Tekijänoikeuden kopiointikäsite ajastaan jäljessä
Ostin vuonna 2007 Maija Vilkkumaan levyn "Totuutta ja tehtävää". Siirsin levyn
heti mp3-tiedostoiksi ja iPod-soittimeen, jotta voin kuunnella niitä koiraa
kävelyttäessäni.
Kysymys: aiheuttiko
toimintani Vilkkumaalle tulonmenetystä, joka pitäisi korvata, vai lisäsikö se
hänen myyntiään?
Omalla kohdallani vastaus on selvä. En olisi ostanut
levyä, ellen olisi voinut siirtää sitä iPodiin. Kuuntelin tiedostot muutaman
kerran ja nyt ne ovat hautautuneet jonnekin ulkoiselle kiintolevylle. En ole
koskaan kuunnellut levyä cd-soittimessa, enkä kuuntele. Ostin sen vain
mp3-käyttöä varten (tuolloin iTunesista ei vielä saanut drm-vapaita tiedostoja -
nyt saa, mutta se ei vaikuta seuraaviin pohdiskeluihin).
Kuvailemani
tapaus palautui mieleen, kun näin miten pontevasti Vilkkumaa otti kantaa
Arhinmäen puolesta Facebook-sivullaan. Vilkkumaan mielestä kopiointi aiheuttaa
menetyksiä, jotka tulee korvata hyvitysmaksulla. Ainakin minun tapauksessani
Vilkkumaa sai enemmän kuin ansaitsi: ensin myydyn levyn, sitten vielä
hyvitysmaksut iPodista ja levyasemasta.
Tekijänoikeuslain käsitteet
perustuvat yhä 1980-luvun maailmaan. Kun nauhoitti musiikkia radiosta tai kopioi
älppärin kaverilta, tekijältä jäi saamatta myyntituloa. Kopiointi oli helppo
määritellä.
Noiden aikojen perintönä laki tuntee vain yhdenlaisen
kopioinnin. Laki ei tunne ajansiirtoa (digiboksit) tai formaatinsiirtoa (oma
cd-levy omaan mp3-soittimeen tai kännykkään). Niitä kaikkia pidetään
samanlaisena poikkeuksena tekijän yksinoikeuteen.
Lain vanhentuneisuus on
melkeinpä koomista. Kuluttaja ei voi ymmärtää, että ostaessaan cd- tai dvd-levyn
hän ei saa teosta vaan pelkän teoskappaleen. Tekijällä on yhä juridinen oikeus
määrätä teoksensa käytöstä. Juuri tähän perustuu esimerkiksi se, ettei
dvd-elokuvia saa kopioida.
Yritäpä selittää tätä asiakkaalle, joka on
maksanut levystään. Ilman muuta hän kuvittelee omistavansa levyn ja
voivansa tehdä siitä kopion esimerkiksi autokäyttöön ilman
lisäveloituksia. Kuluttajan asenne on juridisesti väärä, mutta käytännöllisesti
oikea. Vika on laissa, ei kuluttajassa. Ongelmana tekijänoikeuksien kannalta
eivät ole maksavat asiakkaat vaan piraatit. Piraateilla on mielestään kaikki
oikeudet sisältöön, vaikka he eivät ole maksaneet siitä
mitään.
Hyvitysmaksukeskustelu on joka tavalla hakoteillä. Ensinnäkin se
kohtelee maksavia asiakkaita ongelmana, vaikka juuri he ovat ratkaisu. Heidän
hankkimansa sisältö ja ostamansa laitteet lisäävät sisällön myyntiä.
Todellinen ongelma on piratismi, ei laillinen kopiointi medialta toiselle tai
ajansiirto.
Asiakkaiden rahastaminen ja syyllistäminen ei ole artistien
oman edun mukaista. Alan ammattilaisina heidän luulisi tietävän, miten monella
eri tavalla musiikkia kulutetaan. Rahan vaatiminen kaikesta mahdollisesta
ikivanhan laintulkinnan nojalla on kohtuutonta.
Toiseksi koko keskustelu
menee nurinpäin: "haluamme 15 miljoonaa, miten keräämme rahat?" Oikea tapa olisi
arvioida haittaa ja katsoa sitten, mikä on realistinen korvaustapa. Oma arvioni
on, että jopa nykyinen 6,5 miljoonaa on selvästi yläkanttiin. Siinä on mukana
paljon yrityskäyttöä ja käyttäjien omaa sisältöä (erit. kotivideot ja valokuvat)
-- siis sellaista, josta ei edes ahtaan laintulkinnan mukaan pitäisi maksaa.
Lavean tulkinnan mukaan ajan- ja formaatinsiirto eivät myöskään oikeuta
hyvitykseen.
Tekijät vaativat maksuun oikeudenmukaisuutta ja teknisen
kehityksen huomioimista, mutta jos niin tehtäisiin, maksuja pitäisi tarkistaa
pikemminkin alaspäin. Teoston oma vuosikertomus 2010:
"Musiikkituottajat IFPIn tilaston mukaan digitaalinen musiikkimarkkina kasvoi
Suomessa 88 prosenttia vuonna 2010 ja muodostaa jo viidenneksen äänitemyynnin
kokonaisuudesta."
Miksi hyvitysmaksun pitäisi kolminkertaistua, kun
lisensioidun digimusiikin osuus käytöstä kasvaa tätä vauhtia? Miksi uusista
laitteista, jotka lisäävät myyntiä, pitäisi maksaa rangaistusluonteista veroa?
Jos musiikkimyynnistä viidennes on digitaalista, eikö ole loogista että
hyvitysmaksun kertymä putoaa saman verran?
Viitteet:
Elvis ry: Suhteeton
poru hyvitysmaksusta
Elvis ry: Oikeudenmukainen
hyvitysmaksutaso tuottaa elinvoimaista kulttuuria
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jälleen lapsellinen yritys johtaa yksittäisestä tapauksesta yleisiä totuuksia.
Toinen lapsellisuus on opastaa luovan työn tekijöitä siitä, mikä heille olisi hyväksi.
Luovan työn tekijät ovat löytäneet tavan tienata tekemättä työtä. Nerokasta.
