Kotimaa http://jonihilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Sun, 19 Nov 2017 14:30:45 +0200 fi Sote-uudistus kaatuu – entä sitten? http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246298-sote-uudistus-kaatuu-enta-sitten <p>Sote-uudistuksesta on varmasti sanottu ja kirjoitettu jo kaikki, mitä siitä tällä hetkellä voidaan sanoa.&nbsp; Ainoa asia josta &nbsp;&ndash; &nbsp;ainakaan julkisuudessa &ndash; ei ole juurikaan puhuttu on, mitä tapahtuu sote-uudistuksen jälkeen. Tarkemmin: sen jälkeen, kun nykyinen esitys kaatuu. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että sote- ja maakuntauudistus ei voi toteutua esitetyssä muodossa (<a href="http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242243-hallintoa-kehitetaan-miljardilla-eurolla-velaksi" title="http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242243-hallintoa-kehitetaan-miljardilla-eurolla-velaksi">http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242243-hallintoa-kehitetaan-mil...</a>).</p><p>Sote-uudistuksen nykytilasta kertoo kaiken se, että se on keskittynyt kahteen asiaan, joilla kummallakaan ei ole tekemistä itse uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kanssa: maakuntahallintoon ja valinnanvapauteen. Molempia asioita on viety eteenpäin sote-uudistuksen varjolla ja eteenpäin vievänä voimana on ollut hallituspuolueiden asiasta tekemä lehmänkauppa.</p><p>Sinänsä en ota kantaa kumpaankaan uudistukseen muutoin kuin maakuntien määrän osalta: en ole vieläkään löytänyt yhtään virkamiestä enkä asiantuntijaa, joka pitäisi määrää järkevänä. Mutta tällaisia asioita ei ratkaistakaan asia-argumentein vaan poliittisin perustein. Jos kuitenkin on niin, että poliittiset intressit ei mahdollista jonkin asian järkevää ratkaisua, on parempi etsiä kokonaan vaihtoehtoinen tapa, kuin tehdä tyhmyyksiä poliittisen välttämättömyyden nimissä. Varsinkin kun kaikki ovat yksimielisiä siitä, että tyhmyyksiä ollaan tekemässä.</p><p>Olisin vilpittömästi hämmästynyt, jos pääministeri Sipilä oikeasti pitäisi nyt esitettyä ratkaisua maakuntien määrästä fiksuna. Uskon että hänkin toteuttaa sitä vain, koska se on poliittisesti välttämätöntä ja uskoo sen olevan välivaihe.</p><p>Keskustelussa sote-uudistuksesta on täysin unohtunut, mitä ongelmaa oikeastaan oltiinkaan ratkaisemassa ja miksi tälle retkelle ylipäätään lähdettiin. Taustalla oli aito ja järkevä huoli palvelujärjestelmän tulevaisuudesta. Nykyisin &nbsp;5,5 miljoonan &nbsp;suomalaisen &nbsp;sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä vastaa &nbsp;yli 300 kuntaa, 20 sairaanhoitopiiriä ja suuri joukko kuntayhtymiä. &nbsp;Järjestelmän pirstaleisuus ja moniportaisuus tekee siitä kalliin, &nbsp;tehottoman ja eriarvoisen kansalaisten näkökulmasta. Lisäksi järjestelmän ylläpito käy yhä hankalammaksi pienenevissä ja ikääntyvissä kunnissa. Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli tähän haasteeseen vastaaminen. &nbsp;</p><p>Sote-uudistusta edeltävissä kuntarakenteen uudistuspyrkimyksissä oli sama lähtökohta ja perustavoite: luoda sellainen palvelu- ja kuntarakenne, joka mahdollistaa palveluiden laadukkaan ja tehokkaan tuotannon ikääntyvässä ja alueellisesti keskittyvässä Suomessa.</p><p>Sote-uudistuksen paradoksi on siinä, että se ei edellytä sen enempää maakuntahallintoa kuin uutta vallinnanvapauslakiakaan. Sote-uudistuksen tavoitteita voidaan merkittävässä määrin toteuttaa jo nykyisen nykyisen lainsäädännön puitteissa ja kehitys voi edetä normaalia evolutiivista tietä, jossa rahoitusjärjestelmää ja lainsäädäntöä pala palalta kehitetään.</p><p>Hallinnon kehittäminen ei tapahdu käytännössä koskaan siten, että keskushallinnossa kehitetään uusi toimintamalli, joka sitten lainsäädännöllä pannaan voimaan. Keskusjohtoisella uudistuksella saadaan kyllä uusia logoja, raportoinnin ja hallinnon rakenteita, mutta toiminnallinen muutos syntyy &ndash; jos on syntyäkseen &ndash; siellä missä byrokraatti kohtaa asiakkaan.</p><p>Käytännössä hallinnon uudistukset tapahtuvat siten, että edelläkävijät kehittävät uusia toimintatapoja, jotka otetaan pikkuhiljaa myös muualla käyttöön, lopuksi säädetään laki, jolla saadaan myös viimeiset perässähiihtäjät mukaan ja järjestelmä &rdquo;virallistetaan&rdquo;. En äkkiä keksi yhtään hallinnon merkittävää uudistusta, joka ei olisi noudattanut tällaista evolutiivista prosessia. &nbsp;Epäonnistuneita yrityksiä toki on ollut useitakin.</p><p>Hallinnon evolutiivisen luonteen (&rdquo;survival of the fittest&rdquo;) vuoksi myös maakuntauudistus kaatuu. &nbsp;Aina välillä hallinnossa yritetään toimeenpanna keskusjohtoisesti kehitettyjä uudistamisen malleja, mutta ne ajan myötä kuolevat elinkelvottomina itsestään pois. Parhaat toimintamallit sen sijaan lähtevät leviämään itsestäänkin, jos niitä ei häiritä väärillä kannustimilla. &nbsp;Parhaille toimintamalleille on yhteistä, että ne ovat syntyneet käytännön tarpeesta vapaaehtoisesti &ndash; ei lainsäädännöllä pakottamalla. Näin esimerkiksi Suomen kuntien määrä tulee jatkamaan jo sadan vuoden kestänyttä vähentymistrendiään ilman pakottavaa lainsäädäntöäkin (oikeastaan ainoa asia joka sitä hidastaa on valtionosuusjärjestelmä). &nbsp;Tämä on yhtä välttämätön kehitys kuin huonojen uudistusten epäonnistumien ja kaatuminen omaan mahdottomuuteensa. &nbsp;&nbsp;Siksi typeristä hallinnon uudistuksista ei kannatakaan koskaan olla liian huolissaan.</p><p>Myös sote-uudistus tulee tulevaisuudessa etenemään ja on edennyt tällä mallilla.&nbsp; Koska nykyiseltä esitykseltä puuttuu elinkelpoisuuden edellytykset, se tulee lopulta kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.</p><p>Kaikkein huonoin tapa yrittää viedä muutosta läpi on perustaa kokonaan uusi organisaatioyksikkö tai hallinnontaso, jolle vastuu muutoksen toteutuksesta siirretään. Juuri näin sote-uudistuksessa nyt ollaan tekemässä. Mitä isommasta muutoksesta on kyse, sitä mahdottomampi tällainen lähestymistapa on. Yleensä jo muutosvastarinta itsessään tuhoaa tällaiset yritykset. &nbsp;Merkittävät hallinnon uudistukset voivat edetä vain paikallisesti kehitetyin ja vapaaehtoisin ratkaisuin lähtien liikkeelle olemassa olevasta rakenteesta ja sen kehittämisestä.</p><p>Tällä hetkellä käsittelyssä olevan sote-uudistuksen kaatuminen ei ole minkäänlainen katastrofi. Sote-uudistuksen tavoitteita on viety koko ajan eteenpäin olemassa olevan rakenteen sisällä ja sen &nbsp;kehittämisellä. Meille on syntynyt edelläkävijöitä, jotka ovat kehittäneet malleja, joista on saatu erinomaisia kokemuksia ja joita muut ovat halukkaita ottamaan käyttöön. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Etelä-Karjalan Eksote-malli, joka käytännössä toteuttaa juuri sote-uudistuksen tavoitteita ja saadut tulokset ovat olleet erinomaisia. Vaikka malli ei sellaisenaan sovellu kaikille, on se esimerkki edellä kuvatusta vaiheittaisesta ja vapaaehtoisuuteen pohjautuvasta kehityksestä, joka voi tapahtua ilman suurta sote-uudistusta. Vastaavasti valinnanvapaudesta on käynnissä alueellisia kokeiluja. Onkin yllättävää, että hallitus, joka on vannonut kokeilujen ja pienten pilottien voimaan, haluaakin viedä suurinta uudistustaan täysin vastakkaisella mallilla.</p><p>Kun nykyinen sote-uudistus ensi vuonna kuolee ja kuopataan, palataan malliin, joka pohjautuu nykyisen rakenteen kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa viiteen erva-alueeseen pohjautuvan mallin kehittämistä eli nykyisen rakenteen kehittämistä sote-uudistuksen tavoitteita paremmin tukevaksi. Valinnanvapautta viedään eteenpäin alueellisten kokeilujen ja pilottien kautta. Tavoitteisiin edetään pienemmin mutta varmemmin askelin. &nbsp;&nbsp;</p><p>Tämä ei ole toiveeni tai tavoitteeni, vaan paras mahdollinen ennustukseni siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennustukseni ei myöskään pohjaudu ensisijaisesti uudistuksen sisältöön, vaan sen toteutusmalliin. &nbsp;&nbsp;Kun koko hallinto on valjastettu tekemään töitä tätä ennustusta vastaan, on tietysti enemmän kuin mahdollista, että pääsen myöhemmin kertomaan, miksi ennustukseni meni metsään.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistuksesta on varmasti sanottu ja kirjoitettu jo kaikki, mitä siitä tällä hetkellä voidaan sanoa.  Ainoa asia josta  –  ainakaan julkisuudessa – ei ole juurikaan puhuttu on, mitä tapahtuu sote-uudistuksen jälkeen. Tarkemmin: sen jälkeen, kun nykyinen esitys kaatuu. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että sote- ja maakuntauudistus ei voi toteutua esitetyssä muodossa (http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242243-hallintoa-kehitetaan-miljardilla-eurolla-velaksi).

Sote-uudistuksen nykytilasta kertoo kaiken se, että se on keskittynyt kahteen asiaan, joilla kummallakaan ei ole tekemistä itse uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kanssa: maakuntahallintoon ja valinnanvapauteen. Molempia asioita on viety eteenpäin sote-uudistuksen varjolla ja eteenpäin vievänä voimana on ollut hallituspuolueiden asiasta tekemä lehmänkauppa.

Sinänsä en ota kantaa kumpaankaan uudistukseen muutoin kuin maakuntien määrän osalta: en ole vieläkään löytänyt yhtään virkamiestä enkä asiantuntijaa, joka pitäisi määrää järkevänä. Mutta tällaisia asioita ei ratkaistakaan asia-argumentein vaan poliittisin perustein. Jos kuitenkin on niin, että poliittiset intressit ei mahdollista jonkin asian järkevää ratkaisua, on parempi etsiä kokonaan vaihtoehtoinen tapa, kuin tehdä tyhmyyksiä poliittisen välttämättömyyden nimissä. Varsinkin kun kaikki ovat yksimielisiä siitä, että tyhmyyksiä ollaan tekemässä.

Olisin vilpittömästi hämmästynyt, jos pääministeri Sipilä oikeasti pitäisi nyt esitettyä ratkaisua maakuntien määrästä fiksuna. Uskon että hänkin toteuttaa sitä vain, koska se on poliittisesti välttämätöntä ja uskoo sen olevan välivaihe.

Keskustelussa sote-uudistuksesta on täysin unohtunut, mitä ongelmaa oikeastaan oltiinkaan ratkaisemassa ja miksi tälle retkelle ylipäätään lähdettiin. Taustalla oli aito ja järkevä huoli palvelujärjestelmän tulevaisuudesta. Nykyisin  5,5 miljoonan  suomalaisen  sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä vastaa  yli 300 kuntaa, 20 sairaanhoitopiiriä ja suuri joukko kuntayhtymiä.  Järjestelmän pirstaleisuus ja moniportaisuus tekee siitä kalliin,  tehottoman ja eriarvoisen kansalaisten näkökulmasta. Lisäksi järjestelmän ylläpito käy yhä hankalammaksi pienenevissä ja ikääntyvissä kunnissa. Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli tähän haasteeseen vastaaminen.  

Sote-uudistusta edeltävissä kuntarakenteen uudistuspyrkimyksissä oli sama lähtökohta ja perustavoite: luoda sellainen palvelu- ja kuntarakenne, joka mahdollistaa palveluiden laadukkaan ja tehokkaan tuotannon ikääntyvässä ja alueellisesti keskittyvässä Suomessa.

Sote-uudistuksen paradoksi on siinä, että se ei edellytä sen enempää maakuntahallintoa kuin uutta vallinnanvapauslakiakaan. Sote-uudistuksen tavoitteita voidaan merkittävässä määrin toteuttaa jo nykyisen nykyisen lainsäädännön puitteissa ja kehitys voi edetä normaalia evolutiivista tietä, jossa rahoitusjärjestelmää ja lainsäädäntöä pala palalta kehitetään.

Hallinnon kehittäminen ei tapahdu käytännössä koskaan siten, että keskushallinnossa kehitetään uusi toimintamalli, joka sitten lainsäädännöllä pannaan voimaan. Keskusjohtoisella uudistuksella saadaan kyllä uusia logoja, raportoinnin ja hallinnon rakenteita, mutta toiminnallinen muutos syntyy – jos on syntyäkseen – siellä missä byrokraatti kohtaa asiakkaan.

Käytännössä hallinnon uudistukset tapahtuvat siten, että edelläkävijät kehittävät uusia toimintatapoja, jotka otetaan pikkuhiljaa myös muualla käyttöön, lopuksi säädetään laki, jolla saadaan myös viimeiset perässähiihtäjät mukaan ja järjestelmä ”virallistetaan”. En äkkiä keksi yhtään hallinnon merkittävää uudistusta, joka ei olisi noudattanut tällaista evolutiivista prosessia.  Epäonnistuneita yrityksiä toki on ollut useitakin.

Hallinnon evolutiivisen luonteen (”survival of the fittest”) vuoksi myös maakuntauudistus kaatuu.  Aina välillä hallinnossa yritetään toimeenpanna keskusjohtoisesti kehitettyjä uudistamisen malleja, mutta ne ajan myötä kuolevat elinkelvottomina itsestään pois. Parhaat toimintamallit sen sijaan lähtevät leviämään itsestäänkin, jos niitä ei häiritä väärillä kannustimilla.  Parhaille toimintamalleille on yhteistä, että ne ovat syntyneet käytännön tarpeesta vapaaehtoisesti – ei lainsäädännöllä pakottamalla. Näin esimerkiksi Suomen kuntien määrä tulee jatkamaan jo sadan vuoden kestänyttä vähentymistrendiään ilman pakottavaa lainsäädäntöäkin (oikeastaan ainoa asia joka sitä hidastaa on valtionosuusjärjestelmä).  Tämä on yhtä välttämätön kehitys kuin huonojen uudistusten epäonnistumien ja kaatuminen omaan mahdottomuuteensa.   Siksi typeristä hallinnon uudistuksista ei kannatakaan koskaan olla liian huolissaan.

Myös sote-uudistus tulee tulevaisuudessa etenemään ja on edennyt tällä mallilla.  Koska nykyiseltä esitykseltä puuttuu elinkelpoisuuden edellytykset, se tulee lopulta kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.

Kaikkein huonoin tapa yrittää viedä muutosta läpi on perustaa kokonaan uusi organisaatioyksikkö tai hallinnontaso, jolle vastuu muutoksen toteutuksesta siirretään. Juuri näin sote-uudistuksessa nyt ollaan tekemässä. Mitä isommasta muutoksesta on kyse, sitä mahdottomampi tällainen lähestymistapa on. Yleensä jo muutosvastarinta itsessään tuhoaa tällaiset yritykset.  Merkittävät hallinnon uudistukset voivat edetä vain paikallisesti kehitetyin ja vapaaehtoisin ratkaisuin lähtien liikkeelle olemassa olevasta rakenteesta ja sen kehittämisestä.

Tällä hetkellä käsittelyssä olevan sote-uudistuksen kaatuminen ei ole minkäänlainen katastrofi. Sote-uudistuksen tavoitteita on viety koko ajan eteenpäin olemassa olevan rakenteen sisällä ja sen  kehittämisellä. Meille on syntynyt edelläkävijöitä, jotka ovat kehittäneet malleja, joista on saatu erinomaisia kokemuksia ja joita muut ovat halukkaita ottamaan käyttöön. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Etelä-Karjalan Eksote-malli, joka käytännössä toteuttaa juuri sote-uudistuksen tavoitteita ja saadut tulokset ovat olleet erinomaisia. Vaikka malli ei sellaisenaan sovellu kaikille, on se esimerkki edellä kuvatusta vaiheittaisesta ja vapaaehtoisuuteen pohjautuvasta kehityksestä, joka voi tapahtua ilman suurta sote-uudistusta. Vastaavasti valinnanvapaudesta on käynnissä alueellisia kokeiluja. Onkin yllättävää, että hallitus, joka on vannonut kokeilujen ja pienten pilottien voimaan, haluaakin viedä suurinta uudistustaan täysin vastakkaisella mallilla.

Kun nykyinen sote-uudistus ensi vuonna kuolee ja kuopataan, palataan malliin, joka pohjautuu nykyisen rakenteen kehittämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa viiteen erva-alueeseen pohjautuvan mallin kehittämistä eli nykyisen rakenteen kehittämistä sote-uudistuksen tavoitteita paremmin tukevaksi. Valinnanvapautta viedään eteenpäin alueellisten kokeilujen ja pilottien kautta. Tavoitteisiin edetään pienemmin mutta varmemmin askelin.   

Tämä ei ole toiveeni tai tavoitteeni, vaan paras mahdollinen ennustukseni siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennustukseni ei myöskään pohjaudu ensisijaisesti uudistuksen sisältöön, vaan sen toteutusmalliin.   Kun koko hallinto on valjastettu tekemään töitä tätä ennustusta vastaan, on tietysti enemmän kuin mahdollista, että pääsen myöhemmin kertomaan, miksi ennustukseni meni metsään. 

