”

Eihän se ihan putkeen mennyt.

Päin mäntyä journalismin näkökulmasta täräytti myös Suomen Uutiset, joka ei muuten kuulu Julkisen sanan neuvostoon (JSN), eikä siten ole sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita kuten muu suomalainen media puoluelehtiä myöten. Myöskään sen paperiversio Perussuomalainen-lehti ei ole JSN:n jäsen. Tavallinen some-käyttäjä tai uutiskuluttaja tuskin kuitenkaan tajuaa tätä, vaan lukee tekstiä kuin journalistisin pelisäännöin rakennettua uutista.

Amerikkalainen valeuutissivusto Infowars tarttui twiittiin. Kun vielä kuulin Taposen esimiehen epäilyt, mielessä heräsi väkisinkin kysymys siitä, kuinka masinoitu hyökkäys some-hurrikaani lopulta oli. Esimies eli Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg sanoi minulle pohtineensa, onko Taposen varsinaisen asemapaikan ja some-kohun välillä joku yhteys. Hän huomautti, että juuri Taponen joutui kesällä kantamaan kovan vastuun Rautatientorin maahanmuuttovastaisen leirin purkamisesta. Himberg puhui ”erittäin mielenkiintoisesta ilmiöstä” ja ”melkein kampanjalta näyttävästä mustamaalauksesta”.

Taponen näyttää muutenkin olevan niin sanotuissa maahanmuuttokriittisissä piireissä tuttu ja netin perusteella myös varsin vihattu mies. Häntä on moitittu jo aiemmin muun muassa MV-lehdessä ja Hommaforumilla.

Sain Taposelta eilen aamulla puhelun. Hän vaati jatkojuttuumme korjausta kohtaan, jossa selitimme jupakan taustaa. Kohta kuului näin: ”Taponen linjasi, että aikuisia turvapaikanhakijoita ei tulisi poistaa alaikäisten joukosta Suomen kouluista, vaan päinvastoin heidän koulussa pysymistään tulisi tukea.”

Taponen huomautti, että hän on puolustanut vain turvapaikanhakijoiden koulunkäyntiä – ei sitä, millaisissa tiloissa opetus tulisi antaa.

Tein juttuun korjauksen. Sille oli perusteet.

Samalla pyysin häneltä asiantuntijahaastattelua, josta on nyt syntymässä artikkeli. Jari Taponen on virkavapaalla Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksiköstä tehdäkseen tutkimusta. Yksikön johtajana hänelle on kertynyt kokemusta muun muassa terrorismin torjunnasta ja turvapaikanhakijoihin liittyvistä haasteista.

Tällä somessa sairaaksi haukutulla asiantuntijalla oli painavaa sanottavaa tärkeästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä: siitä, miten ihmisen yhteiskuntakelpoisuutta voi parantaa.

]]>
265 http://minnakarkkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242838-poliisi-rysahti-maahanmuuttokriitikon-epailyttavaan-ansaan#comments Kotimaa Maahanmuutto Poliisi Some Terrorismi Turvapaikanhakijat Thu, 14 Sep 2017 08:33:31 +0000 Minna Karkkola http://minnakarkkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242838-poliisi-rysahti-maahanmuuttokriitikon-epailyttavaan-ansaan
Nils Torvalds, torilla tavataan! http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242795-nils-torvalds-torilla-tavataan <p>Suomi sai huomattavan poliittisen voiton eurokentillä, kun metsätalouden tulevaisuutta määrittävä Lulucf-äänestys meni Euroopan parlamentissa läpi suomalaisten meppien enemmistön ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksen haluamalla tavalla.</p><p>Euroopan parlamentissa hyväksyttiin tänään täpärästi äänin 345 &ndash; 330 (lähde: <a href="https://twitter.com/HennaVirkkunen/status/907919563639152640">kokoomusmeppi Henna Virkkusen twiitti</a>) esitys, jossa otetaan huomioon metsien kasvu suhteessa hakkuisiin.</p><p>Pelkona oli, että näin ei tehtäisi, jolloin lisähakkuut olisivat olleet ilmastopäästöjä, eli niistä olisi tullut kustannuksia suomalaiselle teollisuudelle.</p><p>Suomen metsät kasvavat selvästi enemmän kuin mitä niitä tällä hetkellä hakataan. Lisäksi Sipilän hallitus kaavailee uutta käyttöä kotimaiselle puulle, jota on tunnetusti yllin kyllin.</p><p>Suomen poikkeuksellinen onnistuminen Brysselissä henkilöityy kahteen poliittiseen vaikuttajaan: europarlamentaarikko Nils Torvaldsiin (r.) sekä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiseen (kesk.).</p><p>Molemmat ovat lobanneet suomalaisten enemmistön näkemystä näkyvästi. Torvalds on tehnyt asiassa uutterasti työtä niin sanottuna varjoesittelijänä Euroopan parlamentissa.</p><p>Suomalaisista poliitikoista varsinkin vihreiden Heidi Hautala on kaivanut maata Torvaldsin alta, ja äänestystulos oli hänelle luonnollisesti pettymys. <a href="https://twitter.com/HeidiHautala/status/907926629476954112">Hautala purki tuntojaan Twitterissä.</a></p><p>Erinäiset ympäristöjärjestöt ovat Hautalan linjoilla. Myös eduskunnan ympäristövaliokunnan vasemmistoliittolainen varapuheenjohtaja <a href="http://www.vasemmisto.fi/kansanedustajat/metsien-ilmastovaikutukset-huomioitava/">Silvia Modig nyrpisteli Euroopan parlamentin päätöksen jälkeen.</a></p><p>Kun Suomen talouden kannalta myönteinen uutinen pamahti julkisuuteen, singahteli tiedotteita ja Twitter-viestejä solkenaan verkkoon. Ensimmäisenä näytti ehättävän <a href="https://twitter.com/petrisarvamaa/status/907917565023981569">kokoomusmeppi Petri Sarvamaa kissankokoisin Twitter-kirjaimin</a>.</p><p>Nils Torvaldsin ruotsalainen kansanpuolue jakeli innostuneesti kuvia, joissa Torvalds poseerasi kekkosmaisesti kädet puuskassa.</p><p>Suurelle yleisölle varsin tuntematon entinen toimittaja sai tästä oman 15 minuuttia julkisuudessa. Siitä on hänelle käyttöä presidentinvaaleissa, joissa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2018">noin yksi prosentti kansalaisista</a> on suunnitellut tässä vaiheessa äänestävänsä häntä.</p><p>Torilla tavataan!</p><p>PS. Ei peli vielä tosin aivan selvä ole, sillä kokonaisuutta hieroo vielä Euroopan parlamentti, ministerit ja Euroopan komissio niin sanotussa kolmikannassa.</p><p>&nbsp;</p> Suomi sai huomattavan poliittisen voiton eurokentillä, kun metsätalouden tulevaisuutta määrittävä Lulucf-äänestys meni Euroopan parlamentissa läpi suomalaisten meppien enemmistön ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksen haluamalla tavalla.