Lapsellista tuokin, kun puhutaan juuri heidän työnsä tulosten riistämisestä ja sosialisoinnista. Jopa Kokoomuksen edustaja ajaa luovan työn sosialisoinnin asiaa.
Aika paljon sisältöä tuotetaan apu- ja verorahoilla. Sisältö on ehkä kovinkin taiteellista mutta samalla sellaista, ettei sitä kukaan halua kopioida. Kuitenkin samoille tekijöille maksetaan tuloja vielä hyvitysmaksusta.
Onhan se aikamoinen karuselli, joka pyörittää itse itseään.
Sinäpä sen Lauri juuri itse tässä sanoi. Kuvataitelija saa vain kertaalleen maksun tehdystä työstä. Miksi musiikintekijän - jossa tuotteen jakelukustannus nykytekniikalla on enintään sentin luokkaa per kipale - pitäisi saada monisatakertaisesti korvaus tehdystä työstä levymyynnin, radiosoiton, spotifyn, nettikaupan, ravintola ja tavaratalosoiton jne. muodossa?
PJ: "Tekijänoikeuden kopiointikäsite ajastaan jäljessä"
Onhan se, mutta pitääkö sen takia taiteilijat perheineen tappaa nälkään?
Eiköhän piratismi ole suurempi uhka taiteilijoille kuin maksavat asiakkaat.
On myös pakko kysyä, onko Suomessa jo liikaa sisällöntuottajia. Teoston asiakkaiden määrä kasvaa nopeammin kuin sisällön kysyntä.
Eihän sisällön asianmukainen kysyntä voi kasvaa, kun sitä saa varastamalla, jota nykyään pidetään hyväksyttävänä.
Vaikka oletkin nähtävästi hirttäytynyt yksittäisiin omiin epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiisi, miten sinä, Petteri Järvinen yleisellä tasolla ratkaisisit sisällöntuottajien toimeentulo-ongelmat? Ei kaikenkarvaisissa hyvitysmaksuissa ole mieltä, mutta samalla periaatteella, vaikka ei niin näkyvästi, pidetään pystyssä valtaosaa suomalaisista ammattikunnista. Miksi isket silmäsi vain köyhimmistä köyhimpiin ammatinharjoittajiin?
Taiteilijoiden alistaminen pelkästään markkinoiden armoille ei ole mikään ratkaisu, jos kulttuurin kehityksestä ja vaalimisesta vähääkään halutaan huolehtia näin pienessä maassa ja näin pienellä kielialueella.
Sisällöntuottajien liiallisesta määrästä olen kanssasi samaa mieltä. Ongelma syntyi 1990-luvun laman aikoihin, kun työttömyyslukujen kaunistelemiseksi perustettiin opiskelijoita houkuttelevia mediakouluja Suomen joka kylään. Seuraukset näkyvät nyt.
Mitkä ihmeen "teoston asiakkaat"?
"Teoston oikeudenomistaja-asiakas voi hakea myös yhdistyksen jäsenyyttä. Jäsenellä on oikeus osallistua yhdistyksen kokouksiin ja olla mukana päätöksenteossa. Jäsen voi tulla myös valituksi Teoston hallitukseen. Muilta osin sekä asiakkaita että jäseniä koskevat samat säännöt.
Teostoon kuuluu lähes 700 jäsentä. T"
"Teostoon liittyi viime vuonna tekijäasiakkaita ennätysmäärä, lähes 4 400 säveltäjää, sanoittajaa ja sovittajaa. Kerätyt korvaukset musiikin käytöstä kasvoivat edellisvuoteen verrattuna yli kahdella miljoonalla eurolla."
Ei alalla kovin huonosti näytä menevän?
Tekijöitä tulee alalle ennätysmäärä, olisiko siinä syy ylitarjontaan?
Tappaa taiteilijat perheineen nälkään?
Viime vuonna muusikoille maksettiin hyvitysmaksuista korvausta keskimäärin 150 euroa kullekin, 40 senttiä per päivä. Kovin on pienestä kiinni taiteilijan perheen nälkä.
Koska kyse on taloudellisesti pienestä asiasta puolin ja toisin, sitä tärkeämpi on asian periaatteellinen puoli. Ja tässä Petteri puhuu pelkkää asiaa, jota eivät hyvitysmaksujärjestelmän puolustajat ole pystyneet asiallisesti kritisoimaan.
Itse en enää kopioi musiikkia sitäkään vähää, minkä joskus olen tehnyt, mutta käytän jatkuvasti tallentavaa digiboksia. Sille tallennan tv-ohjelmia sopivampana ajankohtana katsottaviksi. Joitakin ohjelmia en tallennuksesta huolimatta koskaan tule katsoneeksi; toisaalta mikään ei ole ollut niin hyvä, että olisin sen moneen kertaan katsonut. Miksi minun tai kenenkään muunkaan pitäisi tällaisesta käytöstä maksaa hyvitystä kenellekään? Mitä tuloja tässä on menetetty?
Aina vain jauhetaan noita muusikoita. Muusikot ovat vähemmistönä teostomaksujen saajissa. Teostomaksut ovat täysin eri asia.
Tämä on totta. Kopiosto saa enemmän hyvitysmaksutuloja kuin Teosto.
Teosto on kuitenkin alan vanhin ja vaikutusvaltaisin järjestö, joka mm. huolehtii määräaikaisella sopimuksella hyvitysmaksun hallinnoinnista. Siksi Teosto on monelle tekijänoikeuksien synonyymi, vaikka käsitys onkin virheellinen.
Mulla on vastaus tuohon, olet Petteri väärässä. Tarkennan asiaa myöhemmin. Olet muuten nyt velkaa Maijalle kahden levyn verran.
Ok, jään odottamaan perusteluja.
Jos olen jotain velkaa, niin maksan toki mielelläni. Pelin pitää olla reilua molemmin puolin.
Arveleeko Sakari Behm artistien omien faniensa syyllistämisellä lisäävän vai vähentävän omaa arvostustaan suuren yleisön keskuudessa?
Tuo on tosiaan uskomattoman naurettavaa että käytännössä ensin pitäisi maksaa levystä ja sitten siitä että kyseistä levyä VOI KUUNNELLA (kuka enää nykyään edes kuuntelee musiikkia suoraan CD:ltä?? Tuskin ainakaan kukaan alle keski-ikäinen.)