]]>
5 http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246298-sote-uudistus-kaatuu-enta-sitten#comments Kotimaa Sote-uudistus Sun, 19 Nov 2017 12:30:45 +0000 Mikko Wennberg http://wennberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246298-sote-uudistus-kaatuu-enta-sitten
Venäjää positiivisesti - Virossa http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246293-venajaa-positiivisesti-virossa <p>Kun sosiaalinen media on sakeana keskustelua trolleista ja informaatiovaikuttamisesta, ovat ihmiset syystä hämmentyneitä. Moni pitää keskustelua liioiteltuna. Ylimitoituksen perään on tärkeää kysellä, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että emme Suomessa tiedä kuin murto-osan siitä, mihin Venäjä on kykenevä.</p><p>Toistaiseksi kielitaito estää suurinta osaa suomalaisista ymmärtämästä naapuriamme Venäjää. Samaan aikaan internet tarjoaa käsittämättömän määrän aineistoa, joka hieman viitsimällä antaa maailmasta hyvin ymmärrettävän kuvan. Mahdollisuudet kasvavat vuosi vuodelta.</p><p>Mitkään rajat eivät pidättele musiikkia, elokuvia tai tekstiä, mutta joudumme silti miettimään sitä, osaammeko käyttää internetiä itse vai tarvitsemmeko &quot;käyttöohjeita&quot;, koska meihin koetetaan vaikuttaa valheilla. Miksi jaamme valheita, vaikka voisimme jokainen pysäyttää informaatiovyöryn?</p><p>**</p><p>Virossa venäjän taito ehti rapistua muutamassa vuodessa uudelleen itsenäistymisen jälkeen, mutta ei aikaakaan kun ihmiset tajusivat, että venäjää tarvitaan. Nyt virolaiset opiskelevat kieltä ahkerammin, ja venäjää äidinkielenään puhuvat haluavat käydä koulunsa molempia kieliä käyttäen. Ainakin valtaosa haluaa.</p><p>Itse asiassa 47 prosenttia haastatelluista 500:sta venäjänkielisten koulujen oppilaasta. Tämä selvisi Narvassa, jossa järjestettiin &nbsp;<a href="https://narva.ut.ee/ymw/">#youth.media.world &ndash;tapahtuma</a>. Tilaisuutta <a href="https://www.facebook.com/narvakolledz/">Tarton yliopiston Narva Collegessa</a> tuki Pohjoismaiden neuvoston Viron toimisto.</p><p>**</p><p>Suomessa ja Virossa ei ole turhaa herätty opastamaan nuorten ja vähän vanhempienkin informaatioähkyä ja medialukutaitoa. Tiedon määrä on vain yksi tekijä. Keskeistä on ymmärtää se, millaisia kanavia tiedon hankintaan kaytetään ja mitä tiedon tarkistamiseksi tarvitaan.</p><p>Narvan seminaarissa venäläisten opiskelijoiden sosiaalisen median käyttöä selvittänyt pietarilainen opettaja Natasha Aniskevitš sanoi, että nuoret ymmärtävät periaatteessa sosiaalisen median monipuolisuuden, mutta he pitäytyvät yleensä vain valitsemissaan läheisiltä tuntuvissa välineissä eivätkä he kykene analysoimaan saamaansa informaatiota.</p><p>Koulutuksella voitaisiin parantaa nuorten mahdollisuuksia ja kykyjä tarkistetun tiedon hankkimisessa, mutta Venäjän koulutusjärjestelmä ei tue tällaista kehitystä.</p><p>**</p><p>Virossa venäjänkielisellä televisiolla on merkitystä, vaikka yhä harvemmat ihmiset seuraavat &nbsp;jotain tiettyjä ohjelmia. Suoratoistopalvelut ja vaikkapa Youtube vievät suuren osan ruutuajasta.</p><p>Luentosaliin Narvassa istutetut toimittajat kuulivat yleisöstä terävän puheenvuoron, kun Olgaksi esittäytynyt nuori kyseli venäläisestä mediasta ja television tulevaisuudesta.</p><p>Venäjällä suosituimpien ohjelmien joukkoon ovat kiilanneet erilaiset puheohjelmat, joissa keskustellaan niin ulkopolitiikasta kuin sisäpolitiikasta. Studioon kutsutaan asiantuntijoita eri aloilta.</p><p>Nämä ns. asiantuntijat kiertävät ohjelmasta toiseen ja amerikkalaista näyttelevä &rdquo;asiantuntija&rdquo; ansaitsee mediatietojen mukaan sievoisesti esiintymisistään. Mistään oikeasta vastakkaisesta tai rehellisestä esiintymisestä näissä usein huutamalla käydyissä nykyajan sirkushuveissa ei ole kyse.</p><p>**</p><p>Monet ovat kyllästyneitä televisioon ja varsinkin nuoremmat ovat löytäneet muut kanavat. Internetissä suureen suosioon on päässyt Virossakin <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%94%D1%83%D0%B4%D1%8C,_%D0%AE%D1%80%D0%B8%D0%B9_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87">venäläinen toimittaja Juri Dud</a>, joka kysyy aina haastateltavaltaan lopuksi sitä, mitä nämä sanoisivat Putinille, jos tämän tapaisivat. Tällaista ei vapaasti lähetettävillä kanavilla sallittaisi.&nbsp;</p><p>Dudin suosituinta videota on ladattu miljoonia kertoja. [Dud haastattelee presidenttiehdokkaaksi Venäjällä ilmoittautunutta Ksenja Sobtšakia:]</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?time_continue=8&amp;v=wpfpey_0G5A" title="https://www.youtube.com/watch?time_continue=8&amp;v=wpfpey_0G5A">https://www.youtube.com/watch?time_continue=8&amp;v=wpfpey_0G5A</a></p><p>Viron venäläisiä palvelee tietenkin myös oma kanava ETV+. Kanavan katsojaluvut ovat alhaisia, mutta esimerkiksi paikallisvaalien alla huomattiin, että monet juttuaiheet kiinnostivat yleisöä. Toki ennen muuta sellaiset, joissa oli mukana tunnetta. Virossa on luonnollisesti puhuttanut paljon se, että vaaleissa saivat äänestää jo 16-vuotiaat.</p><p>Venäjänkielisen kanavan päätoimittaja Darja Saar kertoi nuorille, että passin värillä ei ole väliä, mutta mitään ei pidä ottaa annettuna. Vaalit ovat yhteiskunnallinen velvollisuus ja näyttää sitä paitsi siltä, että nuoret ovat yhteiskunnallisesti paljon vastuuntuntoisempia kuin vanhemmat.</p><p>[Aktualnaja kamera &ndash; kohdasta 18:13 <a href="https://etvpluss.err.ee/v/5d79f355-7b2e-4bce-9329-707cf3bd0949" title="https://etvpluss.err.ee/v/5d79f355-7b2e-4bce-9329-707cf3bd0949">https://etvpluss.err.ee/v/5d79f355-7b2e-4bce-9329-707cf3bd0949</a> ]</p><p>Omasta työstään nuorille kertoneet toimittajat muistuttivat, että Virossa venäjäksi kirjoittavilla toimittajilla ei ole odotettavissa kovin ruusuista tulevaisuutta. Tiedotusvälineitä on lakkautettu eikä edes Venäjällä ole sellaista tiedostusvälineiden monimuotoisuutta kuin oli 1990-luvulla. Työnantajia on entistä vähemmän.</p><p>Käytäväkeskusteluissa nousi esiin se, että <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/venalaiskenraali-kirjoitti-sodan-saannot-uusiksi--taisteluja-kentalla-ei-enaa-tarvita/816c965a-e39e-3de7-a127-c56873e1c2a3?utm_source=m.kauppalehti.fi&amp;utm_medium=ohjausboksi&amp;utm_campaign=Ohjausboksi&amp;utm_content=uutisartikkeli">Venäjän pehmeää vaikuttamista ei huomata ilman</a>, että sen eri muodot tuodaan esiin eikä huoleen ole aihetta, jos poliitikot tietävät, mistä on kyse. Mielipidevaikuttaminen ei yksin riitä painostukseen. Virossakin kaksikielisyys on voimavara ja sitoutuminen Pohjoismaihin on luonteva jatko maan valitsemalla politiikalle.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun sosiaalinen media on sakeana keskustelua trolleista ja informaatiovaikuttamisesta, ovat ihmiset syystä hämmentyneitä. Moni pitää keskustelua liioiteltuna. Ylimitoituksen perään on tärkeää kysellä, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että emme Suomessa tiedä kuin murto-osan siitä, mihin Venäjä on kykenevä.

Toistaiseksi kielitaito estää suurinta osaa suomalaisista ymmärtämästä naapuriamme Venäjää. Samaan aikaan internet tarjoaa käsittämättömän määrän aineistoa, joka hieman viitsimällä antaa maailmasta hyvin ymmärrettävän kuvan. Mahdollisuudet kasvavat vuosi vuodelta.

Mitkään rajat eivät pidättele musiikkia, elokuvia tai tekstiä, mutta joudumme silti miettimään sitä, osaammeko käyttää internetiä itse vai tarvitsemmeko "käyttöohjeita", koska meihin koetetaan vaikuttaa valheilla. Miksi jaamme valheita, vaikka voisimme jokainen pysäyttää informaatiovyöryn?

**

Virossa venäjän taito ehti rapistua muutamassa vuodessa uudelleen itsenäistymisen jälkeen, mutta ei aikaakaan kun ihmiset tajusivat, että venäjää tarvitaan. Nyt virolaiset opiskelevat kieltä ahkerammin, ja venäjää äidinkielenään puhuvat haluavat käydä koulunsa molempia kieliä käyttäen. Ainakin valtaosa haluaa.

Itse asiassa 47 prosenttia haastatelluista 500:sta venäjänkielisten koulujen oppilaasta. Tämä selvisi Narvassa, jossa järjestettiin  #youth.media.world –tapahtuma. Tilaisuutta Tarton yliopiston Narva Collegessa tuki Pohjoismaiden neuvoston Viron toimisto.

**

Suomessa ja Virossa ei ole turhaa herätty opastamaan nuorten ja vähän vanhempienkin informaatioähkyä ja medialukutaitoa. Tiedon määrä on vain yksi tekijä. Keskeistä on ymmärtää se, millaisia kanavia tiedon hankintaan kaytetään ja mitä tiedon tarkistamiseksi tarvitaan.

Narvan seminaarissa venäläisten opiskelijoiden sosiaalisen median käyttöä selvittänyt pietarilainen opettaja Natasha Aniskevitš sanoi, että nuoret ymmärtävät periaatteessa sosiaalisen median monipuolisuuden, mutta he pitäytyvät yleensä vain valitsemissaan läheisiltä tuntuvissa välineissä eivätkä he kykene analysoimaan saamaansa informaatiota.

Koulutuksella voitaisiin parantaa nuorten mahdollisuuksia ja kykyjä tarkistetun tiedon hankkimisessa, mutta Venäjän koulutusjärjestelmä ei tue tällaista kehitystä.

**

Virossa venäjänkielisellä televisiolla on merkitystä, vaikka yhä harvemmat ihmiset seuraavat  jotain tiettyjä ohjelmia. Suoratoistopalvelut ja vaikkapa Youtube vievät suuren osan ruutuajasta.

Luentosaliin Narvassa istutetut toimittajat kuulivat yleisöstä terävän puheenvuoron, kun Olgaksi esittäytynyt nuori kyseli venäläisestä mediasta ja television tulevaisuudesta.

Venäjällä suosituimpien ohjelmien joukkoon ovat kiilanneet erilaiset puheohjelmat, joissa keskustellaan niin ulkopolitiikasta kuin sisäpolitiikasta. Studioon kutsutaan asiantuntijoita eri aloilta.

Nämä ns. asiantuntijat kiertävät ohjelmasta toiseen ja amerikkalaista näyttelevä ”asiantuntija” ansaitsee mediatietojen mukaan sievoisesti esiintymisistään. Mistään oikeasta vastakkaisesta tai rehellisestä esiintymisestä näissä usein huutamalla käydyissä nykyajan sirkushuveissa ei ole kyse.

**

Monet ovat kyllästyneitä televisioon ja varsinkin nuoremmat ovat löytäneet muut kanavat. Internetissä suureen suosioon on päässyt Virossakin venäläinen toimittaja Juri Dud, joka kysyy aina haastateltavaltaan lopuksi sitä, mitä nämä sanoisivat Putinille, jos tämän tapaisivat. Tällaista ei vapaasti lähetettävillä kanavilla sallittaisi. 

Dudin suosituinta videota on ladattu miljoonia kertoja. [Dud haastattelee presidenttiehdokkaaksi Venäjällä ilmoittautunutta Ksenja Sobtšakia:]

https://www.youtube.com/watch?time_continue=8&v=wpfpey_0G5A

Viron venäläisiä palvelee tietenkin myös oma kanava ETV+. Kanavan katsojaluvut ovat alhaisia, mutta esimerkiksi paikallisvaalien alla huomattiin, että monet juttuaiheet kiinnostivat yleisöä. Toki ennen muuta sellaiset, joissa oli mukana tunnetta. Virossa on luonnollisesti puhuttanut paljon se, että vaaleissa saivat äänestää jo 16-vuotiaat.

Venäjänkielisen kanavan päätoimittaja Darja Saar kertoi nuorille, että passin värillä ei ole väliä, mutta mitään ei pidä ottaa annettuna. Vaalit ovat yhteiskunnallinen velvollisuus ja näyttää sitä paitsi siltä, että nuoret ovat yhteiskunnallisesti paljon vastuuntuntoisempia kuin vanhemmat.

[Aktualnaja kamera – kohdasta 18:13 https://etvpluss.err.ee/v/5d79f355-7b2e-4bce-9329-707cf3bd0949 ]

Omasta työstään nuorille kertoneet toimittajat muistuttivat, että Virossa venäjäksi kirjoittavilla toimittajilla ei ole odotettavissa kovin ruusuista tulevaisuutta. Tiedotusvälineitä on lakkautettu eikä edes Venäjällä ole sellaista tiedostusvälineiden monimuotoisuutta kuin oli 1990-luvulla. Työnantajia on entistä vähemmän.

Käytäväkeskusteluissa nousi esiin se, että Venäjän pehmeää vaikuttamista ei huomata ilman, että sen eri muodot tuodaan esiin eikä huoleen ole aihetta, jos poliitikot tietävät, mistä on kyse. Mielipidevaikuttaminen ei yksin riitä painostukseen. Virossakin kaksikielisyys on voimavara ja sitoutuminen Pohjoismaihin on luonteva jatko maan valitsemalla politiikalle.

 

 

]]>
4 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246293-venajaa-positiivisesti-virossa#comments Kotimaa Hybridivaikuttaminen Pohjoismaiden neuvosto Sosiaalinen media Venäjä Viro Sun, 19 Nov 2017 10:51:21 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246293-venajaa-positiivisesti-virossa
Eri vaalit http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246284-eri-vaalit <p>Puoluekannatus ja presidenttiehdokkaiden kannatus näyttävät irtautuneen toisistaan, ehkä pysyvästi. &nbsp;Kukaan tuskin väittää, että Sauli Niinistön mahtava kansansuosio johtuu hänen entisestä puolueestaan, tai Sdp:n kannatuksen nousun johtuvan Tuula Haataisen ehdokkuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Niinistön kannatus taitaa ääripäissään perustua nimenomaan Niinistön henkilön ja hänen perheensä kiihkeään fanitukseen ja toisessa ääripäässään kylmään laskelmointiin siitä kuka olisi isänmaan kannalta riskittömin valinta. Kokoomuksen kannattajat ovat kuitenkin merkittävä, muttei valinnan kannalta riittävä ryhmä Niinistön riveissä.</p><p>&nbsp;</p><p>HS:n tänään julkaisemassa mielipidetutkimuksessa puolueiden kannatuksesta muutokset olivat pieniä ja mahtuivat virhemarginaaliin. Tämä tekee vaikeaksi analysoida kannatusmuutosten syitä. Löysä arvioni on, että Sdp on hyötynyt käynnissä olevien työmarkkinaneuvottelujen antamasta nosteesta, mutta se on usein väli aikaista vain. Muutaman entisen ja nykyisen työmarkkinajohtajan äskettäin saama julkisuus voi tämän nosteen tukahduttaa jo seuraavassa Ylen mittauksessa. Sdp:n kannatus oli nyt 19,0. Matkaa demareilla kokoomukseen on. Kokoomuksen kannatus nytkähti hieman, mutta oli vielä suurin eli 21,4.</p><p>&nbsp;</p><p>Vihreiden kannatus on vielä reippaasti korkeampi kuin viime eduskuntavaaleissa, mutta käyrä on kulkenut viime mittaukset alaspäin.&nbsp; Pekka Haaviston ehdokkuus ei näytä vihreitä auttaneen.&nbsp; On jännittävää nähdä. pystyykö Haavisto auttamaan vihreitä pysymään kolmanneksi suurimpana ennen keskustaa. &nbsp;Vihreiden kannatus oli nyt 15,7.</p><p>&nbsp;</p><p>Matti Vanhanen ei hänkään ole onnistunut sytyttämään kansaa keskustan taakse. Keskustan luku on nyt 15,1. Tuolla luvulla heiluvat jo puolueen valtaapitävien pallit, mutta pallien heiluttajat tuntuvat uupuvan. Keskustan osalta houkuttaa tulkita, että reuna-alueet ovat ymmärtäneet, miten maakuntauudistuksessa niiden palveluille on käymässä ja paikalliset päättäjät käyttävät nyt valinnanvapauttaan turvautumalla yksityiseen. En usko keskustan oleva nyt valmis vaaleihin ennen kuin tilanne sen kotitantereilla rauhoittuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistoliitto on pikkaisen nousussa. Presidenttiehdokas on sympaattinen Merja Kyllönen ja hän on omana itsenään tuoda vasemmistolle nostetta. Nyt puolueen kannatus oli 8,8.</p><p>&nbsp;</p><p>Olisin kovin yllättynyt, jos Laura Huhtasaaren ehdokkuus nostaisi perussuomalaisten kannatusta. Voi olla, että eräät hänen mielipiteensä vain karkottavat jotakin niistä, jotka voisivat ehkä perussuomalaisia kannattaakin. Ps:n kannatus on nyt 8,8. Puolueensa ytimelle Huhtasaari lienee kuitenkin sopiva ehdokas.</p><p>&nbsp;</p><p>Eipä Rkp näytä Thorvaldsista hyötyneen. Kannatus on nyt 4.4. Kd:n kannatus ei paljoa heilahtele. Nyt se oli 3,3.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraava puoluemittausten jännityskysymys puoluemittauksissa on ylittääkö Sininen tulevaisuus, nyt puolueena, kannatuksessa ryhmän muut. Sinisten kannatus oli nyt 1,6 ja muiden 2,0.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puoluekannatus ja presidenttiehdokkaiden kannatus näyttävät irtautuneen toisistaan, ehkä pysyvästi.  Kukaan tuskin väittää, että Sauli Niinistön mahtava kansansuosio johtuu hänen entisestä puolueestaan, tai Sdp:n kannatuksen nousun johtuvan Tuula Haataisen ehdokkuudesta.