Euroopan parlamentissa hyväksyttiin tänään täpärästi äänin 345 – 330 (lähde: kokoomusmeppi Henna Virkkusen twiitti) esitys, jossa otetaan huomioon metsien kasvu suhteessa hakkuisiin.

Pelkona oli, että näin ei tehtäisi, jolloin lisähakkuut olisivat olleet ilmastopäästöjä, eli niistä olisi tullut kustannuksia suomalaiselle teollisuudelle.

Suomen metsät kasvavat selvästi enemmän kuin mitä niitä tällä hetkellä hakataan. Lisäksi Sipilän hallitus kaavailee uutta käyttöä kotimaiselle puulle, jota on tunnetusti yllin kyllin.

Suomen poikkeuksellinen onnistuminen Brysselissä henkilöityy kahteen poliittiseen vaikuttajaan: europarlamentaarikko Nils Torvaldsiin (r.) sekä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiseen (kesk.).

Molemmat ovat lobanneet suomalaisten enemmistön näkemystä näkyvästi. Torvalds on tehnyt asiassa uutterasti työtä niin sanottuna varjoesittelijänä Euroopan parlamentissa.

Suomalaisista poliitikoista varsinkin vihreiden Heidi Hautala on kaivanut maata Torvaldsin alta, ja äänestystulos oli hänelle luonnollisesti pettymys. Hautala purki tuntojaan Twitterissä.

Erinäiset ympäristöjärjestöt ovat Hautalan linjoilla. Myös eduskunnan ympäristövaliokunnan vasemmistoliittolainen varapuheenjohtaja Silvia Modig nyrpisteli Euroopan parlamentin päätöksen jälkeen.

Kun Suomen talouden kannalta myönteinen uutinen pamahti julkisuuteen, singahteli tiedotteita ja Twitter-viestejä solkenaan verkkoon. Ensimmäisenä näytti ehättävän kokoomusmeppi Petri Sarvamaa kissankokoisin Twitter-kirjaimin.

Nils Torvaldsin ruotsalainen kansanpuolue jakeli innostuneesti kuvia, joissa Torvalds poseerasi kekkosmaisesti kädet puuskassa.

Suurelle yleisölle varsin tuntematon entinen toimittaja sai tästä oman 15 minuuttia julkisuudessa. Siitä on hänelle käyttöä presidentinvaaleissa, joissa noin yksi prosentti kansalaisista on suunnitellut tässä vaiheessa äänestävänsä häntä.

Torilla tavataan!

PS. Ei peli vielä tosin aivan selvä ole, sillä kokonaisuutta hieroo vielä Euroopan parlamentti, ministerit ja Euroopan komissio niin sanotussa kolmikannassa.

 

]]>
119 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242795-nils-torvalds-torilla-tavataan#comments Kotimaa LULUCF Wed, 13 Sep 2017 12:06:44 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242795-nils-torvalds-torilla-tavataan