Höpöt. Puhdasta harhautusta. Ei se noin yksi yhteen mene. Siirtymäkauden väliaikaiset esimerkit eivät ole mikään tulevaisuuden päätöksenteon perusta.
Luovan työn sosialisoijien jauhot eivät ole puhtaat. PJ yrittää brändätä itseään seuraaviin vaaleihin ...
"Höpöt. Puhdasta harhautusta. Ei se noin yksi yhteen mene."
No kerropa sitten miten se menee. Ainakin minun osaltani se menee juuri noin - en minä mitään CD:itä sellaisenaan kuuntele, ja jos niitä ei voisi siirtää mp3-soittimelle, en niitä tasan tarkkaan ostaisikaan.
Onko Teoston tavoite tahallaan jarruttaa kehitystä kun asiakkaita rangaistaan siitä, etteivät he kuuntele musiikkiaan "vanhojen hyvien aikojen" tyyliin?
"Siirtymäkauden väliaikaiset esimerkit eivät ole mikään tulevaisuuden päätöksenteon perusta."
?
Hyvitysmaksut maksetaan vain KERRAN laitekohtaisesti. Päällekkäisyys on höpöä.
Ja mitä Teosto tuohon kuuluu. Se saa alle kuudesosan hyvitysmaksuista.
"Hyvitysmaksut maksetaan vain KERRAN laitekohtaisesti."
Siis KERRAN sen jälkeen kun on jo maksanut itse sisällöstä (tässä tapauksessa musiikista)? Mitä järkeä siinä on - mitä sillä muka hyvitetään? Enhän minä aiheuta kenellekään menetystä kun siirrän musiikin mp3-soittimelleni, päinvastoin (koska kuten sanoin, ei tod. kiinnostaisi ostaa CD:itä jos musiikkia ei voisi siirtää mp3-soittimelle)!
Lauri Gröhn: "Hyvitysmaksut maksetaan vain KERRAN laitekohtaisesti. Päällekkäisyys on höpöä."
Gröhn yrittää sotkea keskustelua ja sekoittaa käsitteitä. Hyvitysmaksut ovat kyllä laitekohtaisia, mutta ne maksetaan musiikista, ei laitteista. Kun kuluttaja ostaa kaupasta levyn, hän maksaa musiikista, ei litteäksi puristetusta polykarbonaattipalasesta. Niinpä hyvitysmaksun päällekkäisyyskin liittyy ostettuun musiikkiin, ei laitteisiin. Myyty tuote on musiikki, ja sen suhteen hyvitysmaksuissa on päällekkäisyyttä, koska kuluttaja joutuu maksamaan sekä musiikista että siitä, että on hankkinut laitteen sen kuuntelemiseen.
Höpöt. Vain kuudesosa maksetaan musiikista. Tuollainen kuvaan hyvin teitä urputtajia, joille muutama kymppi hyvistysmaksuista on jopa syy mollata luovan työn tekijöitä. Hävetkää nyt jo...
Kaverin kanssa pohdittiin hyvitysmaksuja. Hänestä se on piratismin kompensointia, vaikkei sitä ääneen uskalleta sanoa. Mitä mieltä olet siitä Petteri?
"Toiseksi koko keskustelu menee nurinpäin: "haluamme 15 miljoonaa, miten keräämme rahat?""
Hyvin tiivistetty.
Monella on se virheellinen käsitys, että hyvitysmaksu liittyisi jotenkin piratismiin. Jotkut ylläpitävät tätä käsitystä tahallisesti, koska se tekee maksusta jotenkin oikeutetumman.
Erikoista kyllä jopa ministeri Wallin, joka muutoin torjui valtaosan painostuksesta ja tunsi kopioinnin merkityksen, viittasi viime joulukuussa eduskunnan keskustelussa piratismiin. Joko se oli lipsahdus tai sitten asia ei ollut hänellekään ihan kirkas. Epäilen, että Arhinmäki ei ole perehtynyt asiaan vielä kovinkaan syvällisesti.
Kyllä kaverilla oli ihan selvä käsitys mihin se virallisesti liittyy. Hän kuitenkin arveli, että vaikka kaikki tietävät sen olevan hyvitystä piratismista sitä ei voida ääneen sanoa, koska silloin osittain hyväksyttäisiin piratismi. Taasen jos rikoksista aletaan rangaista kollektiivisesti, niin mikä estää sen leviämisen muuallekin - esim autojen hintaan hyvitysmaksu rattijuoppojen aiheuttamista vahingoista.
Jos unohdetaan salaliittoteoriat niin mielestäni edelleen parhaat vaihtoehdot hyvitysmaksulle ovat kopiointioikeuden lisääminen tuotteen hintaan tai yksityisen kopioinnin kieltäminen. Molemmat olisivat oikeudenmukaisempia kaikkia kohtaan kuin nykyinen systeemi.
Musiikkiteollisuuden pitäisi kehittää blu-rayn kaltainen formaatti joka hankaloittaisi kopiointia oleellisesti.
Toinen hyvä keino olisi yksiselitteisesti poistaa tekijänoikeuslaista yksityisen kopioinnin salliminen. Mutta edes sisällöntuottajat eivät tähän halua lähteä koska se vesittäisi täysin hyvitysmaksujärjestelmän.
"Musiikkiteollisuuden pitäisi kehittää blu-rayn kaltainen formaatti joka hankaloittaisi kopiointia oleellisesti."
Haloo, luuletko että kukaan ostaisi levyjä sen jälkeen? Päästäni vetoa että levyjen myynti romahtaisi kerrasta ainakin 70% jos niitä ei voisi enää kuunnella muuta kuin sellaisenaan.
Lapsellista urputtaa viikosta toiseen muutaman kympin hyvitysmaksusta.
Ja vielä kerran, muusikosta saavat hyvitysmaksuista vain kuudenneksen.
Tuo nyt oli ala-arvoisin "argumentti" ikinä.
Onko sinun mielestäsi parempi lakaista kaikki epäkohdat maton alle jos ne eivät aivan maailmaa mullista?
