Päivän Hesarissa Jussi Pullinen analysoi epäonnista Guggenheim-projektia ja
päätyy siihen johtopäätökseen, että surkea
viestintä kaatoi Guggenheimin.
Olen eri mieltä. Guggenheimin
kaatoivat faktat, ei viestintä. Olisikin huolestuttavaa, jos huono viestintä
voisi kaataa hyvän hankkeen, sillä sehän tarkoittaisi kääntäen, että huonokin
hanke voisi menestyä hyvällä viestinnällä.
Mielestäni suurin yksittäinen
tekijä Guggenheimin kaatamisessa oli Hesari itse.
Vuosi sitten Helsinki sopi Guggenheimin kanssa selvitystyöstä, jonka hinnaksi
määriteltiin 2,5 miljoonaa dollaria (kts. sopimus).
Yksi miljoona meni kynnysrahana suoraan Guggenheimille (juuri sopivasti
toimitusjohtajan n. 650 000 dollarin vuosipalkka sivukuluineen ja
sairausvakuutuksineen).
Mitä yhteistä on kotitalouksilla ja kulttuuriväellä? Ainakin se, että molemmat
haluavat aina jotain uutta. Vanha matkapuhelin, taulu-tv tai mp3-soitin eivät
ole enää mitään. Pitää saada uusin malli. Vasta se lunastaa kaikki odotukset ja
palkitsee ostajan rajattomalla tyydytyksellä.
Olin ulkomailla, kun Guggenheim-selvitys julkaistiin, joten kommentoin asiaa
jälkijunassa. Näköjään ehtii hyvin, sillä selvityksen ainoa yllätys oli se,
ettei mitään yllättävää ollut. Kaikki, mitä kirjoitin aiheesta vuosi sitten,
pitää edelleen paikkansa.
Siitä herääkin kysymys: mihin ihmeeseen
tarvittiin kahden miljoonan euron selvitystä, kun tulos oli tiedossa jo vuosi
sitten?
Matti Apunen kehuu Hesarin kolumnissaan Itsetietoista,
röyhkeää, mainiota! espanjalaisen Guggenheimin museon maasta taivaaseen. Tai
oikeastaan hän ei kehu museota vaan arkkitehti Gehryä: Apunen halajaa Helsinkiin
valtavaa, loistavaa, uljasta rakennusta, joka auttaisi Helsinkiä selviämään
kaupunkien välisessä imagokilpailussa ja tekisi vaikutuksen turisteihin. Itse
taiteesta ja museon sisällöstä Apunen viisaasti vaikenee.
Aamun Hesarissa kaupunginjohtaja Pajunen on jo varma Guggenheim-museon
toteutumisesta. Hänen mielestään museo voisi avata ovensa vuonna 2018. Sitä
ennen pitää tosin löytää rahat arviolta 100-200 miljoonan euron
rakennuskustannuksiin ja saada talo pystyyn. Pikkujuttu, kun kyse on sentään
kulttuurista. Niin ja tietenkin isosta G:stä.
Paavo Arhinmäki otti uuden pestinsä vakavasti: hän käski autonkuljettajansa
suunnata Savonlinnaan, jotta tuore kulttuuriministeri pääsi ensi kertaa
elämässään katsomaan oopperaa. Ministeriltä ei suurta asiantuntemusta vaadita,
mutta on toki hyvä jos tietää auttavasti mistä eri taidemuodoissa on
kyse.
Kuka tahansa voi perustaa blogin Uuteen Suomeen vaivattomasti muutamalla hiiren klikkauksella! Keskusteluun osallistujat vastaavat itse tekstiensä sisällöstä niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin osalta. Lue lisätietoja alta ja tule mukaan!