 

Niinistön kannatus taitaa ääripäissään perustua nimenomaan Niinistön henkilön ja hänen perheensä kiihkeään fanitukseen ja toisessa ääripäässään kylmään laskelmointiin siitä kuka olisi isänmaan kannalta riskittömin valinta. Kokoomuksen kannattajat ovat kuitenkin merkittävä, muttei valinnan kannalta riittävä ryhmä Niinistön riveissä.

 

HS:n tänään julkaisemassa mielipidetutkimuksessa puolueiden kannatuksesta muutokset olivat pieniä ja mahtuivat virhemarginaaliin. Tämä tekee vaikeaksi analysoida kannatusmuutosten syitä. Löysä arvioni on, että Sdp on hyötynyt käynnissä olevien työmarkkinaneuvottelujen antamasta nosteesta, mutta se on usein väli aikaista vain. Muutaman entisen ja nykyisen työmarkkinajohtajan äskettäin saama julkisuus voi tämän nosteen tukahduttaa jo seuraavassa Ylen mittauksessa. Sdp:n kannatus oli nyt 19,0. Matkaa demareilla kokoomukseen on. Kokoomuksen kannatus nytkähti hieman, mutta oli vielä suurin eli 21,4.

 

Vihreiden kannatus on vielä reippaasti korkeampi kuin viime eduskuntavaaleissa, mutta käyrä on kulkenut viime mittaukset alaspäin.  Pekka Haaviston ehdokkuus ei näytä vihreitä auttaneen.  On jännittävää nähdä. pystyykö Haavisto auttamaan vihreitä pysymään kolmanneksi suurimpana ennen keskustaa.  Vihreiden kannatus oli nyt 15,7.

 

Matti Vanhanen ei hänkään ole onnistunut sytyttämään kansaa keskustan taakse. Keskustan luku on nyt 15,1. Tuolla luvulla heiluvat jo puolueen valtaapitävien pallit, mutta pallien heiluttajat tuntuvat uupuvan. Keskustan osalta houkuttaa tulkita, että reuna-alueet ovat ymmärtäneet, miten maakuntauudistuksessa niiden palveluille on käymässä ja paikalliset päättäjät käyttävät nyt valinnanvapauttaan turvautumalla yksityiseen. En usko keskustan oleva nyt valmis vaaleihin ennen kuin tilanne sen kotitantereilla rauhoittuu.

 

Vasemmistoliitto on pikkaisen nousussa. Presidenttiehdokas on sympaattinen Merja Kyllönen ja hän on omana itsenään tuoda vasemmistolle nostetta. Nyt puolueen kannatus oli 8,8.

 

Olisin kovin yllättynyt, jos Laura Huhtasaaren ehdokkuus nostaisi perussuomalaisten kannatusta. Voi olla, että eräät hänen mielipiteensä vain karkottavat jotakin niistä, jotka voisivat ehkä perussuomalaisia kannattaakin. Ps:n kannatus on nyt 8,8. Puolueensa ytimelle Huhtasaari lienee kuitenkin sopiva ehdokas.

 

Eipä Rkp näytä Thorvaldsista hyötyneen. Kannatus on nyt 4.4. Kd:n kannatus ei paljoa heilahtele. Nyt se oli 3,3.

 

Seuraava puoluemittausten jännityskysymys puoluemittauksissa on ylittääkö Sininen tulevaisuus, nyt puolueena, kannatuksessa ryhmän muut. Sinisten kannatus oli nyt 1,6 ja muiden 2,0.

 

 

]]>
2 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246284-eri-vaalit#comments Kotimaa Sun, 19 Nov 2017 10:09:33 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246284-eri-vaalit
Sote ja tuottavuusparadoksi http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246277-sote-ja-tuottavuusparadoksi <p>Kansantalouden rahakirstun vartijat astuivat 13.11. parrasvaloihin. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki piti sote-uudistusta välttämättömänä kestävyysvajeen kukistamiseksi. Hänen edeltäjänsä Raimo Sailas taas piti sote-uudistusta niin huonosti valmisteltuna, etteivät sen tavoitteet kustannusten kasvun hillinnässä voi toteutua. Molemmat suuresti arvostetut virkamiehet ovat kommenteissaan varmasti aivan oikeassa.</p><p>Jotta kestävyysvajeen nujertamisessa voitaisiin onnistua, tulisi sote-kulujen kasvun seurata kansantalouden kasvua. Muutoin sairaanhoidon ja sosiaalihuollon kuluja joudutaan rahoittamaan syömävelalla ja lasku jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Korkean verotuksen hyväksyttävyys pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa perustuu toisaalta ajatukseen siitä, että veroja vastaan yhteiskunta antaa turvaa sosiaalisten riskien varalta. Suomessa ei - ainakaan vielä &ndash; syöpäsairas joudu myymään taloaan korkeiden hoitokustannusten takia.</p><p>Valtiovarainministeriön laskelmat sote-kulujen kasvusta perustuvat pitkälti oletukseen, että sote-kulut kasvavat samassa vauhdissa yli 75-vuotiaiden määrän kasvun kanssa. Mitä paremmin terveydenhuolto onnistuu tehtävässään elinikäennusteemme pidentämisessä, sitä huonommin maalla tuon ajatusmallin mukaan menee. On toki totta, että kuollut potilas tulee usein paljon halvemmaksi, kuin hengissä oleva hoitoa tarvitseva, mutta vanhusten näkeminen pelkkänä kulueränä ei tee oikeutta veronsa tunnollisesti maksaneille seniorikansalaisille. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat, että merkittävät hoito- ja hoivakulut painottuvat vasta viimeiseen elinvuoteen. Tosiasiassa väestön eliniän pidentymien ei siis suoraan lisää hoivan ja hoidon kuluja, vaan siirtää niitä eteenpäin. Esimerkiksi Tanskassa 75 % yli 75-vuotiaista on nettoveronmaksajia eli maksavat valtiolle veroja enemmän kuin aiheuttavat kuluja. Pohjoismainen sosiaaliturvajärjestelmä on näin ollen onnistunut erittäin hyvin tuottaessaan terveitä elinvuosia ja hyvinvointia.</p><p>Valtiovarainministeriö on myös huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuskehityksestä. EU-tilastoja varten tehdyissä Tilastokeskuksen raporteissa sote-alojen tuottavuus on laskenut koko 2000-luvun. Mainitsematta kuitenkin jää, että Suomen terveydenhuollon tuottavuus on parempi kuin kilpailijamaissa ja että työvoimavaltaisten julkisen sektorin alojen tuottavuuden arvioimista vaikeuttaa tuotosten rahamääräinen arvottaminen. Ongelmaa on kuvannut hyvin Osmo Soinivaara kirjassaan &rdquo;Julkisen sektorin tuottavuus&rdquo;. Hän toteaa mm, että kansantalouden mittarit eivät tunnusta tuottavuuden nousuksi sairaanhoidon suuria edistysaskelia, vaikka hoito tuottaa nyt samalla rahalla enemmän terveyttä kuin aikaisemmin, eikä potilaan toipuminen leikkauksista vie enää niin kauan kuin ennen. Esimerkiksi syöpähoidon paremmat tulokset näkyvät joissain mittareissa tuottavuuden alenemisena, koska kuolevassa potilaassa on vähemmän hoitamista kuin potilaassa, joka hoidetaan terveeksi. Siirtyminen moderniin päiväkirurgiaan näkyy sekin tuottavuuden laskuna, koska potilas pääsee kotiin jo samana päivänä ja kustannukset hoitopäivää kohden ovat tällöin korkeammat kuin sellaisessa leikkauksessa, josta potilas toipui sairaalasängyssä pari viikkoa.</p><p>Olen itse joutunut urallani usein arvioimaan hoidon taloudellista arvoa. Eräs menetelmä tähän on ns. trade off -metodi, jossa sairas henkilö saa itse arvioida, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan terveestä elinvuodestaan. Tällä metodilla arvioiden terveydenhuollon tuotoksen rahallinen arvo nousee hyvin korkeaksi. Trade off -menetelmä on hyvin tunnettu myös kirjallisuushistoriasta, sillä Faust -niminen fiktionaalinen henkilö oli valmis antamaan jopa kuolemattoman sielunsa saadakseen nuoruuden ja terveyden takaisin.</p><p>Käytännössä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeriön toiveet sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden paranemisesta sote-uudistuksessa perustuvat lähes kokonaan IT-ratkaisujen mahdollisesti tuomiin tuottavuushyötyihin. Tuottavuuden ja tietotekniikan suhde on kuitenkin ongelmallinen. Kansantalouden tutkijat tuntevat hyvin ns. tuottavuusparadoksin, jolla tarkoitetaan sitä, että missään maailmassa tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa informaatioteknologian kehityksen kanssa. Esimerkkinä käytetään usein Yhdysvaltain talouden kehitystä 1970-80 -luvulla. Samaan aikaan kuin Yhdysvaltojen tietokonekapasiteetti yli satakertaistui, puolittui tuottavuuden kasvu aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Useimmat kansantaloustieteilijät varoittavatkin laskemasta tuottavuuskehitystä vain tietoteknologian varaan. Samasta varoittavat myös terveydenhuollon asiantuntijat. Maailman arvostetuin lääketieteellinen aikakauslehti New England Journal of Medicine totesi (&rdquo;Unraveling the IT Productivity Paradox&rdquo;) Obamacaren odotuksia vuonna 2012 arvioidessaan, että suurten ja näyttöön perustumattomien tietoteknologian hyötyjä koskevien väitteiden sijasta pitäisi keskittyä optimaalisten ratkaisujen hakemiseen IT:n käytölle terveydenhuollossa.</p><p>Monet sote-uudistuksen tuottavuuden paranemista koskevat odotukset ovatkin melko lailla uskon ja toivon varassa. Valtiovarainministeriön sote-laskuharjoituksiin sopii siksi hyvin vanha lastenloru: Tule, tule hyvä sote, älä tule kallis sote.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansantalouden rahakirstun vartijat astuivat 13.11. parrasvaloihin. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki piti sote-uudistusta välttämättömänä kestävyysvajeen kukistamiseksi. Hänen edeltäjänsä Raimo Sailas taas piti sote-uudistusta niin huonosti valmisteltuna, etteivät sen tavoitteet kustannusten kasvun hillinnässä voi toteutua. Molemmat suuresti arvostetut virkamiehet ovat kommenteissaan varmasti aivan oikeassa.

Jotta kestävyysvajeen nujertamisessa voitaisiin onnistua, tulisi sote-kulujen kasvun seurata kansantalouden kasvua. Muutoin sairaanhoidon ja sosiaalihuollon kuluja joudutaan rahoittamaan syömävelalla ja lasku jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Korkean verotuksen hyväksyttävyys pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa perustuu toisaalta ajatukseen siitä, että veroja vastaan yhteiskunta antaa turvaa sosiaalisten riskien varalta. Suomessa ei - ainakaan vielä – syöpäsairas joudu myymään taloaan korkeiden hoitokustannusten takia.

Valtiovarainministeriön laskelmat sote-kulujen kasvusta perustuvat pitkälti oletukseen, että sote-kulut kasvavat samassa vauhdissa yli 75-vuotiaiden määrän kasvun kanssa. Mitä paremmin terveydenhuolto onnistuu tehtävässään elinikäennusteemme pidentämisessä, sitä huonommin maalla tuon ajatusmallin mukaan menee. On toki totta, että kuollut potilas tulee usein paljon halvemmaksi, kuin hengissä oleva hoitoa tarvitseva, mutta vanhusten näkeminen pelkkänä kulueränä ei tee oikeutta veronsa tunnollisesti maksaneille seniorikansalaisille. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat, että merkittävät hoito- ja hoivakulut painottuvat vasta viimeiseen elinvuoteen. Tosiasiassa väestön eliniän pidentymien ei siis suoraan lisää hoivan ja hoidon kuluja, vaan siirtää niitä eteenpäin. Esimerkiksi Tanskassa 75 % yli 75-vuotiaista on nettoveronmaksajia eli maksavat valtiolle veroja enemmän kuin aiheuttavat kuluja. Pohjoismainen sosiaaliturvajärjestelmä on näin ollen onnistunut erittäin hyvin tuottaessaan terveitä elinvuosia ja hyvinvointia.

Valtiovarainministeriö on myös huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuskehityksestä. EU-tilastoja varten tehdyissä Tilastokeskuksen raporteissa sote-alojen tuottavuus on laskenut koko 2000-luvun. Mainitsematta kuitenkin jää, että Suomen terveydenhuollon tuottavuus on parempi kuin kilpailijamaissa ja että työvoimavaltaisten julkisen sektorin alojen tuottavuuden arvioimista vaikeuttaa tuotosten rahamääräinen arvottaminen. Ongelmaa on kuvannut hyvin Osmo Soinivaara kirjassaan ”Julkisen sektorin tuottavuus”. Hän toteaa mm, että kansantalouden mittarit eivät tunnusta tuottavuuden nousuksi sairaanhoidon suuria edistysaskelia, vaikka hoito tuottaa nyt samalla rahalla enemmän terveyttä kuin aikaisemmin, eikä potilaan toipuminen leikkauksista vie enää niin kauan kuin ennen. Esimerkiksi syöpähoidon paremmat tulokset näkyvät joissain mittareissa tuottavuuden alenemisena, koska kuolevassa potilaassa on vähemmän hoitamista kuin potilaassa, joka hoidetaan terveeksi. Siirtyminen moderniin päiväkirurgiaan näkyy sekin tuottavuuden laskuna, koska potilas pääsee kotiin jo samana päivänä ja kustannukset hoitopäivää kohden ovat tällöin korkeammat kuin sellaisessa leikkauksessa, josta potilas toipui sairaalasängyssä pari viikkoa.

Olen itse joutunut urallani usein arvioimaan hoidon taloudellista arvoa. Eräs menetelmä tähän on ns. trade off -metodi, jossa sairas henkilö saa itse arvioida, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan terveestä elinvuodestaan. Tällä metodilla arvioiden terveydenhuollon tuotoksen rahallinen arvo nousee hyvin korkeaksi. Trade off -menetelmä on hyvin tunnettu myös kirjallisuushistoriasta, sillä Faust -niminen fiktionaalinen henkilö oli valmis antamaan jopa kuolemattoman sielunsa saadakseen nuoruuden ja terveyden takaisin.

Käytännössä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeriön toiveet sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden paranemisesta sote-uudistuksessa perustuvat lähes kokonaan IT-ratkaisujen mahdollisesti tuomiin tuottavuushyötyihin. Tuottavuuden ja tietotekniikan suhde on kuitenkin ongelmallinen. Kansantalouden tutkijat tuntevat hyvin ns. tuottavuusparadoksin, jolla tarkoitetaan sitä, että missään maailmassa tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa informaatioteknologian kehityksen kanssa. Esimerkkinä käytetään usein Yhdysvaltain talouden kehitystä 1970-80 -luvulla. Samaan aikaan kuin Yhdysvaltojen tietokonekapasiteetti yli satakertaistui, puolittui tuottavuuden kasvu aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Useimmat kansantaloustieteilijät varoittavatkin laskemasta tuottavuuskehitystä vain tietoteknologian varaan. Samasta varoittavat myös terveydenhuollon asiantuntijat. Maailman arvostetuin lääketieteellinen aikakauslehti New England Journal of Medicine totesi (”Unraveling the IT Productivity Paradox”) Obamacaren odotuksia vuonna 2012 arvioidessaan, että suurten ja näyttöön perustumattomien tietoteknologian hyötyjä koskevien väitteiden sijasta pitäisi keskittyä optimaalisten ratkaisujen hakemiseen IT:n käytölle terveydenhuollossa.

Monet sote-uudistuksen tuottavuuden paranemista koskevat odotukset ovatkin melko lailla uskon ja toivon varassa. Valtiovarainministeriön sote-laskuharjoituksiin sopii siksi hyvin vanha lastenloru: Tule, tule hyvä sote, älä tule kallis sote. 

 

]]>
15 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246277-sote-ja-tuottavuusparadoksi#comments Kotimaa IT-järjestelmät kestävyysvaje Sote-uudistus Tuottavuus Sun, 19 Nov 2017 06:58:33 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246277-sote-ja-tuottavuusparadoksi
Kokoomus ja SDP selvästi karkuteillä seuraaviin puolueisiin http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246274-kokoomus-ja-sdp-selvasti-karkuteilla-seuraaviin-puolueisiin <p>Kokoomus ja SDP selvästi karkuteillä seuraaviin puolueisiin</p><p>Aamun HS on julkaissut&nbsp; kuukausittaisen <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005455466.html">puoluekannatusmittauksen</a>.&nbsp;</p><p>Mitä sen tuloksista sanoisi.&nbsp; Oikeastaan muutokset mahtuu nk. virhemarginaalin &nbsp;(n. 2 %) puitteisiin HS:n edelliseen mittaukseen verrattuna. &nbsp;TNS haastatteli 2&nbsp;434:ää suomalaista 16. lokakuuta &ndash; 13. marraskuuta välisenä aikana</p><p><strong>Kolmen kärki:</strong></p><p>Kokoomus 21,4 %&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;SDP&nbsp; 19,0 %&nbsp;&nbsp; Vihreät 15,7 %.&nbsp; Uutisarvoa tuossa on, ettei&nbsp; pääministeripuolue keskusta ole&nbsp; kärkikolmikossa.</p><p><strong>Muiden puolueiden kannatusnumerot ovat:</strong></p><p>Keskusta&nbsp; 15,1 %,&nbsp; &nbsp;Vas&nbsp; 8,8 %, &nbsp;PS 8,7 %, &nbsp;RKP 4,4 %,&nbsp; KD 3,3 %&nbsp; Sin 1,6 % ja Muut 2,0 %.</p><p>Puolueiden kannatusnumerot tulevat elämään ennen vaaleja, ja niitä ehditään kommentoida vilkkaasti .</p><p>Suurin oppositiopuolue SDP on selvästi omaksunut &nbsp;poltetun maan taktiikan . Keskustan oppositiopolitiikan kärki viime vaalikaudella kohdistui kuntauudistukseen vastustamiseen kaikin tavoin. Nyt keskustalle on tulossa maakuntauudistuksen myötä kuntapolitiikassa nk. luu vetävän käteen. SDP:lle tulee käymään melkoisella varmuudella samalla tavalla &nbsp;valtion budjettipolitiikassa että&nbsp; sotkeutumisessa työmarkkinajärjestöjen tontille. Demari-ay-johtajat ovat puolestaan olleet viime päivinä julkisuudessa&nbsp;<a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005453130.html">tälläisillä&nbsp; palkankorotuksilla.&nbsp;</a></p><p>*****</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Opinion_polling_for_the_Finnish_parliamentary_election,_2019#Poll_results" target="_blank">Puoluekannatusten kehitys&nbsp; kuluvana vuonna</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomus ja SDP selvästi karkuteillä seuraaviin puolueisiin

Aamun HS on julkaissut  kuukausittaisen puoluekannatusmittauksen

Mitä sen tuloksista sanoisi.  Oikeastaan muutokset mahtuu nk. virhemarginaalin  (n. 2 %) puitteisiin HS:n edelliseen mittaukseen verrattuna.  TNS haastatteli 2 434:ää suomalaista 16. lokakuuta – 13. marraskuuta välisenä aikana

Kolmen kärki:

Kokoomus 21,4 %         SDP  19,0 %   Vihreät 15,7 %.  Uutisarvoa tuossa on, ettei  pääministeripuolue keskusta ole  kärkikolmikossa.