Gröhn tuo tässä keskustelussa loistavasti esiin kaikki parhaat argumentit hyvitysmaksujen puolesta. Eli siis ne, että niistä urputtaminen on lapsellista ja, että maksut ovat niin pieniä. Tosin, samalla perusteella tietysti minäkin voisin vaatia jokaiselta suomalaiselta kahta euroa vuodessa "hyvitysmaksua". Lapsellistahan se nyt kahden euron vuosittaisesta kuluerästä olisi urputtaa. Niin, ja tarvittaessa minulle riittäisi jopa kuudennes kertyneestä summasta, joten asiahan alkaa olla aika lailla selvä. Pistäkääpä euroja tulemaan!
Voihan perhana. Vilkkumaa on suosikkiartistini, mutta tuon jälkeen pitäisi kyllä ruveta boikotoimaan häntä... En tiedä pystynkö siihen kokonaisuudessaan, mutta ainakin Vilkkumaan konserteista pysyn jatkossa poissa.
Huvitttavia nuo Lauri Gröhin kommentit.
Siinä puhuu selvästikin teostomafian ideologian ja heidän juristiensa läpitunkema saavutettujen etujen puolustaja.
Minkään maailman bisneslogiikan tai yleisen oikeustajun kanssa tuollaisella lähestymistavalla ei ole yhtikäs mitään tekemistä.
Oikeustajun kanssa ei, bisneslogiikan kyllä. Verojen kerääminen on maailman parasta bisnestä.
Korjaus: toiseksi parasta. Rahan painaminen on parasta.
"Teostomafia"? Teosto saa hyvitysmaksuista kuudesosan. Typeryysmafia on kyllä olemassa ...
Lainaus Maija Vilkkumaan kommentista hänen Facebook-sivullaan https://www.facebook.com/#!/maijavilkkumaa:
"Teosto on kaikille biisintekijöille täysin välttämätön laitos, jonka työntekijät valvojat tekijöiden etua, uurastavat ja ottavat urhoollisesti vastaan tietämättömien vittuilun."
Tietääkseni Teoston toimitusjohtajan palkka on 15 500 eur/kk. Kyllä sillä hinnalla pitää kestää vähän vittuiluakin köyhien artistien etuja ajettaessa.
Ja hyvinhän tuo edunvalvonta on onnistunutkin.
Marttyyriys ja uhrautuminen tärkeän asian puolesta ovat jaloja asioita. Ei kai muusikko muuten musiikkia tekisikään?
15 500 eur/kk. voi olla aivan oikeuttu palkka - mitä oikeutuksella nyt sitten ajatellaankaan - mutta aivan erityisen hienosti se osoittaa, kuinka tekijänoikeuslobbauksessa on kyse myös tekijäinoikeusyhdistysbisneksestä. He lobbaavat itselleen töitä, vaikutusvaltaa ja sitä kautta hyvää palkkaa ja muita etuja.
Sama ilmiö on nähtävissä kolmannen sektorin toimijoissa ja hyväntekeväisyysbisneksessä. Ilmiössä ei sinänsä sisäsyntyisesti ole mitään automaattisesti väärää, joskin silmitön ahneus ei ole sen yhteydessä tuntematon seikka. Helposti voi käydä niin, että varsinainen toiminnan ylevä perusajatus unohtuu ja näille yhdistysten, järjestöjen ja säätiöiden ihmisille tärkeimmäksi tulee "firman" pyörittäminen ja sitä kautta oman uran vieminen kukoistukseen. Hallitusten pitäisi kontrolloida näitä yhdistysten, järjestöjen ja säätiöiden turbomoottoreita, mutta ne saattavat olla kovin heikkoja ja epävarmoja todellisista intresseistään ja siten täysin vietävissä.
Hyviä muuten myös nuo Elvis ry:n pamfletit, joita Petteri käyttää lähteinä. Etenkin silmiini pisti nämä adjektiivit, joita viljellään ahkerasti tekstissä kuvailemaan hyvitysjärjestelmää, sitä kannattavia korruptoituneita politrukkeja tai siinä pikaisesti tarvittavia muutoksia: "Kilpailuneutraali, tasapuolinen, ryhdikäs, reilu, oikeudenmukainen, suoraselkäinen, kohtuullinen".
Lillukanvarsista en ainakaan minä ole kiinnostunut, ja niistä täällä enimmäkseen keskustellaan varsinaisen asian sijaan. Esitin Järviselle perustavaa laatua olevan kysymyksen aiheen olennaisesta sisällöstä.
http://petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90929-tekijanoikeuden-ko...
Koska Järvinen ei vastaa, oletan, että hän ei osaa.
Osaako joku muu?
Markkinoiden armoillahan tässä kaikki muutkin ollaan. Miksi muusikon pitäisi saada nauttia saavutetuista eduista hänen marginaalilustannuksiltaan olemattoman musiikkinsa kysynnästä riippumatta, kun taas kuvataiteilija joutuu tekemään hanttihommia kun tauluille ei ole kysyntää tai tällä ei ole enää varaa pensseleihin?
Ehkä markkinat ovat jo kyllästyneet musiikin ylitarjonnasta? Koska vain murto-osa muusikoiden tulosta tulee joka tapauksessa hyvitysmaksuista, miksi puolustella vanhanaikaista ja selvästi epäoikeuenmukaista järjestelmää? Eikö kannattaisi keikkailla enemmän tai pyrkiä nostamaan yrityksiltä (radioasemat, ravintolat jne) perittäviä maksuja mielummin kuin härnätä kuluttajia yleisen oikeudentajun vastaisilla pakkomaksuilla joka vastenmielisyyden ohella vähentää alv-tuottoja hyvitysmaksun piirissä olevien laitteiden kysynnän siirtyessä maan ulkopuolelle?
>miten sinä, Petteri Järvinen yleisellä tasolla ratkaisisit
>sisällöntuottajien toimeentulo-ongelmat?
Artistiksi ryhtyminen on tietoinen valinta. Luovan työn tekijää ei voi rinnastaa kuukausipalkkaa nauttivaan työntekijään vaan pikemminkin yrittäjään. Miten yrittäjä pärjää? Tekemällä sellaista, mitä ihmiset haluavat ostaa.
Jotta pienen maan markkinoilla säilyisi diversiteettiä, sekä yrittäjiä että artisteja tuetaan mm. vero- ja veikkausvaroista.
Mitä itse haluaisit? Sitäkö, että jokaisen halukkaan pitäisi voida ryhtyä taiteilijaksi ja saada valtiolta (jota myös hyvitysmaksu edustaa) riittävä elanto? Kuka päättää, mikä on riittävä elanto tai kenellä on oikeus kutsua itseään taitelijaksi?
Teoston tilastoista päätellen alalle on suoranaista tungosta. Kun kysyntä ei voi kasvaa rajattomasti (kuluttajilla on vain ne 24 tuntia vuorokaudessa), pitäisikö jotenkin puuttua ylitarjontaan?
Kuten kirjoitin, taiteilijoista on ylitarjontaa, mistä olemme yhtä mieltä. Ei koko taiteilijakuntaa voi kaataa roskakoriin, jos osa heistä on liikaa.
Mutta: taiteilijat ovat (vain pieneltä osin em. syystä) paarialuokkaa, joka on työnnetty yrittäjyyden ja työntekijyyden välille kaivettuun kuoppaan. Jos heitä vertaa yrittäjiin, on heidän tukiaan ja hyvitysmaksuista kertyviä ansioita verrattava myös yritysten erittäin monimutkaisiin ja kätkettyihin yritystukiin niiden julkisten tukien lisäksi. Miksi ison yrityksen eri tavoin kansalaisilta puliveivaamaa tienistiä ei edes noteerata, vaan se raivo kanavoidaan köyhiä ja heikkoja vastaan, lisäksi hyväksikäyttäen niitä harvoja poikkeuksia, jotka hyvin ansaitsevat taiteilijat muodostavat?
Sitä tässä ihmettelen, ihan vain tarkennuksena, kun kysymystäni ei nähtävästi ole luettu ennen vastaamista. Kuten kirjoitin, hyvitysmaksut ovat yhtä epäoikeudenmukaisia kuin yrityksille monen keittiön kautta maksettavat tuet. Niistä olisi päästävä eroon, mutta kaikista niistä, ei vain köyhimpiä koskevista vääristyneistä ansaintatavoista, johon fokus tässä keskustelussa on kohdistunut.
Petteri Järvinen on kirjoittanut hyvitysmaksuista parin kuukauden sisällä varmaan lähemmäs kymmen blogia. Minusta alkaa tuntua, että hän toimii maksettuna teollisuuden lobbarina tai haluaa sellaiseksi. Muuten tuo obsessio ei liene selitettävissä.
Olen seurannut hyvitysmaksua vuodesta 1998 lähtien (silloin maksut laajenivat ensi kerran tietotekniikan puolelle). Kirjoitin aiheesta mm. Hesariin useampia yleisönosastokirjoituksia v. 2000-2001 ja olen senkin jälkeen käsitellyt aihetta kolumneissa ja blogeissa. Löydät niitä mm. kotisivultani arkistoituna.
Seuraavan vuoden maksuista päätetään aina joulun alla (tosin nyt asetuksesta tehdään ensi kertaa avoin, eli sillä ei ole takarajaa). Jos aikoo vaikuttaa asiaan, tämä on ainoa ajankohta vuodesta, jolloin sen voi tehdä.
Onhan se selvää, että hyvitysmaksulypsyä pitää kasvattaa, jos lähemmäs neljä prosenttia hyvitysmaksuista menee pelkästään Teoston toimarin palkkakuluihin. Alkaisi minullakin puntti tutisemaan.
(15500 e/kk * 12,5 kk * 1,3 (sos.kulut))/ 6500000 (kerätyt maksut)
Jos Teostolle tulee kuudesosa hyvitysmaksuista, pelkästään toimarin palkkakuluihin palaa reilu 23%.
Oliko näiden organisaatioiden budjetit julkisesti saatavilla, että näkisi mihin raha menee ja mistä se tulee?
Lauri Gröhn: "Minusta alkaa tuntua, että hän toimii maksettuna teollisuuden lobbarina ..."
Ehkäpä "obsession" taustalla on oikeudenmukaisuuden tunto ja halu tehdä poliittisesta päätöksenteosta läpinäkyvämpää?
Minulla ei kyllä ole tullut mieleen, että Lauri Gröhnin Valkeen kirkasvalokuulokkeiden maanisen kritisoinnin tai muun huuhaan intomielisen arvostelun takana olisi perinteisen lääketeollisuuden tilillepanot. Mutta eikös siellä blogissasi joku salaliittohullu sellaistakin ole epäillyt?
"Tekijällä on yhä juridinen oikeus määrätä teoksensa käytöstä. Juuri tähän perustuu esimerkiksi se, ettei dvd-elokuvia saa kopioida."
Tuotapa, DVD-elokuvia saa kyllä teoriassa kopioida. Käytännössä ei, jos niissä on kopiosuojaus, ja niissä taitaa olla melkein kaikissa. Suomen laki ei kuitenkaan kiellä yksityiseen käyttöön kopiointia videoiden kohdallakaan, vain kopiosuojausten kiertämisen.
Vanhentunutta kopiointikäsitettä käsittelen muuten eräässä omassakin blogitekstissäni, mutta toisen ammattikunnan kannalta:
http://terouuttana.wordpress.com/2011/11/30/gramex-ja-ttvk-luovan-tyon-t...
Kirjoitat blogissasi:
"Yksi iso ongelma on se, että lisenssit eivät millään tavalla erittele sitä, että oletko jo kertaalleen maksanut musiikista vai ei."
Et näytä tajuavan mistä on kyse. On eri asia kuunnella itse ja soittaa muille.
Uskomatonta skeidaa Elvis ry!
Rehelliset kuluttajat ja piraatit sotketaan iloisesti keskenään tuossa "Suhteeton poru hyvitysmaksusta".
Henkilökohtaisesti en kyllä käsitä millä ihmeen oikeudella joku Teosto tai sen jäsenet penäävät minulta rahaa vaikkapa siitä ilosta että ostan tietokoneeseeni kovalevyn. Aivan riippumatta siitä mitä sillä kovalevyllä on. Laillisesti en sinne saa latailla noin vaan vaikkapa reilun kokoista mp3 kokoelmaa vertaisverkosta (jolloin artisti OIKEASTI menettäisi tuloja), ja laillisesti ostamistani teoksista olen jo kertaalleen hinnan maksanut.