Muiden puolueiden kannatusnumerot ovat:

Keskusta  15,1 %,   Vas  8,8 %,  PS 8,7 %,  RKP 4,4 %,  KD 3,3 %  Sin 1,6 % ja Muut 2,0 %.

Puolueiden kannatusnumerot tulevat elämään ennen vaaleja, ja niitä ehditään kommentoida vilkkaasti .

Suurin oppositiopuolue SDP on selvästi omaksunut  poltetun maan taktiikan . Keskustan oppositiopolitiikan kärki viime vaalikaudella kohdistui kuntauudistukseen vastustamiseen kaikin tavoin. Nyt keskustalle on tulossa maakuntauudistuksen myötä kuntapolitiikassa nk. luu vetävän käteen. SDP:lle tulee käymään melkoisella varmuudella samalla tavalla  valtion budjettipolitiikassa että  sotkeutumisessa työmarkkinajärjestöjen tontille. Demari-ay-johtajat ovat puolestaan olleet viime päivinä julkisuudessa tälläisillä  palkankorotuksilla. 

*****

Puoluekannatusten kehitys  kuluvana vuonna

]]>
24 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246274-kokoomus-ja-sdp-selvasti-karkuteilla-seuraaviin-puolueisiin#comments Kotimaa Sun, 19 Nov 2017 04:08:41 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246274-kokoomus-ja-sdp-selvasti-karkuteilla-seuraaviin-puolueisiin
Koiravero historiaan http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan <p>Koiraveron kerääminen perustuu koiraverolakiin (29.6.1979/590), jonka mukaan kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6 &sect;:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7 &sect;:ssä tarkoitettua valvontalippua. Laki koiraverosta on peräisin 1800-luvulta, jolloin lain avulla pyrittiin estämään rabieksen eli vesikauhun leviäminen. Koiraverosta on vapautettu opaskoirat ja maanpuolustustehtävissä olevat koirat.&nbsp;</p><p>Koiraveron periminen tuli kunnille vapaaehtoiseksi vuonna 1991, minkä myötä suurin osa kunnista luopui verosta. Vuonna 2017 viimeiset koiraveroa perivät kunnat, Helsinki ja Tampere päättivät luopua verosta. &nbsp;Koiraveron suorittamisaste on jäänyt molemmissa kaupungeissa hyvin matalaksi ja koiraverosta on muodostunut lähes vapaaehtoismaksu. Esimerkiksi Helsingissä vain joka neljäs koiranomistaja on maksanut koiraveroa, jolloin verosta saadut tulot ovat olleet niin pienet, ettei sen takia ole ollut kannattavaa suorittaa erillisiä koiraverotarkastuksia. Koiravero on ollut tehoton, surkeasti valvottu ja tuottanut mitättömän verokertymän suhteessa veron aiheuttamaan työhön.</p><p>Nyt kun yksikään kunta ei enää kerää koiraveroa, on hallituksella oivallinen tilaisuus laajentaa norminpurkutalkoita koiraverolakiin. Koiraverolain kumoaminen selkeyttäisi verolainsäädäntöä ja helpottaisi viranomaistyötä. Nykymalli on käytännössä ollut niin toimimaton, että sitä ei voi yhdellekään kunnalle enää tulevaisuudessa suositella. Jätin asiasta vastaavalle ministerille aiheeseen liittyvän kirjallisen kysymyksen hiljattain.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koiraveron kerääminen perustuu koiraverolakiin (29.6.1979/590), jonka mukaan kunnanvaltuusto voi päättää, että kunnassa ei ole suoritettava koiraveroa. Kunnanvaltuusto voi tällöin myös päättää, että koiranomistaja ei ole velvollinen tekemään lain 5 ja 6 §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia ja ettei koirasta ole kirjoitettava 7 §:ssä tarkoitettua valvontalippua. Laki koiraverosta on peräisin 1800-luvulta, jolloin lain avulla pyrittiin estämään rabieksen eli vesikauhun leviäminen. Koiraverosta on vapautettu opaskoirat ja maanpuolustustehtävissä olevat koirat. 

Koiraveron periminen tuli kunnille vapaaehtoiseksi vuonna 1991, minkä myötä suurin osa kunnista luopui verosta. Vuonna 2017 viimeiset koiraveroa perivät kunnat, Helsinki ja Tampere päättivät luopua verosta.  Koiraveron suorittamisaste on jäänyt molemmissa kaupungeissa hyvin matalaksi ja koiraverosta on muodostunut lähes vapaaehtoismaksu. Esimerkiksi Helsingissä vain joka neljäs koiranomistaja on maksanut koiraveroa, jolloin verosta saadut tulot ovat olleet niin pienet, ettei sen takia ole ollut kannattavaa suorittaa erillisiä koiraverotarkastuksia. Koiravero on ollut tehoton, surkeasti valvottu ja tuottanut mitättömän verokertymän suhteessa veron aiheuttamaan työhön.

Nyt kun yksikään kunta ei enää kerää koiraveroa, on hallituksella oivallinen tilaisuus laajentaa norminpurkutalkoita koiraverolakiin. Koiraverolain kumoaminen selkeyttäisi verolainsäädäntöä ja helpottaisi viranomaistyötä. Nykymalli on käytännössä ollut niin toimimaton, että sitä ei voi yhdellekään kunnalle enää tulevaisuudessa suositella. Jätin asiasta vastaavalle ministerille aiheeseen liittyvän kirjallisen kysymyksen hiljattain. 

]]>
32 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan#comments Kotimaa Koiravero Norminpurkutalkoot Sat, 18 Nov 2017 18:09:15 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246270-koiravero-historiaan
Metro Tapiolaan 7.00: miljarditunneli ja sen jatkot http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246245-metro-tapiolaan-700-miljarditunneli-ja-sen-jatkot <p>Tänään tuli aamulenkkiini hauska mutka tunnelissa. Otin Otaniemestä metron Tapiolaan klo 7.00, pari tuntia sen jälkeen kun liikenne asemien välillä alkoi. Tapiolassa melkein koko ikänsä asuneelle hieno kokemus. Junalla Tapiolan keskustaan, vieläpä lähes ainoana matkustajana!</p><p>&nbsp;</p><p>Metro on hyvä kyyti kun se viimein toimii. Vaikuttavaa maanalaista insinöörityötä ja arkkitehtuuria. Valitettavasti rakentamisen johto ja päätöksenteko ei ole ollut yhtä vaikuttavaa. Aikataulujen ja kustannusarvioiden pettäminen on parissa vuodessa tehnyt Espoosta Suomen velkaisimman kunnan. Vastuu tästä on viime kädessä poliittisten päättäjien, jotka eivät ole riittävän tiukasti vaatineet totuudenmukaisia suunnitelmia ja niiden noudattamista. Poliitikot tosin viime kädessä vapauttaa vastuusta kansanvallan perimmäinen totuus: espoolaisten&nbsp; selvä enemmistö on vaaleissa äänestänyt poliitikkoja, jotka ovat puoltaneet Länsimetron kustannusylityksiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Espoon 2018 talousarviota valtuustolle esitellessään kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä kertoi, että metron kakkosvaiheen kustannukset tullaan ylittämään vastaavassa suhteessa kuin nyt avatun ykkösvaiheen kohdalla tapahtui. Länsimetron Matinkylästä Kivenlahteen ulottuvan kakkosvaiheen osalta tämä tarkoittaa ehkä noin 500 miljoonan lisäkuluja. Tämä tietää jokaiselle espoolaiselle 1 500 euron lisälaskua, kolmen hengen perheelle melkein viittä tonnia. Se maksetaan ottamalla lisää velkaa, ehkä myös korottamalla veroja.</p><p>&nbsp;</p><p>Näitä metron tulevia lisäkuluja ei ole huomioitu kaupunginvaltuuston käsittelyyn&nbsp; kohta tulevassa vuoden 2018 talousarviossa, eikä samassa yhteydessä käsiteltävässä pitemmän ajan taloussuunnitelmassa. Mutta maksuun kaikki metroeurot tulevat varmasti. Eli Espoo tulee jatkossakin olemaan Suomen edelläkävijäkaupunki - myös velanotossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Espoon taloutta ja palveluja uhkaavat kuitenkin vielä paljon metroa suuremmat uudet raideliikennehankkeet. Uudenmaan Liitto ajaa junatunnelin rakentamista Tallinnaan. Kustannusarvio 15-20 miljardia, esittäjästä riippuen. Päättäjille markkinoidaan myös ns. tunnin ratayhteyttä Tukholmaan. Alustava kustannusarvio ratatöistä Suomessa 7 miljardia euroa. Näiden hankkeiden yhteenlaskettu loppusumma on jo tässä vaiheessa samaa luokkaa kuin puolet koko Suomen valtion vuotuisesta budjetista. Varsinkin Tukholman tunnin junan kohdalla on ilmeistä, että hankkeen todelliset kokonaiskustannukset ovat paljon suuremmat kuin mitä hankkeen lobbarit nyt esittävät.</p><p>&nbsp;</p><p>Espoolaista kohti Tallinnan tunnelin ja Tukholman ilmajunan hintalappu on jo nyt satatuhatta euroa. Kolmen hengen perheelle näiden uusien raideriemujen kustannusarvio on siis ison perheasunnon hinta! Jos kustannuksia jakaisivat kaikki uusmaalaiset, olisi keskivertoperheelle tuleva lasku vieläkin lähes lähiöyksiön hinnoissa. Äänestäjän kannattaa tämä muistaa, kun maakuntavaalit lähestyvät! Maakuntavaltuutettuna ja kaupunginvaltuutettuna teen ainakin itse voitavani, jotta uusiin raidehankkeisiin ei tunneloida veronmaksajien varoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Länsimetron rakentamispäätökset on tehty, ja kuntalaiset ovat vaaleissa antaneet tukensa metron kannattajille. Oma valtuustoryhmäni on ollut metrokriittinen. Siitä huolimatta toivon Länsimetron toteuttavan siihen ladatut odotukset. Meillä on nyt hieno metro. Iloitaan siitä :) Ja torjutaan samalla tulevat megaraidehankkeet, joihin kuntalaisten eurot halutaan tunneloida.</p><p>&nbsp;</p><p>Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. Se on tavoite, joka vaatii vain malttia ja järkeä jättimäisistä infrarakentamisen investoinneista päätettäessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään tuli aamulenkkiini hauska mutka tunnelissa. Otin Otaniemestä metron Tapiolaan klo 7.00, pari tuntia sen jälkeen kun liikenne asemien välillä alkoi. Tapiolassa melkein koko ikänsä asuneelle hieno kokemus. Junalla Tapiolan keskustaan, vieläpä lähes ainoana matkustajana!

 

Metro on hyvä kyyti kun se viimein toimii. Vaikuttavaa maanalaista insinöörityötä ja arkkitehtuuria. Valitettavasti rakentamisen johto ja päätöksenteko ei ole ollut yhtä vaikuttavaa. Aikataulujen ja kustannusarvioiden pettäminen on parissa vuodessa tehnyt Espoosta Suomen velkaisimman kunnan. Vastuu tästä on viime kädessä poliittisten päättäjien, jotka eivät ole riittävän tiukasti vaatineet totuudenmukaisia suunnitelmia ja niiden noudattamista. Poliitikot tosin viime kädessä vapauttaa vastuusta kansanvallan perimmäinen totuus: espoolaisten  selvä enemmistö on vaaleissa äänestänyt poliitikkoja, jotka ovat puoltaneet Länsimetron kustannusylityksiä.

 

Espoon 2018 talousarviota valtuustolle esitellessään kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä kertoi, että metron kakkosvaiheen kustannukset tullaan ylittämään vastaavassa suhteessa kuin nyt avatun ykkösvaiheen kohdalla tapahtui. Länsimetron Matinkylästä Kivenlahteen ulottuvan kakkosvaiheen osalta tämä tarkoittaa ehkä noin 500 miljoonan lisäkuluja. Tämä tietää jokaiselle espoolaiselle 1 500 euron lisälaskua, kolmen hengen perheelle melkein viittä tonnia. Se maksetaan ottamalla lisää velkaa, ehkä myös korottamalla veroja.

 

Näitä metron tulevia lisäkuluja ei ole huomioitu kaupunginvaltuuston käsittelyyn  kohta tulevassa vuoden 2018 talousarviossa, eikä samassa yhteydessä käsiteltävässä pitemmän ajan taloussuunnitelmassa. Mutta maksuun kaikki metroeurot tulevat varmasti. Eli Espoo tulee jatkossakin olemaan Suomen edelläkävijäkaupunki - myös velanotossa.

 

Espoon taloutta ja palveluja uhkaavat kuitenkin vielä paljon metroa suuremmat uudet raideliikennehankkeet. Uudenmaan Liitto ajaa junatunnelin rakentamista Tallinnaan. Kustannusarvio 15-20 miljardia, esittäjästä riippuen. Päättäjille markkinoidaan myös ns. tunnin ratayhteyttä Tukholmaan. Alustava kustannusarvio ratatöistä Suomessa 7 miljardia euroa. Näiden hankkeiden yhteenlaskettu loppusumma on jo tässä vaiheessa samaa luokkaa kuin puolet koko Suomen valtion vuotuisesta budjetista. Varsinkin Tukholman tunnin junan kohdalla on ilmeistä, että hankkeen todelliset kokonaiskustannukset ovat paljon suuremmat kuin mitä hankkeen lobbarit nyt esittävät.

 

Espoolaista kohti Tallinnan tunnelin ja Tukholman ilmajunan hintalappu on jo nyt satatuhatta euroa. Kolmen hengen perheelle näiden uusien raideriemujen kustannusarvio on siis ison perheasunnon hinta! Jos kustannuksia jakaisivat kaikki uusmaalaiset, olisi keskivertoperheelle tuleva lasku vieläkin lähes lähiöyksiön hinnoissa. Äänestäjän kannattaa tämä muistaa, kun maakuntavaalit lähestyvät! Maakuntavaltuutettuna ja kaupunginvaltuutettuna teen ainakin itse voitavani, jotta uusiin raidehankkeisiin ei tunneloida veronmaksajien varoja.

 

Länsimetron rakentamispäätökset on tehty, ja kuntalaiset ovat vaaleissa antaneet tukensa metron kannattajille. Oma valtuustoryhmäni on ollut metrokriittinen. Siitä huolimatta toivon Länsimetron toteuttavan siihen ladatut odotukset. Meillä on nyt hieno metro. Iloitaan siitä :) Ja torjutaan samalla tulevat megaraidehankkeet, joihin kuntalaisten eurot halutaan tunneloida.

 

Paremmat palvelut pienemmillä veroilla ei ole utopia. Se on tavoite, joka vaatii vain malttia ja järkeä jättimäisistä infrarakentamisen investoinneista päätettäessä.

]]>
16 http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246245-metro-tapiolaan-700-miljarditunneli-ja-sen-jatkot#comments Kotimaa Espoo Länsimetro Maakuntavaalit Verot Sat, 18 Nov 2017 08:44:50 +0000 Jukka Kilpi http://jukkakilpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246245-metro-tapiolaan-700-miljarditunneli-ja-sen-jatkot
Kummanko oluen ostaisit? http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246215-kummanko-ostaisit <p>Hallituksen esitys alkoholilaiksi on eduskunnassa. Lain käsittelystä poikkeuksellisen tekee se, että hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu vapaat kädet sen suhteen, sallitaanko jatkossa myös 4,8 - 5,5 -prosenttisten alkoholituotteiden myynti päivittäistavarakaupoissa vai ei. Asia on puhtaasti yksittäisten kansanedustajien käsissä, jos myös opposition edustajilla on vapaat kädet.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos nelosolut tulee kauppoihin, on arveltu siitä tulevan houkutteleva vaihtoehto keskioluelle ja alkoholin kokonaiskulutuksen kasvavan kulutuksen vahvenemisen kautta usealla prosentilla, sillä halvimman nelosoluen vero on nyt vain n. 9 senttiä enemmän per 0,33l juomapakkaus kuin halvimman keskioluen, ja nelosoluen hinnan arvioidaan tippuvan Alkon hintoihin nähden n. 40 %, kun myyntivolyymit kasvavat. Saatavuus kasvaisi 355 Alkon myymälästä yli 5300 myyntipisteeseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä pienpanimoilla on hyvä markkinarako nelosoluiden välisessä kilpailussa, kun myyntivolyymit ovat pienemmät ja hinnat korkeat keskiolueen nähden, mutta kun volyymit nousevat, pienpanimoiden suhteellinen kilpailuasema voi heikentyä, sillä isojen panimoiden volyymituotteet halpenevat huomattavasti enemmän kuin pienten. Kun suurpanimoiden tuotearsenaali laitetaan pienpanimoiden tuotteiden viereen kaupoissa, jokainen voi arvata, miten hintaa painottavat kuluttajat toimivat. Koko markkina muuttuu. Kalliiksi tulisivat yhteiskunnalle ehkä vain joihinkin kymmeniin jäävät lisätyöpaikat osassa pienpanimoita yhteiskunnallisiin kustannuksiin nähden.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa kulutetaan 100-prosenttiseksi muutettuna alkoholista n. 49 % oluena, ja perusteena kaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nostolle onkin käytetty ennen kaikkea oluen matkustajatuonnin hillitsemistä etenkin Virosta. Tosiasiassa alkoholin matkustajatuonti oli uunituoreen tilaston mukaan lokakuussa alimmillaan kymmeneen vuoteen ja siitä väkeviä juomia on noin kaksinkertaisesti verrattuna olueen, kun juomat muutetaan 100-prosenttiseksi alkoholiksi. Suomessa juodusta oluesta arviolta 6-7 prosenttia on ulkomailta haettua.</p><p>&nbsp;</p><p>Heinäkuussa Viro korotti olutveroa 70 prosentilla ja kun vanhat olutvarastot on myyty loppuun, näkyy korotus täysimääräisenä myös kuluttajille. Jos keskiolut kelpaa, on hinnanero 24-packissa Viron nelosolueen verrattuna enää pari euroa, ja kun Viro panee täytäntöön kaikki tulevat veronkorotukset, on olutsalkun hinta noussut silloin Virossa n. 6 eurolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Halvin keskiolut maksaa Suomessa kaupassa 0,68 euroa plus pantti ja hallituksen tuoreen veronkorotusesityksen perusteella sen hinta tulisi nousemaan 7 senttiä tölkiltä eli hinta nousisi n. 75 senttiin tölkiltä. Samaan aikaan halvimman nelosoluen veroa ollaan nostamassa vain 7,5 sentillä per pullo, vaikka sen ulosmyyntihinnan arvioidaan putoavan Alkon edullisimmasta pantittomasta hinnasta eli 1,43 eurosta kaupoissa vähintään 0,86 euroon. Jos keskiolut maksaisi kaupan hyllyssä jatkossa 0,75 euroa + pantti ja halvin nelonen alle 0,94 euroa + pantti, kummanko ostaisit?</p> Hallituksen esitys alkoholilaiksi on eduskunnassa. Lain käsittelystä poikkeuksellisen tekee se, että hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu vapaat kädet sen suhteen, sallitaanko jatkossa myös 4,8 - 5,5 -prosenttisten alkoholituotteiden myynti päivittäistavarakaupoissa vai ei. Asia on puhtaasti yksittäisten kansanedustajien käsissä, jos myös opposition edustajilla on vapaat kädet.