Aivan sama asia kuin jos joka autoilija joutuisi maksamaan vaikkapa ns. ylinopeusmaksun kun nyt ajat ylinopeutta kuitenkin, tosin tietenkään mainittu maksu ei oikeuttaisi ajamaan ylinopeutta.
Kyseessä on vain ja ainoastaan ylimielisen inhokkijärjestön ja sen jäsenten ahneus ja halu päästä joka kansalaisen lompakolle. Myös sellaisen skeidan tuottajien (kuten nyt vaikka suomi-räp) joiden musiikkia en ostaisi enkä ottaisi itselleni edes ilmaiseksi ikipäivinä.
Taidat olla tosi käyhä kun tihrustelet muutamasta kympistä. Haluaisitko asiaan lisää byrokratiaa tasapuolisuuden vuoksi. Ja eikö ole niin, että terveiden pitäisi saada vähennyksiä veroista kun eivät rasita terveydenhuoltoa ...
Raha on rahaa on se muutama kymppi tai miljoona. Periaatteesta en halua maksaa senttiäkään ylimääräistä yhtään mistään. Jos ostan laitteen, niin menköön rahat laitevalmistajalle ja kaupalle, ei millekään inhalle teostomafialle ja vaikka jollekin Palefacelle.
Toisekseen ne ei pidemmän päälle ihan pieniä summia ole, jos nyt esimerkiksi cd-r levyjen Suomen ja sivistysmaiden hintatasoa vertaa.
Muutama kymmenen senttiä per levy kertautuu kummasti.
"Taidat olla tosi käyhä kun tihrustelet muutamasta kympistä."
Olen aika kaukana köyhästä, mutta minua ainakin ärsyttää kovasti jos minulta viedään muutama kymppi väärin perustein. Luulen että näin on useimpien kohdalla, olkoon köyhä tai vähemmän köyhä.
Laitteiden myyjille muutama kymppi on aika merkittävä tekijä. Jo nyt suomalaiset ostavat merkittävässä määrin halvempien hintojen takia laitteitansa ulkomailta. Kotimarkkinoita voisi suojella se, että hyvitysmaksua ei laajenneta ja entinenkin poistetaan. Samoin voisi olla hyvä pohtia arvonlisäveron alentamista tai poistamista joidenkin tuotteiden kohdalta, jolloin kotimaasta ostaminen tulee houkkutelevammaksi. Laskemalla ja punnitsemalla sitä, että toisessa vaakakupissa on työllisyys ja suomalaisten liikkeiden elinvoimaisuus ja toisessa verotulot, nähtäisiin ehdotuksen taloudellinen järkevyys tai järjettömyys.
"...terveiden pitäisi saada vähennyksiä veroista kun eivät rasita terveydenhuoltoa ..."
Analogia veroihin on virheellinen, koska kyse on hyvitysmaksusta, joka on aivan toinen asia.
Edunsaajien mielestä kyse on tietenkin pienestä asiasta, mutta perustuslakivaliokunta oli toista mieltä. Sen mielestä maksun veroluonteisuus ja kollektiiviset tilitykset ovat ongelmallisia.
Juuri tästä syystä maksuun pitää nykyisin saada hallituksen hyväksyntä, ennen Opetusministeriö päätti asian itse.
"Luovan työn sosialisoijien jauhot eivät ole puhtaat"
Tästä olen Lauri Gröhnin kanssa samaa mieltä. Meillä on tosin eri käsitys sosialisoijista.
Sosialismi ymmärretään yleisesti talousjärjestelmäksi, jossa yhteiskunta lainsäädännön ja ohjeistusten avulla ohjaa tuotantoa ja sen jakautumista ja käyttöä. Tähän tuotantoon kuuluvat myös henkisen työn tulokset, kaikki se mihin meillä tekijänoikeudet kohdistuvat ja mitä hyvitysmaksut hyvittävät. Niinpä esimerkiksi Neuvostoliitossa luovan työn tulokset olivat valtiovallan ja sen elinten hallinnoimia. Sosialistiselle ohjaukselle on tyypillistä asioiden hoidon monimutkaistuminen ja byrokratian kasvu, mikä sitten johtaa tuotannon kehityksen hidastumiseen.
Sosialisoijia eivät siis ole ne, jotka vastustavat hyvitysmaksuja ja teostojen valtaa vaan ne, jotka sanoillaan ja teoillaan lisäävät valtiovallan ja sen virallistamien byrokraattisten elimien, mm. Teoston, kontrollia henkisen työn tuloksiin ja niiden käyttöön.
Surullista tässä on se - aivan kuten sosialismissakin -, että sitä kannattavat eivät ymmärrä kehityksen laajempia kaaria. Alussahan kaikki näytti hyvältä neuvostososialismissakin. Koska puolue perustettiin ajamaan kansalaisten etuja, miten se voisi toimia kansaa vastaan. Sehän järjestää työtä ja tuloja kaikille. Ilman puolueen tarjoamia työpaikkoja ihmisethän menettäisivät toimeentulonsa. Näin eivät ajattelleet vain ne, joilla oli hyvä paikka puoluekoneistossa vaan myös ne, jotka saivat siltä vain murusia - ja moni sellainenkin, jolta vietiin kaikki.
Koska tekijänoikeusjärjestöt ovat perustetut ajamaan taiteiljoiden etuja, miten ne voisivat toimia heidän etujaan vastaan. Näin eivät tänään ajattele vain hyvinvoivat taiteilijat ja ne, jotka ovat teostoilla töissä, vaan myös ne, jotka saavat niiltä maksuja vain euron pari päivässä - ja moni sellainenkin, joka on vain maksupuolella.