 

Jos nelosolut tulee kauppoihin, on arveltu siitä tulevan houkutteleva vaihtoehto keskioluelle ja alkoholin kokonaiskulutuksen kasvavan kulutuksen vahvenemisen kautta usealla prosentilla, sillä halvimman nelosoluen vero on nyt vain n. 9 senttiä enemmän per 0,33l juomapakkaus kuin halvimman keskioluen, ja nelosoluen hinnan arvioidaan tippuvan Alkon hintoihin nähden n. 40 %, kun myyntivolyymit kasvavat. Saatavuus kasvaisi 355 Alkon myymälästä yli 5300 myyntipisteeseen. 

 

Tällä hetkellä pienpanimoilla on hyvä markkinarako nelosoluiden välisessä kilpailussa, kun myyntivolyymit ovat pienemmät ja hinnat korkeat keskiolueen nähden, mutta kun volyymit nousevat, pienpanimoiden suhteellinen kilpailuasema voi heikentyä, sillä isojen panimoiden volyymituotteet halpenevat huomattavasti enemmän kuin pienten. Kun suurpanimoiden tuotearsenaali laitetaan pienpanimoiden tuotteiden viereen kaupoissa, jokainen voi arvata, miten hintaa painottavat kuluttajat toimivat. Koko markkina muuttuu. Kalliiksi tulisivat yhteiskunnalle ehkä vain joihinkin kymmeniin jäävät lisätyöpaikat osassa pienpanimoita yhteiskunnallisiin kustannuksiin nähden.

 

Suomessa kulutetaan 100-prosenttiseksi muutettuna alkoholista n. 49 % oluena, ja perusteena kaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nostolle onkin käytetty ennen kaikkea oluen matkustajatuonnin hillitsemistä etenkin Virosta. Tosiasiassa alkoholin matkustajatuonti oli uunituoreen tilaston mukaan lokakuussa alimmillaan kymmeneen vuoteen ja siitä väkeviä juomia on noin kaksinkertaisesti verrattuna olueen, kun juomat muutetaan 100-prosenttiseksi alkoholiksi. Suomessa juodusta oluesta arviolta 6-7 prosenttia on ulkomailta haettua.

 

Heinäkuussa Viro korotti olutveroa 70 prosentilla ja kun vanhat olutvarastot on myyty loppuun, näkyy korotus täysimääräisenä myös kuluttajille. Jos keskiolut kelpaa, on hinnanero 24-packissa Viron nelosolueen verrattuna enää pari euroa, ja kun Viro panee täytäntöön kaikki tulevat veronkorotukset, on olutsalkun hinta noussut silloin Virossa n. 6 eurolla.

 

Halvin keskiolut maksaa Suomessa kaupassa 0,68 euroa plus pantti ja hallituksen tuoreen veronkorotusesityksen perusteella sen hinta tulisi nousemaan 7 senttiä tölkiltä eli hinta nousisi n. 75 senttiin tölkiltä. Samaan aikaan halvimman nelosoluen veroa ollaan nostamassa vain 7,5 sentillä per pullo, vaikka sen ulosmyyntihinnan arvioidaan putoavan Alkon edullisimmasta pantittomasta hinnasta eli 1,43 eurosta kaupoissa vähintään 0,86 euroon. Jos keskiolut maksaisi kaupan hyllyssä jatkossa 0,75 euroa + pantti ja halvin nelonen alle 0,94 euroa + pantti, kummanko ostaisit?

]]>
33 http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246215-kummanko-ostaisit#comments Kotimaa Alkoholilaki Nelosolut Olut Politiikka Fri, 17 Nov 2017 10:01:28 +0000 Vesa-Matti Saarakkala http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246215-kummanko-ostaisit
Rattijuopumusten ja seksuaalirikosten tuomioita tulee kiristää http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246212-rattijuopumusten-ja-seksuaalirikosten-tuomioita-tulee-kiristaa <p>Kansanedustajien pitää laatia lakeja, joilla voidaan suojella erityisesti lapsia ja kaikkein heikoimpia. Toisinaan tässä työssä kokee voimattomuutta, kun seuraa mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaista ympärillä tapahtuu. Viimeksi tällainen tunne tuli muutama päivä sitten Porvoon tragediasta, jossa isän epäillään murhanneen oman, alle 3-vuotiaan tyttärensä. Isän väkivaltaisuus oli ollut jo pitkään tiedossa, lapsi ja äiti olleet välillä jo turvakodissakin, mutta silti ei pystytty suojelemaan lasta tämän oman vanhemman pahuudelta.<br />&nbsp;<br />Joihinkin asioihin me Arkadianmäellä voimme kuitenkin vaikuttaa ja yksi niistä on rikoksista annettavat rangaistukset. Rangaistuksilla on itse asiassa monta funktiota. Niiden kuuluu ohjata yleistä moraalia sekä eristää tarvittaessa rikoksentekijä vankeuteen ja suojata muita ihmisiä pahantekijältä.<br />&nbsp;<br />Aiemmin tänä vuonna julkaistiin kansan oikeustajua selvittänyt oikeusministeriön tutkimus. Siinä sekä kansalaisia että käräjätuomareita pyydettiin määrittelemään sopiva rangaistus samoihin heille esitettyihin rikostapauksiin. Viidessä rikostapauksessa seitsemästä väestö tuomitsi teon keskimäärin ankarammin kuin tuomarit. Suurimmat erot koskivat väkivaltaa lähisuhteessa ja auton kuljettamista päihtyneenä.&nbsp;<br />&nbsp;<br />Oikeustajututkimus ei ole ainoa lainsäätäjää ohjaava tekijä, mutta se antaa suuntaa yhteiskunnan ajattelutapojen kehittymisestä. Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi useat surulliset rattijuopumustapaukset, jotka ovat johtaneet täysin viattomien sivullisten kuolemaan. Helmikuussa Sastamalassa kaksi nuorta kuoli rattijuopon ja mopoauton törmäyksessä. Tila-autoa ajanut 30-vuotias rattijuoppo oli sekaisin alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Hänellä oli taustallaan aiempia väkivalta- ja päihderikoksia.<br />&nbsp;<br />Tällä hetkellä kuolemaan johtaneissa tapauksissa tekijä saattaa vapautua jo noin vuoden kuluttua. Törkeiden rattijuopumusten vankeustuomioiden keskipituus on vain 3,6 kuukautta, vaikka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta. Tuomiot ovat myös osoittautuneet tehottomiksi, sillä monessa tapauksessa samat henkilöt ovat syyllistyneet useita kertoja rattijuopumukseen. Emme voi eduskunnassa tietenkään puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin, mutta voimme lainsäädännön kautta nostaa rikosten minimituomioita.<br />&nbsp;<br />Rattijuopon kovempi rangaistus ei aina ennaltaehkäise uutta rattijuopumusta, ja tärkeää on tietenkin saattaa tekijä asianmukaiseen hoitoon. Nämä toimet yksin eivät silti riitä. Lakivaliokunta kannatti jo viime vaalikaudella alkolukkojen käytön lisäämistä. Näiden pitäisi tulla pakolliseksi jo ensimmäisen rattijuopumustuomion jälkeen. Nykyteknologia mahdollistaa entistä hienovaraisemmat laitteet, jotka voivat havaita alkoholin auton sisällä olevasta hengitysilmasta ilman erillistä puhalluttamista. Rikoksenuusijalta tulisi ottaa aina pois rikoksentekoväline eli auto. Halukkuus lainata omaa autoa rattijuopoille vähenisi, jos tämä pätisi aina &ndash; siis huolimatta siitä, kenen auto on kyseessä.<br />&nbsp;<br />Myös seksuaalirikosten rangaistuksissa olisi syytä tiukentaa yleistä linjaa. Tätäkin tukee aiemmin mainittu oikeustajututkimus. Heinäkuussa Keskisuomalainen uutisoi tapauksesta, jossa sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin 6&ndash;9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä Keski-Suomen käräjäoikeudessa. Kolme vuotta kestäneestä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä annettiin tuomioksi vain noin puolentoista vuoden ehdollisia tuomioita. Näin vakavissa tapauksissa minimirangaistusten tulisi olla huomattavasti ankarampia.<br />&nbsp;<br />Tällä hetkellä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi saada 1&ndash;10 vuotta vankeutta. Törkeissä raiskauksissa minimituomio on kuitenkin kaksi vuotta. On vaikea ymmärtää, miksi lapsiin kohdistuva törkeä seksuaalirikos olisi vähemmän tuomittavaa kuin aikuisiin kohdistuva. Minimituomio olisi saatava vähintään kahteen vuoteen, mieluiten korkeammalle tasolle.<br />&nbsp;<br />Menetettyjä ihmishenkiä tai rikottua lapsuutta emme saa takaisin, mutta uhrien läheisille ja meille muille on tärkeää nähdä, että oikeus toteutuu.&nbsp; Kaikesta huolimatta elämä jatkuu myös Porvoon, Sastamalan ja Keski-Suomen tapahtumien jälkeen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kansanedustajien pitää laatia lakeja, joilla voidaan suojella erityisesti lapsia ja kaikkein heikoimpia. Toisinaan tässä työssä kokee voimattomuutta, kun seuraa mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaista ympärillä tapahtuu. Viimeksi tällainen tunne tuli muutama päivä sitten Porvoon tragediasta, jossa isän epäillään murhanneen oman, alle 3-vuotiaan tyttärensä. Isän väkivaltaisuus oli ollut jo pitkään tiedossa, lapsi ja äiti olleet välillä jo turvakodissakin, mutta silti ei pystytty suojelemaan lasta tämän oman vanhemman pahuudelta.
 
Joihinkin asioihin me Arkadianmäellä voimme kuitenkin vaikuttaa ja yksi niistä on rikoksista annettavat rangaistukset. Rangaistuksilla on itse asiassa monta funktiota. Niiden kuuluu ohjata yleistä moraalia sekä eristää tarvittaessa rikoksentekijä vankeuteen ja suojata muita ihmisiä pahantekijältä.
 
Aiemmin tänä vuonna julkaistiin kansan oikeustajua selvittänyt oikeusministeriön tutkimus. Siinä sekä kansalaisia että käräjätuomareita pyydettiin määrittelemään sopiva rangaistus samoihin heille esitettyihin rikostapauksiin. Viidessä rikostapauksessa seitsemästä väestö tuomitsi teon keskimäärin ankarammin kuin tuomarit. Suurimmat erot koskivat väkivaltaa lähisuhteessa ja auton kuljettamista päihtyneenä. 
 
Oikeustajututkimus ei ole ainoa lainsäätäjää ohjaava tekijä, mutta se antaa suuntaa yhteiskunnan ajattelutapojen kehittymisestä. Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi useat surulliset rattijuopumustapaukset, jotka ovat johtaneet täysin viattomien sivullisten kuolemaan. Helmikuussa Sastamalassa kaksi nuorta kuoli rattijuopon ja mopoauton törmäyksessä. Tila-autoa ajanut 30-vuotias rattijuoppo oli sekaisin alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Hänellä oli taustallaan aiempia väkivalta- ja päihderikoksia.
 
Tällä hetkellä kuolemaan johtaneissa tapauksissa tekijä saattaa vapautua jo noin vuoden kuluttua. Törkeiden rattijuopumusten vankeustuomioiden keskipituus on vain 3,6 kuukautta, vaikka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta. Tuomiot ovat myös osoittautuneet tehottomiksi, sillä monessa tapauksessa samat henkilöt ovat syyllistyneet useita kertoja rattijuopumukseen. Emme voi eduskunnassa tietenkään puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin, mutta voimme lainsäädännön kautta nostaa rikosten minimituomioita.
 
Rattijuopon kovempi rangaistus ei aina ennaltaehkäise uutta rattijuopumusta, ja tärkeää on tietenkin saattaa tekijä asianmukaiseen hoitoon. Nämä toimet yksin eivät silti riitä. Lakivaliokunta kannatti jo viime vaalikaudella alkolukkojen käytön lisäämistä. Näiden pitäisi tulla pakolliseksi jo ensimmäisen rattijuopumustuomion jälkeen. Nykyteknologia mahdollistaa entistä hienovaraisemmat laitteet, jotka voivat havaita alkoholin auton sisällä olevasta hengitysilmasta ilman erillistä puhalluttamista. Rikoksenuusijalta tulisi ottaa aina pois rikoksentekoväline eli auto. Halukkuus lainata omaa autoa rattijuopoille vähenisi, jos tämä pätisi aina – siis huolimatta siitä, kenen auto on kyseessä.
 
Myös seksuaalirikosten rangaistuksissa olisi syytä tiukentaa yleistä linjaa. Tätäkin tukee aiemmin mainittu oikeustajututkimus. Heinäkuussa Keskisuomalainen uutisoi tapauksesta, jossa sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin 6–9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä Keski-Suomen käräjäoikeudessa. Kolme vuotta kestäneestä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä annettiin tuomioksi vain noin puolentoista vuoden ehdollisia tuomioita. Näin vakavissa tapauksissa minimirangaistusten tulisi olla huomattavasti ankarampia.
 
Tällä hetkellä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi saada 1–10 vuotta vankeutta. Törkeissä raiskauksissa minimituomio on kuitenkin kaksi vuotta. On vaikea ymmärtää, miksi lapsiin kohdistuva törkeä seksuaalirikos olisi vähemmän tuomittavaa kuin aikuisiin kohdistuva. Minimituomio olisi saatava vähintään kahteen vuoteen, mieluiten korkeammalle tasolle.
 
Menetettyjä ihmishenkiä tai rikottua lapsuutta emme saa takaisin, mutta uhrien läheisille ja meille muille on tärkeää nähdä, että oikeus toteutuu.  Kaikesta huolimatta elämä jatkuu myös Porvoon, Sastamalan ja Keski-Suomen tapahtumien jälkeen. 

 

]]>
23 http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246212-rattijuopumusten-ja-seksuaalirikosten-tuomioita-tulee-kiristaa#comments Kotimaa Kansan oikeustaju Oikeustaju Rattijuopumus Rikostuomiot Seksuaalirikokset Fri, 17 Nov 2017 08:17:26 +0000 Pia Kauma http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246212-rattijuopumusten-ja-seksuaalirikosten-tuomioita-tulee-kiristaa
Uusnatseja Venäjältä Suomeen? http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246209-uusnatseja-venajalta-suomeen <p>On jo pitkään ollut valveutuneiden kansalaisten tiedossa, että uusnatsit ovat virallisen Venäjän eräiden intressien asialla. Erittäin ikävää on, että muut naiivit eri tavoin kansallismieliset eivät tunnista kyitä povessaan.</p><p><br />Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa, miltä asiat näyttävät täältä Venäjältä käsin, mutta enemmän omaa alaani liippaavat tapahtumat ovat tulleet etusijalle.</p><p><br />Nyt vain lyhyesti on kommentoitava. Sarjassa tietoja, jotka vahvistavat uusnatsien kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden ja Venäjän suojeluksessa olon, ilmestyi tänään Iltalehdessä juttu siitä, että ruotsalaiset uusnatsit kutsuvat venäläisiä uusnatseja Helsinkiin itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Kovinpa suomalaista itsenäisyyspäivän viettoa sano.&nbsp;</p><p><br />Jos olisin sivistymätön ihminen kuten uusnatsit, sanoisin suoraan julkisesti, mitä ajattelen, mutta nyt tyydyn vain lähettämään heidät kolmeen kirjaimeen, venäläisen eufemismin parhaita perinteitä kunnioittaen.</p><p><br />Täysin pimeä käsitys siitä, mitä on kansallismielisyys. Kuviteltuja vihollisia, uskomista keskenään ristiriitaisiin salaliittoteorioihin. Väkivaltaista käytöstä. Tapahtumapaikan ja -ajan salaamista. Todellako itsenäisyyspäivän vieton pitää näyttää tältä?</p><p><br />Suomen viranomaisten on nyt oltava terävinä ja estettävä uusnatsien pääsy täältä Venäjältä Suomeen. Suomi päättää kuka saa viisumin Suomeen. Itse sain juuri Venäjältä jälleen vuodeksi monikertaviisumin, koska Venäjä ei ilman minua pärjää.</p><p><br />Täällä taksikuskitkin ilmoittavat itsestäänselvänä asiana, että uusnatsit kaikkialla maailmassa ovat eräiden valtaapitävien omiin tarkoituksiinsa synnyttämiä ryhmittymiä, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia joka maassa. Saman järjen valon toivoisin saavuttavan myös länsimaat. Jatkoa seurannee...</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml</a></p><p>&nbsp;</p> On jo pitkään ollut valveutuneiden kansalaisten tiedossa, että uusnatsit ovat virallisen Venäjän eräiden intressien asialla. Erittäin ikävää on, että muut naiivit eri tavoin kansallismieliset eivät tunnista kyitä povessaan.


Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa, miltä asiat näyttävät täältä Venäjältä käsin, mutta enemmän omaa alaani liippaavat tapahtumat ovat tulleet etusijalle.


Nyt vain lyhyesti on kommentoitava. Sarjassa tietoja, jotka vahvistavat uusnatsien kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden ja Venäjän suojeluksessa olon, ilmestyi tänään Iltalehdessä juttu siitä, että ruotsalaiset uusnatsit kutsuvat venäläisiä uusnatseja Helsinkiin itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Kovinpa suomalaista itsenäisyyspäivän viettoa sano. 


Jos olisin sivistymätön ihminen kuten uusnatsit, sanoisin suoraan julkisesti, mitä ajattelen, mutta nyt tyydyn vain lähettämään heidät kolmeen kirjaimeen, venäläisen eufemismin parhaita perinteitä kunnioittaen.


Täysin pimeä käsitys siitä, mitä on kansallismielisyys. Kuviteltuja vihollisia, uskomista keskenään ristiriitaisiin salaliittoteorioihin. Väkivaltaista käytöstä. Tapahtumapaikan ja -ajan salaamista. Todellako itsenäisyyspäivän vieton pitää näyttää tältä?


Suomen viranomaisten on nyt oltava terävinä ja estettävä uusnatsien pääsy täältä Venäjältä Suomeen. Suomi päättää kuka saa viisumin Suomeen. Itse sain juuri Venäjältä jälleen vuodeksi monikertaviisumin, koska Venäjä ei ilman minua pärjää.


Täällä taksikuskitkin ilmoittavat itsestäänselvänä asiana, että uusnatsit kaikkialla maailmassa ovat eräiden valtaapitävien omiin tarkoituksiinsa synnyttämiä ryhmittymiä, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia joka maassa. Saman järjen valon toivoisin saavuttavan myös länsimaat. Jatkoa seurannee...

 

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml

 

]]>
65 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246209-uusnatseja-venajalta-suomeen#comments Kotimaa Demokraattinen Venäjä Itsenäisyyspäivä Kansainvälinen äärikansallismielisyys Salaliittoteoriat Uusnatsismi Fri, 17 Nov 2017 07:35:01 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246209-uusnatseja-venajalta-suomeen
Seksuaalinen häirintä ei ole vahinko http://janettegronfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246199-seksuaalinen-hairinta-ei-ole-vahinko <p><strong>Nyt puhutaan seksuaalisesta häirinnästä julkisesti. (#ateema)</strong></p> <p>Hyvä että aiheesta puhutaan, vihdoinkin. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.</p> <p>Tarjoilijat, toisinaan myös nuoremmat miespuoliset saavat humalaisilta naisihmisiltä (kummankaan osapuolen ulkonäkö ei välttämättä näyttele näissä mitään roolia) myös ala-arvoista, seksististä puhetta, jonka voi varmasti tulkita myös seksuaaliseksi häirinnäksi. On hyvä muistaa, että myös miehet joutuvat sen kohteeksi.</p> <p>Huoleni kohdistuu kuitenkin tässä kirjoituksessa isoksi osaksi naispuolisiin seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuviin. Nainen on aina helpompi kohde seksuaaliselle häirinnälle, koska naisen asema on useimmiten heikompi ja turvattomampi kuin miehen, niin työlämässä kuin arjessa muuallakin. Naiset joutuvat kuuntelemaan miesten navanalussoopaa useammin kuin toiste päin.</p> <p>Omalla kohdallani <strong>#metoo </strong>alkoi yhdeksän vuotiaana, kun jouduin toistuvasti katsomaan oman ikäiseni naapurin pojan ison veljen masturbointia, pornolehtien selausta ja kuuntelemaan rasvaisia juttuja heidän kodissaan, samassa huoneessa, jossa leikin hänen pikkuveljen kanssa. Ei ollut toista huonetta mihin paeta eikä aikuista, joka olisi asiaan puuttunut.</p> <p>Tarinaa otsikolla <em>&#39;seksuaalinen häirintä&#39;</em> tapahtuneista on minulla paljon, eikä ole tarkoituksen mukaista jakaa sitä kaikkea tässä. Tiedän hyvin mistä puhun ja mistä puhutaan.</p> <p>En ole ahdistunut asiasta omalta kohdaltani eli en tarvitse myötätuntoa, vaan haluan vain muistuttaa siitä, että seksuaalista häirintää tapahtuu kaikkialla joka päivä, niin tyttölapsille, teineille kuin aikuisille naisillekin, eri ikäisille, eri näköisille, eri kokoisille. Kyllä, sitä tapahtuu myös muille sukupuolille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Tätä sanoo tutkimus aiheesta</strong></p> <p>Yle selvitti suomalaisten kokemuksia ja asenteita seksuaaliseen häirintään Taloustutkimuksen kyselyn avulla. Tulosten perusteella seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä. <em>Esimerkiksi nuorista naisista joka toinen kertoi joutuneensa häirinnän kohteeksi kuluneen 12 kuukauden aikana.&nbsp;</em></p> <p>Ehkä yllättävämpi tulos on tämä: <em>enemmistö kansasta on sitä mieltä, että seksuaaliseen häirintään voi syyllistyä vahingossa. Näin ajattelevat etenkin nuoret, ja miehet keskimäärin enemmän kuin naiset.</em><br />Tulosta selittää osittain se, että <strong>suomalaiset ovat eri mieltä siitä, mikä on seksuaalista häirintää</strong>. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9932150" title="https://yle.fi/uutiset/3-9932150">https://yle.fi/uutiset/3-9932150</a></p> <p><br />Tässä kohtaa en voi muuta kuin ihmetellä sitä, miten voi olla tässäkin asiassa niin vääristynyt kuva oikeasta/väärästä. Kuinka voi olla eri mieltä siitä mikä on seksuaalista häirintää?</p> <p>Seksuaalista häirintää on mm. seksistinen puhe, härskejä eleitä, jopa koskettelu, vallankäyttö/alistaminen seksillä - lupailu paremmasta asemasta esim. työpaikalla jne. - seksistiset asiat, jotka tapahtuvat ilman toisen osapuolen suostumusta ja lupaa. Minä ymmärrän asian näin, eikä se sekoitu minulla flirttiin.&nbsp;(vrt.seksuaalinen ahdistelu, joka on kriminalisoitu Suomessa)</p> <p><br />Kannattaisi varmasti kotona ja koulussakin ottaa tämäkin asia hyvien käytöstapojen lisäksi siihen loputtomaan &#39;opittavat asiat elämän varrelle&#39;-listaan.<br /><br />Asia on vakava ja iso osa ihmisistä tajuaa missä menee sopivan käytöksen raja ja silti osa harrastaa seksuaalista häirintää, päivittäin.</p> <p>Seksuaalinen häirintä on aina väärin, kohdistui se kehen tahansa!</p> <p>Minusta seksuaalinen häirintä ei voi olla vahinko!</p> Nyt puhutaan seksuaalisesta häirinnästä julkisesti. (#ateema)

Hyvä että aiheesta puhutaan, vihdoinkin. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Tarjoilijat, toisinaan myös nuoremmat miespuoliset saavat humalaisilta naisihmisiltä (kummankaan osapuolen ulkonäkö ei välttämättä näyttele näissä mitään roolia) myös ala-arvoista, seksististä puhetta, jonka voi varmasti tulkita myös seksuaaliseksi häirinnäksi. On hyvä muistaa, että myös miehet joutuvat sen kohteeksi.

Huoleni kohdistuu kuitenkin tässä kirjoituksessa isoksi osaksi naispuolisiin seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuviin. Nainen on aina helpompi kohde seksuaaliselle häirinnälle, koska naisen asema on useimmiten heikompi ja turvattomampi kuin miehen, niin työlämässä kuin arjessa muuallakin. Naiset joutuvat kuuntelemaan miesten navanalussoopaa useammin kuin toiste päin.

Omalla kohdallani #metoo alkoi yhdeksän vuotiaana, kun jouduin toistuvasti katsomaan oman ikäiseni naapurin pojan ison veljen masturbointia, pornolehtien selausta ja kuuntelemaan rasvaisia juttuja heidän kodissaan, samassa huoneessa, jossa leikin hänen pikkuveljen kanssa. Ei ollut toista huonetta mihin paeta eikä aikuista, joka olisi asiaan puuttunut.

Tarinaa otsikolla 'seksuaalinen häirintä' tapahtuneista on minulla paljon, eikä ole tarkoituksen mukaista jakaa sitä kaikkea tässä. Tiedän hyvin mistä puhun ja mistä puhutaan.

En ole ahdistunut asiasta omalta kohdaltani eli en tarvitse myötätuntoa, vaan haluan vain muistuttaa siitä, että seksuaalista häirintää tapahtuu kaikkialla joka päivä, niin tyttölapsille, teineille kuin aikuisille naisillekin, eri ikäisille, eri näköisille, eri kokoisille. Kyllä, sitä tapahtuu myös muille sukupuolille.

 

Tätä sanoo tutkimus aiheesta

Yle selvitti suomalaisten kokemuksia ja asenteita seksuaaliseen häirintään Taloustutkimuksen kyselyn avulla. Tulosten perusteella seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä. Esimerkiksi nuorista naisista joka toinen kertoi joutuneensa häirinnän kohteeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. 

Ehkä yllättävämpi tulos on tämä: enemmistö kansasta on sitä mieltä, että seksuaaliseen häirintään voi syyllistyä vahingossa. Näin ajattelevat etenkin nuoret, ja miehet keskimäärin enemmän kuin naiset.
Tulosta selittää osittain se, että suomalaiset ovat eri mieltä siitä, mikä on seksuaalista häirintää. https://yle.fi/uutiset/3-9932150


Tässä kohtaa en voi muuta kuin ihmetellä sitä, miten voi olla tässäkin asiassa niin vääristynyt kuva oikeasta/väärästä. Kuinka voi olla eri mieltä siitä mikä on seksuaalista häirintää?

Seksuaalista häirintää on mm. seksistinen puhe, härskejä eleitä, jopa koskettelu, vallankäyttö/alistaminen seksillä - lupailu paremmasta asemasta esim. työpaikalla jne. - seksistiset asiat, jotka tapahtuvat ilman toisen osapuolen suostumusta ja lupaa. Minä ymmärrän asian näin, eikä se sekoitu minulla flirttiin. (vrt.seksuaalinen ahdistelu, joka on kriminalisoitu Suomessa)


Kannattaisi varmasti kotona ja koulussakin ottaa tämäkin asia hyvien käytöstapojen lisäksi siihen loputtomaan 'opittavat asiat elämän varrelle'-listaan.

Asia on vakava ja iso osa ihmisistä tajuaa missä menee sopivan käytöksen raja ja silti osa harrastaa seksuaalista häirintää, päivittäin.

Seksuaalinen häirintä on aina väärin, kohdistui se kehen tahansa!

Minusta seksuaalinen häirintä ei voi olla vahinko!

]]>
16 http://janettegronfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246199-seksuaalinen-hairinta-ei-ole-vahinko#comments Kotimaa Miehet ja naiset Seksuaalinen häirintä Yhteiskunta Thu, 16 Nov 2017 18:15:13 +0000 Janette Grönfors http://janettegronfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246199-seksuaalinen-hairinta-ei-ole-vahinko
Ministerin outo kysymys Mehiläisestä http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246129-ministerin-outo-kysymys-mehilaisesta <p>Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) harmitteli tänään kovasti, kuinka terveysalan jättiyritys Mehiläinen kehtaa samaan aikaan vaatia poliitikoilta valinnanvapautta terveydenhuoltoon ja toisaalta tehdä itselleen monopoliaseman antavan sopimuksen lappilaisten kuntien kanssa.</p><p>&rdquo;Miksi suuryritykset samaan aikaan vaativat valinnanvapautta ja betonoivat nykytilaa?&rdquo;, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9931863">Yle otsikoi ärtyneen Saarikon kysyneen</a>. Uutisen mukaan ministeri on harmissaan isojen terveysyritysten toimintatavasta ja erityisesti Mehiläisen Meri-Lapissa tekemästä keskussairaalan ulkoistussopimuksesta.</p><p>&rdquo;Että toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella jättimäisiä ulkoistuksia&rdquo;, <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.213542">Maaseudun Tulevaisuus</a> kertoo Saarikon päivitelleen.</p><p>En tiedä, onko ministeri tosissaan kysymyksensä tai ihmettelynsä kanssa, mutta vastaan siihen. Kyllä, yritys ottaa oikein mielellään toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella kauhalla jättimäisiä ulkoistuksia, jos ne molemmat sattuvat hyödyttämään kyseistä yritystä.</p><p>Yksityiset terveysalan yritykset haluavat terveysalalle valinnanvapautta ja &rdquo;monituottajuutta&rdquo;, koska se hyödyttää niitä verrattuna tilanteeseen, jossa julkinen sektori on palveluiden pääasiallinen tuottaja.</p><p>Samat yritykset haluavat jättimäisiä ulkoistuksia, monopolisopimuksia ja vähäistä kilpailua, jos ne sattuvat itse olemaan tuon monopolisopimuksen saamapäässä. Etenkin, jos ne saavat <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9931863">100 miljoonan euron korvauksen</a>, mikäli sopimus puretaan maakunnan toimesta, kuten nyt on mahdollista ja jopa todennäköistä.</p><p>Yritykset haluavat näitä seikkoja hyödyttääkseen omistajiaan. Valinnanvapaus voi hyvinkin hyödyttää myös kansalaisia, mutta <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saarikko-meri-lapin-sote-aikeista-yhteiskunnan-kokonaisetu-ei-toteudu/6657436#gs.AEikQtI">Saarikon mainitsema</a> &rdquo;yhteiskunnan kokonaisetu&rdquo; ei uskoakseni ole yritysten keskeinen innostuksen lähde. On se laissakin; Suomen <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060624#L1P5">osakeyhtiölain</a> mukaan osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Yritysten toiminnassa ei siis suinkaan ole mitään väärää, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista niiden toiminta ei silti välttämättä ole.</p><p>Juuri tämän vuoksi poliitikkojen tulee pitää yhteiskunnan kokonaisedun puolta ja asetella valinnanvapauden ja yksityistämisen rajat tarkoin.</p> Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) harmitteli tänään kovasti, kuinka terveysalan jättiyritys Mehiläinen kehtaa samaan aikaan vaatia poliitikoilta valinnanvapautta terveydenhuoltoon ja toisaalta tehdä itselleen monopoliaseman antavan sopimuksen lappilaisten kuntien kanssa.

”Miksi suuryritykset samaan aikaan vaativat valinnanvapautta ja betonoivat nykytilaa?”, Yle otsikoi ärtyneen Saarikon kysyneen. Uutisen mukaan ministeri on harmissaan isojen terveysyritysten toimintatavasta ja erityisesti Mehiläisen Meri-Lapissa tekemästä keskussairaalan ulkoistussopimuksesta.

”Että toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella jättimäisiä ulkoistuksia”, Maaseudun Tulevaisuus kertoo Saarikon päivitelleen.

En tiedä, onko ministeri tosissaan kysymyksensä tai ihmettelynsä kanssa, mutta vastaan siihen. Kyllä, yritys ottaa oikein mielellään toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella kauhalla jättimäisiä ulkoistuksia, jos ne molemmat sattuvat hyödyttämään kyseistä yritystä.

Yksityiset terveysalan yritykset haluavat terveysalalle valinnanvapautta ja ”monituottajuutta”, koska se hyödyttää niitä verrattuna tilanteeseen, jossa julkinen sektori on palveluiden pääasiallinen tuottaja.

Samat yritykset haluavat jättimäisiä ulkoistuksia, monopolisopimuksia ja vähäistä kilpailua, jos ne sattuvat itse olemaan tuon monopolisopimuksen saamapäässä. Etenkin, jos ne saavat 100 miljoonan euron korvauksen, mikäli sopimus puretaan maakunnan toimesta, kuten nyt on mahdollista ja jopa todennäköistä.

Yritykset haluavat näitä seikkoja hyödyttääkseen omistajiaan. Valinnanvapaus voi hyvinkin hyödyttää myös kansalaisia, mutta Saarikon mainitsema ”yhteiskunnan kokonaisetu” ei uskoakseni ole yritysten keskeinen innostuksen lähde. On se laissakin; Suomen osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Yritysten toiminnassa ei siis suinkaan ole mitään väärää, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista niiden toiminta ei silti välttämättä ole.

Juuri tämän vuoksi poliitikkojen tulee pitää yhteiskunnan kokonaisedun puolta ja asetella valinnanvapauden ja yksityistämisen rajat tarkoin.

]]>
19 http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246129-ministerin-outo-kysymys-mehilaisesta#comments Kotimaa hallitus Mehiläinen Politiikka Sote-uudistus Yritystoiminta Wed, 15 Nov 2017 17:13:26 +0000 Teppo Ovaskainen http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246129-ministerin-outo-kysymys-mehilaisesta
Valeuutiset tulivat jo Suomenkin vaaleihin – Pekka Haaviston tapaus http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246122-valeuutiset-tulivat-jo-suomenkin-vaaleihin-pekka-haaviston-tapaus <p>Reilusti yli puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että verkossa leviää keksittyjä uutisia presidentinvaaleihin liittyen.</p><p>Tämä, kuten moni muukin kiinnostava kansalaisnäkemys uutisista, selviää perinteisiä ammattimedioita edustavan Medialiiton valeuutistutkimuksesta. &nbsp;Sen mukaan varsin moni suomalainen törmää valheellisena pitämiinsä uutisiin joka viikko. (<a href="http://www.marmai.fi/uutiset/tutkimus-suuri-osa-suomalaisista-tormaa-valeuutisiin-verkossa-joka-viikko-jossain-maarin-yllattavaa-6687210">Lue juttu tutkimuksesta Markkinointi&amp;Mainonta-lehden verkkosivuilta täältä</a>).</p><p>Tutkimusta uutisilla harhaanjohtamisesta on tehty maailmallakin. Esimerkiksi Britanniassa parlamentin alainen tiede- ja teknologiatutkimuskeskus (POST) on selvittänyt valeuutisproblematiikkaa. <a href="https://www.sdmlab.psychol.cam.ac.uk/news/ukparliament">Sen selvityksessä muistutetaan</a>, että maan aikuisväestöstä online-uutiset ovat vuonna 2017 jo seuratumpia tv-uutiset.</p><p>Verkossa ja sen sosiaalisessa mediassa alkuperäinen uutislähde häipyy taustalle, kun tunteita nostattavat otsikot leviävät nopeammin kuin itse jutut ehditään lukea.</p><p>Levitykseen päätyvät rinta rinnan riippumattoman median (mm. Uusi Suomi, Yle ja Helsingin Sanomat) ja puoluesidonnaisen median (mm. Verkkouutiset, Suomen Uutiset ja Kansan Uutiset) kirjoittamat uutiset sekä journalistisiin periaatteisiin sitoutumattomien sivustojen (mm. MV-lehti ja Oikea Media) jutut ja <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/23/valheenpaljastaja-uutista-helppo-matkia">valeuutiset.</a></p><p>Tämän lisäksi yksittäiset blogit saavat sosiaalisen median kautta osakseen toisinaan valtavasti huomiota. Näin Facebookissa ja Twitterissä leviävät myös poliitikkojen sekä heidän kannattajiensa ja vastustajiensa blogit. Varsinkin jälkimmäisissä esiintyy tahallisesti harhauttavaa sisältöä.</p><p>Brittiläisen POSTin selvityksessä muistutetaan, että valeuutiselle ei ole kiistatonta määritelmää. Ei ole määritelty, miten se eroaa esimerkiksi propagandasta, jota esimerkiksi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa käytettiin julkeasti kansan sumuttamiseen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Valeuutisia tehtaillaan lukijan harhauttamiseksi joko tarkoituksellisesti vääristynein tulkinnoin tai tekaistuin faktoin. Tehtailijoiden toiminta on ajassamme joko poliittisesti tai taloudellisesti motivoitunutta.</p><p>Poliittista halua on nähty niin Yhdysvaltain presidentinvaalien, Britannian Brexit-äänestyksen kuin Ranskan presidentinvaalien yhteydessä nähdyssä informaatiosodassa. Sen taustalta on löytynyt venäläistä toimintaa, jonka presidentti Vladimir Putin tosin kiistää kiistämästä päästyään.</p><p>Joissain tapauksissa poliittinen motivoituminen ilmenee jonkin julkaisun keskittymisenä yhteen ainoaan asiaan, kuten maahanmuuttajien ja/tai maahanmuuton arvosteluun. Siinä toiminnassa on käytetty aseena rikoksesta epäiltyjen nimien julkaisemista.</p><p>Taloudellinen motivaatio taas liittyy yliampuviin juttuihin, joille tekijät hakevat klikkejä, jotka he pyrkivät mainostajilta rahastamaan. Se voi toimia rinnan poliittisten tarkoitusperien kanssa.</p><p>Klikkijournalismiin ovat syyllistyneet myös perinteisemmät tiedotusvälineet, edustamani Uusi Suomi muiden joukossa. Tämä ei tee näistä välineistä valemedioita silloin, kun ne ovat sitoutuneet korjaamaan virheensä. (Havaintoni mukaan halpa klikkijournalismi on vähentynyt ammattimediassa, ehkä osin valeuutiskeskustelun vuoksi)</p><p>Oma lukunsa puolueellisuuden suhteen ovat suomalaiset puoluelehdet, jotka ovat kallellaan taustaryhmittymäänsä. Ne pyrkivät edistämään uutistoimituksellisin konstein puolueensa agendaa. <a href="http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/">Julkisen sanan neuvoston laatukriteereihin</a> ne ovat kuitenkin sitoutuneet <a href="https://www.suomenuutiset.fi/miksei-suomen-uutiset-kuulu-jsnaan/">perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuun ottamatta</a>, millä ne erottuvat selvästi valemediasta.</p><p>Ei Suomen Uutisiakaan voi valemediana pitää, vaikka joku nimettömiin lähteisiin pohjautuva turvapaikanhakijajuttu ei minua ole vakuuttanut. Lehti ajaa roolinsa mukaisesti Laura Huhtasaaren asiaa käynnissä olevissa presidentinvaaleissa samoin kuin median omituisemmalla puolella toimiva Oikea Media -julkaisu.</p><p>Huhtasaari on muuten ainoa ehdokas, joka jakelee somessa Oikea Media -julkaisun juttuja siinä missä puoluelehtensä ja muiden verkkolehtien juttuja.</p><p>Valeuutistoiminta ei ole Suomessa uusi vaali-ilmiö, vaikka nyt siihen on myös suuri yleisö havahtunut. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) joutui valheellisen väiteryöpyn kohteeksi, mitä on taas yritetty käynnistää nyt käytävien vuoden 2018 presidentinvaalien alla.</p><p>Pekka Haavistoa yrittää mustamaalata varsinkin Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti Mikko Paunio (sd.). Hän kampanjoi oudoilla Haaviston koulutukseen liittyvillä väittämillään Oikea Media -julkaisussa, kuinka sattuikaan.</p><p>Koulutusasian ponnahdutti pintaan jo vuonna 2011 arvostettu Suomen Kuvalehti, jonka aihetta käsitellyt vanha juttu poistettiin Iltalehden mukaan verkosta, kun Haavisto oli esittänyt korjauspyyntönsä. En tässä esitettyjä väitteitä yksityiskohtaisemmin toista. (Iltalehden 21.7.2017 tekemä juttu aiheesta Pekka Haaviston kommentein on luettavissa täällä: <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml</a> )</p><p>On muuallakin tehty juttuja kyseenalaisiin lähteisiin nojaten. <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000905209.html">Verkosta löytyy yhä</a> se, kun SDP:n entinen meppi, kirjailija Lasse Lehtinen mätki eduskuntavaalien 2015 alla vihreitä yleensä ja Pekka Haavistoa erikseen Ilta-Sanomien kirjoituksessaan.</p><p>Lehtisen lähteenä ja ihailun kohteena oli dosentti Mikko Paunion kirjoittama Vihreä valhe -kirja, jota Lehtinen nimitti &rdquo;kevään roimaksi tietokirjaksi&rdquo;. Pientä paikkailua siitäkin seurasi Haaviston käymää koulua koskien.</p> Reilusti yli puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että verkossa leviää keksittyjä uutisia presidentinvaaleihin liittyen.

Tämä, kuten moni muukin kiinnostava kansalaisnäkemys uutisista, selviää perinteisiä ammattimedioita edustavan Medialiiton valeuutistutkimuksesta.  Sen mukaan varsin moni suomalainen törmää valheellisena pitämiinsä uutisiin joka viikko. (Lue juttu tutkimuksesta Markkinointi&Mainonta-lehden verkkosivuilta täältä).

Tutkimusta uutisilla harhaanjohtamisesta on tehty maailmallakin. Esimerkiksi Britanniassa parlamentin alainen tiede- ja teknologiatutkimuskeskus (POST) on selvittänyt valeuutisproblematiikkaa. Sen selvityksessä muistutetaan, että maan aikuisväestöstä online-uutiset ovat vuonna 2017 jo seuratumpia tv-uutiset.

Verkossa ja sen sosiaalisessa mediassa alkuperäinen uutislähde häipyy taustalle, kun tunteita nostattavat otsikot leviävät nopeammin kuin itse jutut ehditään lukea.

Levitykseen päätyvät rinta rinnan riippumattoman median (mm. Uusi Suomi, Yle ja Helsingin Sanomat) ja puoluesidonnaisen median (mm. Verkkouutiset, Suomen Uutiset ja Kansan Uutiset) kirjoittamat uutiset sekä journalistisiin periaatteisiin sitoutumattomien sivustojen (mm. MV-lehti ja Oikea Media) jutut ja valeuutiset.

Tämän lisäksi yksittäiset blogit saavat sosiaalisen median kautta osakseen toisinaan valtavasti huomiota. Näin Facebookissa ja Twitterissä leviävät myös poliitikkojen sekä heidän kannattajiensa ja vastustajiensa blogit. Varsinkin jälkimmäisissä esiintyy tahallisesti harhauttavaa sisältöä.

Brittiläisen POSTin selvityksessä muistutetaan, että valeuutiselle ei ole kiistatonta määritelmää. Ei ole määritelty, miten se eroaa esimerkiksi propagandasta, jota esimerkiksi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa käytettiin julkeasti kansan sumuttamiseen.  

Valeuutisia tehtaillaan lukijan harhauttamiseksi joko tarkoituksellisesti vääristynein tulkinnoin tai tekaistuin faktoin. Tehtailijoiden toiminta on ajassamme joko poliittisesti tai taloudellisesti motivoitunutta.

Poliittista halua on nähty niin Yhdysvaltain presidentinvaalien, Britannian Brexit-äänestyksen kuin Ranskan presidentinvaalien yhteydessä nähdyssä informaatiosodassa. Sen taustalta on löytynyt venäläistä toimintaa, jonka presidentti Vladimir Putin tosin kiistää kiistämästä päästyään.

Joissain tapauksissa poliittinen motivoituminen ilmenee jonkin julkaisun keskittymisenä yhteen ainoaan asiaan, kuten maahanmuuttajien ja/tai maahanmuuton arvosteluun. Siinä toiminnassa on käytetty aseena rikoksesta epäiltyjen nimien julkaisemista.

Taloudellinen motivaatio taas liittyy yliampuviin juttuihin, joille tekijät hakevat klikkejä, jotka he pyrkivät mainostajilta rahastamaan. Se voi toimia rinnan poliittisten tarkoitusperien kanssa.

Klikkijournalismiin ovat syyllistyneet myös perinteisemmät tiedotusvälineet, edustamani Uusi Suomi muiden joukossa. Tämä ei tee näistä välineistä valemedioita silloin, kun ne ovat sitoutuneet korjaamaan virheensä. (Havaintoni mukaan halpa klikkijournalismi on vähentynyt ammattimediassa, ehkä osin valeuutiskeskustelun vuoksi)

Oma lukunsa puolueellisuuden suhteen ovat suomalaiset puoluelehdet, jotka ovat kallellaan taustaryhmittymäänsä. Ne pyrkivät edistämään uutistoimituksellisin konstein puolueensa agendaa. Julkisen sanan neuvoston laatukriteereihin ne ovat kuitenkin sitoutuneet perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuun ottamatta, millä ne erottuvat selvästi valemediasta.

Ei Suomen Uutisiakaan voi valemediana pitää, vaikka joku nimettömiin lähteisiin pohjautuva turvapaikanhakijajuttu ei minua ole vakuuttanut. Lehti ajaa roolinsa mukaisesti Laura Huhtasaaren asiaa käynnissä olevissa presidentinvaaleissa samoin kuin median omituisemmalla puolella toimiva Oikea Media -julkaisu.

Huhtasaari on muuten ainoa ehdokas, joka jakelee somessa Oikea Media -julkaisun juttuja siinä missä puoluelehtensä ja muiden verkkolehtien juttuja.

Valeuutistoiminta ei ole Suomessa uusi vaali-ilmiö, vaikka nyt siihen on myös suuri yleisö havahtunut. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) joutui valheellisen väiteryöpyn kohteeksi, mitä on taas yritetty käynnistää nyt käytävien vuoden 2018 presidentinvaalien alla.

Pekka Haavistoa yrittää mustamaalata varsinkin Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti Mikko Paunio (sd.). Hän kampanjoi oudoilla Haaviston koulutukseen liittyvillä väittämillään Oikea Media -julkaisussa, kuinka sattuikaan.

Koulutusasian ponnahdutti pintaan jo vuonna 2011 arvostettu Suomen Kuvalehti, jonka aihetta käsitellyt vanha juttu poistettiin Iltalehden mukaan verkosta, kun Haavisto oli esittänyt korjauspyyntönsä. En tässä esitettyjä väitteitä yksityiskohtaisemmin toista. (Iltalehden 21.7.2017 tekemä juttu aiheesta Pekka Haaviston kommentein on luettavissa täällä: http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml )

On muuallakin tehty juttuja kyseenalaisiin lähteisiin nojaten. Verkosta löytyy yhä se, kun SDP:n entinen meppi, kirjailija Lasse Lehtinen mätki eduskuntavaalien 2015 alla vihreitä yleensä ja Pekka Haavistoa erikseen Ilta-Sanomien kirjoituksessaan.

Lehtisen lähteenä ja ihailun kohteena oli dosentti Mikko Paunion kirjoittama Vihreä valhe -kirja, jota Lehtinen nimitti ”kevään roimaksi tietokirjaksi”. Pientä paikkailua siitäkin seurasi Haaviston käymää koulua koskien.

]]>
161 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246122-valeuutiset-tulivat-jo-suomenkin-vaaleihin-pekka-haaviston-tapaus#comments Kotimaa Pekka Haavisto Presidentinvaalit 2018 Wed, 15 Nov 2017 14:18:56 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246122-valeuutiset-tulivat-jo-suomenkin-vaaleihin-pekka-haaviston-tapaus
Presidentinvaalit. Missä on energia, missä on intohimo, missä on haastaminen? http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246066-presidentinvaalit-missa-on-energia-missa-on-intohimo-missa-on-haastaminen <p>Paasikivi-seuran, Suomen YK-liiton, UKK-seuran ja Ilta-Sanomien järjestämä&nbsp;<a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005445433.html">presidentinvaalitentti</a><a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005445433.html">&nbsp;</a>ei tarjonnut yllätyksiä. Olisiko kenties johtunut siitä ettei kyseessä edes ollut mikään tentti, puhumattakaan väittelystä, vaan enemmän tuttujen kesken käyty keskustelutuokio kahvikupillisen ääressä? Käynnissä olevien presidentinvaalien jännittävyydestä kertoo jotain se, että vahvasti politiikkaa seuraavana ja siinä mukana olevana henkilönä en edes ollut tietoinen eilisestä vaalitentistä. Pääsin kuitenkin mukaan tentin puolivälissä ja onneksi on tallenne katsottavana. Seuraavassa hajatelmia vaalitentistä sekä ehdokkaiden selviytymisestä.</p><p>Ensialkuun toivoisi haastajien lopettavan Sauli Niinistön myötäilyn. Aivan liian monessa vastauksessa ehdokkaat aloittivat &quot;olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa, että...&quot; Nyt on käynnissä vaalit ja tarkoituksena olisi haastaa nykyinen presidentti. Se ei onnistu olemalla samaa mieltä hänen kanssaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Haastamisen paikkoja eilisessä tentissä olisi ollut tarjolla. Henkilökohtaisesti ihmettelen ettei kukaan ehdokkaista tarttunut Sauli Niinistön syöttöön suursotaharjoituksesta. Puolustusministerin, sanotaan nyt suoraan, sooloilun vähättelyä voidaan pitää turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta edesvastuuttomana Tasavallan presidentiltä. Tässä olisi ollut mainio paikka iskeä Sauli Niinistöä eikä kommentoida puolustusministeri Niinistön tekemisiä. Osa ehdokkaista voisi myös lopettaa hallituksen kritisoimisen, koska sillä ei ole mitään tekemistä presidentinvaalien kanssa.</p><p><strong>Ehdokkaat</strong></p><p>Kansanedustaja <strong>Tuula Haatainen</strong> (sd.) ja kansanedustaja <strong>Pekka Haavisto</strong> (vihreät) edustivat vaalitentin asialinjaa. Heillä oli selkeästi faktat sekä numerot hallussa ja mielipiteet selkeitä. Esiintyminen oli kuitenkin varsin tasapaksua eikä heistä ollut Sauli Niinistön haastajiksi. Viime vaaleissa toiselle kierrokselle noussut Haavisto saa nyt petrata runsaasti esiintymistään mikäli haluaa saavuttaa edes&nbsp; lähimainkaan saman tuloksen kuin viime vaaleissa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Vaalitenttien taattu väriläiskä ja retoriikan mestari <strong>Matti Vanhanen</strong> (kesk.) oli joutunut perumaan osallistumisensa vaalitenttiin sydänoireiden vuoksi. Hänen kohdallaan kampanjointi on jo surullista. Ehdokkaista pisimmän kampanjan tehnyt henkilö saavuttaa vain parin prosenttinkannatuksen ja saa vielä sydänoireet kaupan päälle. Onneksi kuitenkin Keskustan kunniapuheenjohtaja <strong>Paavo Väyrynen</strong> (ml./kesk./kans./väyrynen/?) on taatusti valmist tuuraamaan Matti Vanhasta Keskustan presidenttiehdokkaana.</p><p>Kansanedustaja <strong>Laura Huhtasaari</strong> (ps.) puolestaan esiintyi yhtä hullulla tyyliillä kuin aikaisemminkin. Suusta ei päässyt sentään niin pahoja sammakoita kuin edellisessä tentissä mutta asiantuntemuksen osalta hän oli ehdokkaista eniten pihalla. Pisteet hänelle voidaan antaa Sauli Niinistön haastamisesta kysymyksellä onko Vladimir Putin uhkaillut Suomea, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä NATO:ssa. Limbona hänen suorituksessaan voidaan pitää toteamusta, miten hänen hallintomallissaan &quot;eduskunta nauttii presidentin luottamusta.&quot; Tällä lauseella hän meni ohi jopa Kekkosesta, jolle&nbsp; aikanaan riitti se että hallitus nauttii presidentin luottamusta. Eduskunnalla ei ollut sitten niin väliä.</p><p>Tasavallan presidentti <strong>Sauli Niinistön</strong> (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän. Eikö eilisen pitänyt olla vaalitentti eikä seminaari? Sauli Niinistön keskeisin ongelma näkyi jälleen ilmaisussa. Hänen varsinnaissuomalainen puhetyyli yhdistettynä kin-päätteiden ylitsevuotavaan viljelyyn teki sanoman ymmärtämisestä hyvin haasteellista. Etten sanoisi jopa mahdotonta. Toki hänen kannatusluvuillaan näyttää olevan aivan sama mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamiset ja niistä muistuttamiset riittävät kansalaisten silmissä ykköspaikkaan.</p><p>Europarlamentaarikot olivat eilisen vaalitentin piristyksiä. <strong>Merja Kyllösen</strong> (vas.) suorat vastaukset ja nokkelat retoriset heitot tekivät hänen esiintymisestään mielenkiintoista seurattavaa. Hänellä oli myös muista ehdokkaista poiketen selkeä linja, mitä tulee esim. Euroopan unionin puolutsusyhteistyön tiivistämiseen ja ns. kovaan turvallisuuteen. <strong>Nils Torvalds</strong> (rkp.) erottautui selkeästi muista ehdokkaista kannattamalla NATO jäsenyyttä. Suorat puheet puolustusministeri Niinistön potkuista antoivat kuvan vahvasta johtajuudesta. Kyllösen tavoin myös Torvaldsin retoriikkaa on mielenkiintoista seurata, hänen puheensa on valtiomiesmäistä mutta siinä on samalla kansainomaista nokkeluutta. Lisäksi jälleen jaloissa olleet pirteät sukat ansaitsevat lisäpisteet.</p><p><strong>Kehitysehdotukset</strong></p><p>Jotta tylsien vaaliväittelyiden tilalle saataisiin kiinnostavuutta niin presidenttiväittelyihin voitaisiin ottaa mallia Yhdysvalloista muutamassa asiassa.</p><p>Ensinnäkin väittelyä olisi hyvä olla vetämässä ammattitaitoinen toimittaja. Eilen Iltasanomien Timo Haapala ei sitä edustanut. Haapalan naljailut Haataiselle ja muutamalle muulle ehdokkaalle sekä tivaamiset Torvaldsin menneisyydestä SKP:n jäsenenä edustivat suurta tyylittömyyttä. Lisäksi selkeä puolueellisuus yhtä ehdokasta kohtaan aiheutti myötähäpeää. Haapalan tuki Sauli Niinistölle tuli jo heti alussa esille hänen esitellessään ehdokkaat. Muiden ehdokkaiden kohdalla riitti vain etu- ja sukunimen mainitseminen mutta Niinistön kohdalla Haapala muisti mainita &quot;Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.&quot;</p><p>Toinen kehitysidea olisi ehdokkaiden seisottaminen puhujaständin takana amerikkalaiseen malliin. Eilisessä ja sitä edellisessä EVA:n tentissä nähty &quot;röhnöttäminen&quot; nojatuolissa tekee keskustelusta visuaalisesti pitkäveteistä. Ehdokkaiden kestävyys testataan vasta todella kun heidät laitetaan seisomaan ja pitämään yllä ryhtinsä 1,5 tunnin ajan.&nbsp; &nbsp;</p><p>Jokaisen ehdokkaan puheenvuorojen kellottaminen toisi tasapuolisuutta keskusteluun. Ehdokkaiden olisi pakko tiivistää ja selkeyttää sanomaansa, eivätkä he voisi sortua pitkiin monologeihin kellon raksuttaessa.&nbsp;</p> Paasikivi-seuran, Suomen YK-liiton, UKK-seuran ja Ilta-Sanomien järjestämä presidentinvaalitentti ei tarjonnut yllätyksiä. Olisiko kenties johtunut siitä ettei kyseessä edes ollut mikään tentti, puhumattakaan väittelystä, vaan enemmän tuttujen kesken käyty keskustelutuokio kahvikupillisen ääressä? Käynnissä olevien presidentinvaalien jännittävyydestä kertoo jotain se, että vahvasti politiikkaa seuraavana ja siinä mukana olevana henkilönä en edes ollut tietoinen eilisestä vaalitentistä. Pääsin kuitenkin mukaan tentin puolivälissä ja onneksi on tallenne katsottavana. Seuraavassa hajatelmia vaalitentistä sekä ehdokkaiden selviytymisestä.