Teostojen tulevaisuus on kuitenkin yhtä surkea kuin oli sosialistisenkin talouden. Taistellessaan kehittyvän tekniikan tuomaa käyttämisen ja luomisen vapautta vastaan tekijänoikeusjärjestöt joutuvat yhä monimutkaisempien ongelmien eteen, siksi vahvistamaan valtaansa ja ottamaan itselleen yhä suuremman osan maksuista ja pyörittämään yhä laajenevaa byrokratiaa yhä harvempien eduksi, kunnes koko homman moraalinen voima romahtaa.
Silloin parhaiten menestyvät ne taiteilijat, jotka ovat ajoissa lähteneet rakentamaan ansaintalogiikkaansa aidon markkinatalouden - ei siis kapitalismin - varaan. Sillä myös ja erityisesti biteiksi saatettavia teoksia voidaan myydä markkinaehtoisesti myös ilman kopiointia rajoittavia yksinoikeuksia, joista kaikki hyvitysmaksujärjestelmänkin ongelmat johtuvat.
Ja jälleen tuo Teosto. Se saa vain kuudesosan hyvitysmaksuista. Kirjoittajat ovat järjestään pihalla asiasta.
En tiedä kuinka monta kirjoittajaa olet saanut pihalle sotkemisyrityksilläsi. Tartut kaikkeen mahdolliseen epäoleelliseen. Järjestöjen nimiin, byrokraattisiin seikkoihin maksun määräytymisestä (vain yksi maksu per laite) ynnä muuhun. Kuluttajan kannalta ei kuitenkaan ole mitään merkitystä onko maksut saavan järjestön nimi Teosto, Gramex, tai mitä niitä nyt onkaan. Merkitystä on vain sillä, että henkilö, joka ostaa kovalevyn vain omien tai tekijänoikeuksista vapaiden teosten tallentamiseen tai haluaa Järvisen tavoin kuunnella jo kerran ostamaansa musiikki jollain toisella laitteella, joutuu maksamaan jostain sellaisesta palvelusta, mitä hän ei käytä. Tämä ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista.
No mutta Lauri. Eihän kirjoitukseni käsitellyt Teostoa kuin esimerkkinä tekijänoikeusjärjestöistä. Kirjoituksen kärki oli aivan muualla. Ellei sinulla ole siitä mitään asiallista sanottavaa, olisi asian käsittelylle parempi, jos jättäisit sen kokonaan kommentoimatta. Tuskin useimmat hyvitysmaksujen kannattajatkaan ilostuvat tavastasi puolustaa niitä.
Mistä ihmeen "palvelusta" tässä on kyse:
"haluaa Järvisen tavoin kuunnella jo kerran ostamaansa musiikki jollain toisella laitteella, joutuu maksamaan jostain sellaisesta palvelusta, mitä hän ei käytä."
Uskomaton veijari kyllä tuo Gröhn. Vaikka huomautinkin jo pariin kertaan epäoleellisuuksiin tarttumisesta, niin vauhti vaan kiihtyy. Onkohan Gröhnillä paljonkin tuloja hyvitysmaksuista? Itse en kyllä tuollaista kehtaisi ellei sitten kyseessä olisi todella isot rahat.
"Palvelulla" tarkoitin siis musiikkia itseään, mikäli oikeasti kuvittelet, että joku lukija ei sitä ymmärtänyt. Ensin kuluttaja ostaa musiikin CD-levyllä, ja sitten joutuu maksamaan hyvitysmaksun kovalevystä, jolle siirtää sen saman jo kerran ostamansa musiikin. Joutuu siis maksamaan samasta asiasta kahteen kertaan.
Käsittääkseni Gröhnillä on tavoitteena saada säveltäjä- tms. status musiikkigeneraattorinsa avulla ja sitä kautta Teostolta tai vastaavalta organisaatiolta rahavirtaa.
Toisekseen mitäs käy sanotaan nyt vaikka kovalevyjen hinnoille niiden koon kasvaessa, oletetaan nyt vaikkapa, että tämä hyvitysmaksu on jotain n euroa per teratavu, mitäs sitten kun keskimääräinen levykoko on 1000 teraa, mitäs sinä päivänä saat normaalisti n 80 euroa maksavasta laitteesta maksaa? Vai korjataanko maksua järkevästi alaspäin? Ja millä viiveellä?
Maksuista valtioneuvosto päättää vuosittain ja ne on porrastettu. Opetusministeriö päättää hyvitysmaksujen jaosta.
Eipä ole ainakaan cd-r levyjen osalta maksu tullut alas, ennen vanhaan sillä ei ollut niin väliä kun itse media maksoi huomattavasti enemmän kuin se teostomaksun osuus, nykyään kummasti on. Katsopa vaikkapa mitä saksalainen verkkokauppa laskuttaa /100 levyä, tyyliin 19,90 (700 mt Verbatim, myyjänä Nierle) euroa sadalta kappaleelta. Ja mitäpäs nämä samat levyt suomessa maksaa. No samoista cd-r levyistä (700mt Verbatim, Pixmania) 89,90. Eli Teostomafia eroa on VAIVAISET 70 euroa. Kyllä tällä meiningillä musiikin tukeminen kannattaa.
Itse sanon tuota hommaa sikamaiseksi kusetukseksi.
Voisi olla nykyaikaisempaa lopettaa levymyynti tavarakauppana kokonaan, ettei se sekottaisi kuluttajan päätä. Musiikille tulisi hinta jonkin muun rakenteen kautta. Hyvitysmaksut käytettäisiin kokonaisuudessaan kulttuurin tukemiseen, eikä suoraan tulonsiirtoina artistille (nykyään noin 50%).
Lauri Gröhn, kävisikö sinulle malli, jossa hyvitysmaksu olisi lisätty kopioitavan ja toistettavan tuotteen hintaan? Ja myyjä olisi velvollinen tilittämään osuuden korkeammista tuloista Teostolle.
Ehdotus on mainio litmustesti tekijänoikeusjärjestöjen todellisen motiivin paljastamiseen. Luulen näet ettei ajatus kelpaisi tekijänoikeusjärjestöille, koska he pelkäisivät korkeampien hintojen karkoittavan asiakkaita.
Vasta-argumenttina he ehdotukselle esittäisivät varmaankin, etteivät heidän tuotteensa ole hyvitysmaksun syynä. Tosin Arhinmäki ministerinä kirjoittaa blogissaan:
"Kokonaisuudistusta odotellessa pitää turvata luovan työn tekijöiden toimeentulo nykyisellä järjestelmällä. Hyvitysmaksut ovat romahtaneet lähes puolen aikaisemmasta tasosta parissa vuodessa."