Ensialkuun toivoisi haastajien lopettavan Sauli Niinistön myötäilyn. Aivan liian monessa vastauksessa ehdokkaat aloittivat "olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa, että..." Nyt on käynnissä vaalit ja tarkoituksena olisi haastaa nykyinen presidentti. Se ei onnistu olemalla samaa mieltä hänen kanssaan.  

Haastamisen paikkoja eilisessä tentissä olisi ollut tarjolla. Henkilökohtaisesti ihmettelen ettei kukaan ehdokkaista tarttunut Sauli Niinistön syöttöön suursotaharjoituksesta. Puolustusministerin, sanotaan nyt suoraan, sooloilun vähättelyä voidaan pitää turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta edesvastuuttomana Tasavallan presidentiltä. Tässä olisi ollut mainio paikka iskeä Sauli Niinistöä eikä kommentoida puolustusministeri Niinistön tekemisiä. Osa ehdokkaista voisi myös lopettaa hallituksen kritisoimisen, koska sillä ei ole mitään tekemistä presidentinvaalien kanssa.

Ehdokkaat

Kansanedustaja Tuula Haatainen (sd.) ja kansanedustaja Pekka Haavisto (vihreät) edustivat vaalitentin asialinjaa. Heillä oli selkeästi faktat sekä numerot hallussa ja mielipiteet selkeitä. Esiintyminen oli kuitenkin varsin tasapaksua eikä heistä ollut Sauli Niinistön haastajiksi. Viime vaaleissa toiselle kierrokselle noussut Haavisto saa nyt petrata runsaasti esiintymistään mikäli haluaa saavuttaa edes  lähimainkaan saman tuloksen kuin viime vaaleissa.  

Vaalitenttien taattu väriläiskä ja retoriikan mestari Matti Vanhanen (kesk.) oli joutunut perumaan osallistumisensa vaalitenttiin sydänoireiden vuoksi. Hänen kohdallaan kampanjointi on jo surullista. Ehdokkaista pisimmän kampanjan tehnyt henkilö saavuttaa vain parin prosenttinkannatuksen ja saa vielä sydänoireet kaupan päälle. Onneksi kuitenkin Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen (ml./kesk./kans./väyrynen/?) on taatusti valmist tuuraamaan Matti Vanhasta Keskustan presidenttiehdokkaana.

Kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) puolestaan esiintyi yhtä hullulla tyyliillä kuin aikaisemminkin. Suusta ei päässyt sentään niin pahoja sammakoita kuin edellisessä tentissä mutta asiantuntemuksen osalta hän oli ehdokkaista eniten pihalla. Pisteet hänelle voidaan antaa Sauli Niinistön haastamisesta kysymyksellä onko Vladimir Putin uhkaillut Suomea, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä NATO:ssa. Limbona hänen suorituksessaan voidaan pitää toteamusta, miten hänen hallintomallissaan "eduskunta nauttii presidentin luottamusta." Tällä lauseella hän meni ohi jopa Kekkosesta, jolle  aikanaan riitti se että hallitus nauttii presidentin luottamusta. Eduskunnalla ei ollut sitten niin väliä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän. Eikö eilisen pitänyt olla vaalitentti eikä seminaari? Sauli Niinistön keskeisin ongelma näkyi jälleen ilmaisussa. Hänen varsinnaissuomalainen puhetyyli yhdistettynä kin-päätteiden ylitsevuotavaan viljelyyn teki sanoman ymmärtämisestä hyvin haasteellista. Etten sanoisi jopa mahdotonta. Toki hänen kannatusluvuillaan näyttää olevan aivan sama mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamiset ja niistä muistuttamiset riittävät kansalaisten silmissä ykköspaikkaan.

Europarlamentaarikot olivat eilisen vaalitentin piristyksiä. Merja Kyllösen (vas.) suorat vastaukset ja nokkelat retoriset heitot tekivät hänen esiintymisestään mielenkiintoista seurattavaa. Hänellä oli myös muista ehdokkaista poiketen selkeä linja, mitä tulee esim. Euroopan unionin puolutsusyhteistyön tiivistämiseen ja ns. kovaan turvallisuuteen. Nils Torvalds (rkp.) erottautui selkeästi muista ehdokkaista kannattamalla NATO jäsenyyttä. Suorat puheet puolustusministeri Niinistön potkuista antoivat kuvan vahvasta johtajuudesta. Kyllösen tavoin myös Torvaldsin retoriikkaa on mielenkiintoista seurata, hänen puheensa on valtiomiesmäistä mutta siinä on samalla kansainomaista nokkeluutta. Lisäksi jälleen jaloissa olleet pirteät sukat ansaitsevat lisäpisteet.

Kehitysehdotukset

Jotta tylsien vaaliväittelyiden tilalle saataisiin kiinnostavuutta niin presidenttiväittelyihin voitaisiin ottaa mallia Yhdysvalloista muutamassa asiassa.

Ensinnäkin väittelyä olisi hyvä olla vetämässä ammattitaitoinen toimittaja. Eilen Iltasanomien Timo Haapala ei sitä edustanut. Haapalan naljailut Haataiselle ja muutamalle muulle ehdokkaalle sekä tivaamiset Torvaldsin menneisyydestä SKP:n jäsenenä edustivat suurta tyylittömyyttä. Lisäksi selkeä puolueellisuus yhtä ehdokasta kohtaan aiheutti myötähäpeää. Haapalan tuki Sauli Niinistölle tuli jo heti alussa esille hänen esitellessään ehdokkaat. Muiden ehdokkaiden kohdalla riitti vain etu- ja sukunimen mainitseminen mutta Niinistön kohdalla Haapala muisti mainita "Tasavallan presidentti Sauli Niinistö."

Toinen kehitysidea olisi ehdokkaiden seisottaminen puhujaständin takana amerikkalaiseen malliin. Eilisessä ja sitä edellisessä EVA:n tentissä nähty "röhnöttäminen" nojatuolissa tekee keskustelusta visuaalisesti pitkäveteistä. Ehdokkaiden kestävyys testataan vasta todella kun heidät laitetaan seisomaan ja pitämään yllä ryhtinsä 1,5 tunnin ajan.   

Jokaisen ehdokkaan puheenvuorojen kellottaminen toisi tasapuolisuutta keskusteluun. Ehdokkaiden olisi pakko tiivistää ja selkeyttää sanomaansa, eivätkä he voisi sortua pitkiin monologeihin kellon raksuttaessa. 

]]>
21 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246066-presidentinvaalit-missa-on-energia-missa-on-intohimo-missa-on-haastaminen#comments Kotimaa Laura Huhtasaari Presidentinvaali 2018 Sauli Niinistö Tuula Haatainen Vaalitentti Tue, 14 Nov 2017 12:34:02 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246066-presidentinvaalit-missa-on-energia-missa-on-intohimo-missa-on-haastaminen
Jos Touko Aalto, ei ”Sotkamon ihmettä” http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246024-jos-touko-aalto-ei-sotkamon-ihmetta <p>Loppuvuonna 2016, kun Terrafamen kaivoksen tilanne näytti jälleen kerran surkealta, päätti silloin vielä melko tuntematon kansanedustaja Touko Aalto (vihr.) profiloitua eduskunnassa.</p><p><a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227648-talvivaaran-ihmeiden-aika-on-ohi">Aalto teki talousarvioaloitteen, jossa hän esitti </a>Terrafamen pääomittamiseen ehdotetun sadan miljoonan euron määrärahan poistamista. Aloitteen takana seisoi koko vihreiden eduskuntaryhmä.</p><p>Kansanedustaja arvioi, että &rdquo;kaivoksen alasajo maksaa, mutta väistämättömän lopputuleman pitkittäminen maksaa vielä enemmän&rdquo;. Jos hän olisi siis saanut päättää, <a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197036-talvivaaran-kaivos-on-suljettava">olisi koko laitos ajettu alas</a>. Alasajon hintalapuksi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8892450">olisi tullut arviolta 300 &ndash; 500 miljoonan euroa</a>.</p><p>Sen jälkeen maailma on muuttunut, eikä Terrafamen, entisen Talvivaaran, alasajosta puhu oikein kukaan. <a href="http://www.iltalehti.fi/talous/201711102200524329_ta.shtml">Jopa aina kriittiset politiikan toimittajat ovat alkaneet arvioida</a>, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) marraskuussa 2016 markkinoima &rdquo;Sotkamon ihme&rdquo; saattaakin toteutua.</p><p>Kiistatonta on, että Sipilän hallitus on pelannut Kainuussa jättimäistä riskipeliä. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9454084">Kaikkiaan valtio on tukenut </a>huonomaineista nikkelikaivosta jo noin puolella miljardin panoksella, ja suo on näyttänyt hetkittäin pohjattomalta.</p><p>Iso myönteinen nytkähdys tapahtui viime helmikuussa, kun kansainvälinen sijoitusyhtiö Trafigura ja kotimainen Sampo (Björn Wahlroos &amp; Co) päättivät lähteä kaivoksen kanssarahoittajiksi. Yksityiset toimijat tulivat mukaan kaivoksen kannattavuuden kannalta oleellisen nikkelitonnin hinnan pyöriessä 10 000 dollarin molemmin puolin.</p><p>Nyt nikkelitonni on 12 000 dollarin paremmalla puolella ja samaiset rahoittajat ovat päättäneet lisärahoituksesta Terrafamelle. <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/QzStkrjb?ref=ampparit:bda4&amp;ext=ampparit">Yhtiö kaavailee myös akkukemikaalitehtaasta</a> itselleen suurta bisnestä. Elinkeinoministeri <a href="https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/terrafame-paransi-suomen-asemia-akkutehdaskisassa-lintila-toimijoita-on-nyt-liikkeella-useampia-200527096/">Mika Lintilä (kesk.) uskoo tämän auttavan jopa paljon puhutun Teslan akkutehtaan saamista Suomeen.</a></p><p>Optimismia on nyt ilma sakeana. Näin on, koska valtio otti riskin ja päätti panna vielä kerran rahaa Sotkamoon. Sipilän hallitus ei tarttunut oppositiosta tarjottuun alasajovaihtoehtoon, josta olisi siis seurannut ehkä puolen miljardin lasku veronmaksajille.</p><p>Voi yhä pitää ihmeenä, jos Kainuun murheellinen kaivos todellakin muuttuu kannattavaksi, veronmaksajat saavat omansa pois sekä ympäristösotkut tulevat hoidettua ja uusia sotkuja ei synny.</p><p>Aivan valtavan kokoluokan ihme olisi se, että Suomi pääsisi Terrafamen avulla nauttimaan sähköautobuumista ja sen myötä tuhansista uusista työpaikoista.</p><p>Sähköautot ovat vihreiden lempilapsia. Niiden puolesta <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/vihreiden-touko-aalto-lisaisi-latauspisteet-rakennusmaarayksiin-ja-korvaisi-maakaasun-liikenteessa-biokaasulla-200510786/">on puhunut muun muassa puoluetta puolisen vuotta johtanut Touko Aalto</a>.</p><p>Vihreissä ei niellä ajatusta, että Sotkamossa olisi nähty vielä ihmettä, vaikka kaivoksen talous näyttää aiempaa paremmalta. Tämä kävi ilmi, kun soittelin tänään puolueen kansanedustajalle <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235038-vihreiden-viela-vaikea-niella-juha-sipilan-sotkamon-ihmetta">Hanna Halmeenpäälle, jonka mukaan </a>&rdquo;ei ole vielä evidenssiä siitä, että ympäristöasiat saadaan kuntoon&rdquo;.</p> Loppuvuonna 2016, kun Terrafamen kaivoksen tilanne näytti jälleen kerran surkealta, päätti silloin vielä melko tuntematon kansanedustaja Touko Aalto (vihr.) profiloitua eduskunnassa.

Aalto teki talousarvioaloitteen, jossa hän esitti Terrafamen pääomittamiseen ehdotetun sadan miljoonan euron määrärahan poistamista. Aloitteen takana seisoi koko vihreiden eduskuntaryhmä.

Kansanedustaja arvioi, että ”kaivoksen alasajo maksaa, mutta väistämättömän lopputuleman pitkittäminen maksaa vielä enemmän”. Jos hän olisi siis saanut päättää, olisi koko laitos ajettu alas. Alasajon hintalapuksi olisi tullut arviolta 300 – 500 miljoonan euroa.

Sen jälkeen maailma on muuttunut, eikä Terrafamen, entisen Talvivaaran, alasajosta puhu oikein kukaan. Jopa aina kriittiset politiikan toimittajat ovat alkaneet arvioida, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) marraskuussa 2016 markkinoima ”Sotkamon ihme” saattaakin toteutua.

Kiistatonta on, että Sipilän hallitus on pelannut Kainuussa jättimäistä riskipeliä. Kaikkiaan valtio on tukenut huonomaineista nikkelikaivosta jo noin puolella miljardin panoksella, ja suo on näyttänyt hetkittäin pohjattomalta.

Iso myönteinen nytkähdys tapahtui viime helmikuussa, kun kansainvälinen sijoitusyhtiö Trafigura ja kotimainen Sampo (Björn Wahlroos & Co) päättivät lähteä kaivoksen kanssarahoittajiksi. Yksityiset toimijat tulivat mukaan kaivoksen kannattavuuden kannalta oleellisen nikkelitonnin hinnan pyöriessä 10 000 dollarin molemmin puolin.

Nyt nikkelitonni on 12 000 dollarin paremmalla puolella ja samaiset rahoittajat ovat päättäneet lisärahoituksesta Terrafamelle. Yhtiö kaavailee myös akkukemikaalitehtaasta itselleen suurta bisnestä. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) uskoo tämän auttavan jopa paljon puhutun Teslan akkutehtaan saamista Suomeen.

Optimismia on nyt ilma sakeana. Näin on, koska valtio otti riskin ja päätti panna vielä kerran rahaa Sotkamoon. Sipilän hallitus ei tarttunut oppositiosta tarjottuun alasajovaihtoehtoon, josta olisi siis seurannut ehkä puolen miljardin lasku veronmaksajille.

Voi yhä pitää ihmeenä, jos Kainuun murheellinen kaivos todellakin muuttuu kannattavaksi, veronmaksajat saavat omansa pois sekä ympäristösotkut tulevat hoidettua ja uusia sotkuja ei synny.

Aivan valtavan kokoluokan ihme olisi se, että Suomi pääsisi Terrafamen avulla nauttimaan sähköautobuumista ja sen myötä tuhansista uusista työpaikoista.

Sähköautot ovat vihreiden lempilapsia. Niiden puolesta on puhunut muun muassa puoluetta puolisen vuotta johtanut Touko Aalto.

Vihreissä ei niellä ajatusta, että Sotkamossa olisi nähty vielä ihmettä, vaikka kaivoksen talous näyttää aiempaa paremmalta. Tämä kävi ilmi, kun soittelin tänään puolueen kansanedustajalle Hanna Halmeenpäälle, jonka mukaan ”ei ole vielä evidenssiä siitä, että ympäristöasiat saadaan kuntoon”.

]]>
55 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246024-jos-touko-aalto-ei-sotkamon-ihmetta#comments Kotimaa Terrafame Touko Aalto Mon, 13 Nov 2017 13:52:56 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246024-jos-touko-aalto-ei-sotkamon-ihmetta