Jos lähtökohta hyvitysmaksulle on Arhinmäen ajatuksen mukainen, niin silloin ei moraalista ongelmaa ole kerätä sitä suoraan kopioitavan ja toistettavan tuotteen hintaan. Silloin se olisi kohdentunut hyvinkin täsmällisesti, vaikkakin maksaviin asiakkaisiin. Tosin hehän kopioivat levyjänsä ja tallentelevat ohjelmia yms, joten tuoteessa voi hyvin olla valmiina hyvitysmaksu. Ja joku on yleensä ensin ostanut sen laittomasti jaetunkin kopioidun tuotteen. Laiteisiin kohdistuva maksu osuisi sen sijaan niihinkin, jotka eivät kopio tekijänoikeusyhdistysten intresseissä olevaa materiaalia laitteillensa. Silloin tilanteeseen täysin syyttömät joutuisivat maksumiehiksi.
Tässäpä esim optisten levyjen osalta suomenkielisestä wikipediasta: "Maksu muodostaa ison osan esimerkiksi tyhjän DVD-levyn myyntihinnasta. Tyypilliselle DVD:lle (alle 10GB) hyvitysmaksu on arvonlisäveroineen 73 senttiä. Halvimmillaan sadan kappaleen erissä ulkomailta toimitetut levyt maksavat toukokuussa 2007 25 senttiä kappale.[4] Hyvitysmaksun maksamisen jälkeen hinnaksi tulee 98 senttiä, jolloin hyvitysmaksu on 74% levyn hinnasta. Levyt voi tilata ulkomailta yksityiskäyttöön ilman hyvitysmaksua. Opetusministeriön ohjeen mukaan yksityiseksi tuonniksi voidaan katsoa enintään sadan levyaihion tuontia kerralla tai muutaman päivän aikana.[5] Tämä rajoitus ei perustu suoraan lakiin tai asetukseen. MP3-soittimissa ja muissa laitteissa rajoitus on viisi kappaletta."
Eli koko touhu on sikamaista kuluttajan ryöstämistä. 74% hinnasta ei ole mikään huvittava pikkumaksu.
Ja kuka ostaa noita DVD-levyjä sadan kappaleen erissä?
Ostat niitä vaikka yksittäiskappaleina niin aika ryöstöä on maksaa jopa 70% ylihintaa. Ja kyllä itse ostan mieluusti ison läjän levyjä kerralla, mm. siksi että ovat
a. halvempia bulkkina.
b. yleensä aina loppu tms kun niitä sattuu tarvitsemaan.
Toisekseen satakaan dvd:tä ei ihmeellistä kapasiteettia vielä tarjoa jos täytyy vaikkapa moderni kovalevy varmuuskopioida, ja ei satu omistamaan isoa ulkoista levyä (josta siitäkin kiskotaan pilipalimaksuja jonkun palefacen elättämiseksi).
Se vielä voisi olla siedettävää jos tuo maksu olisi kiinteä prosentti tuotteen hinnasta malliin alv. Tällöin maksu tulisi sitä mukaa alas kun tuotteen hinta vähenee, esim. noiden optisten levyjen kanssa, nykyisellään tuo johtaa täysin älyvapaaseen rahastukseen.
Paljonko olet maksanut hyvitysmaksuja tähän mennessä "älyvapaasti"?
Piruko noita summaamaan. Liikaa. Joka senttikin on liikaa. Kun kerran laillisesti en voi latailla tavaraa, ja laillisesta tavarasta on maksettu jo kertaalleen on joka sentti ylimääräistä rahastusta.
Mitä artistien tukemiseen tulee, niin katson "tueksi" riittävän sen että ostan musiikkia/elokuvia/pelejä jne. mistä satun pitämään, ja ne joiden tavarasta en pidä voivat vaikka mun puolesta vaihtaa alaa, sillä tavalla kaikensortin yrittäminen toimii.
Ja ei, se että joutuisin maksamaan samasta kappaleesta formaatista riippuen erikseen ei myöskään ole järkevää.
"Ja ei, se että joutuisin maksamaan samasta kappaleesta formaatista riippuen erikseen ei myöskään ole järkevää."
MIten joudut maksamaan samasta kappaleesta?
Joissakin maissa maksu on sidottu välineen hintaan. Esimerkiksi Kreikan hyvitysmaksu on 6 % cd/dvd-levyn hinnasta ja Romaniassa 3 %.
Suomen kiinteää taksaa perustellaan sillä, että tekijälle aiheutuva haitta riippuu sisällön määrästä, ei laitteen tai muistivälineen hinnasta. Siksi hyvitysmaksun osuus tyhjissä cd/dvd-levyissä saattaa olla yli puolet hinnasta, tuplasti arvonlisäveroa suurempi.
Digibokseihin haetaan nyt maksujen korotuksia, koska levyasemien koot ovat kasvaneet. Levyaseman koko ei kuitenkaan ole relevantti mittari, kun kyse on HD-ohjelmista, jotka vievät moninkertaisesti enemmän tilaa.
Lisäksi HD-lähetteet on salattuja, joten käytössä on tekninen suojaus, minkä direktiivin mukaan pitäisi tulisi vaikuttaa hyvitykseen alentavasti.
Jeps, sitten sitä voidaankin näinä verkkokaupan luvattuina aikoina, ja kun satutaan olemaan EU-maa, ihmetellä miksi ihmiset ostavat tallennusmediansa ulkomailta, ja miksi maksukertymät tippuvat? Ja keksiä alati uusia kohteita mistä yrittää totaalisen älyvapaasti rahastaa. Kuten nyt vaikka teostomaksu taksikuskilta jolla on autoradio. Eihän se mitään vaikka radioasema on jo siitä musiikista maksanut. Tottakai taksikuskin ja viimekädessä asiakkaan pitää myös tästä "nautintaoikeudesta" maksaa erikseen.
Jotain tarttis asialle poliitikkojen tehdä ja se mitä jotain on taatusti muuta kuin mistä ko "mafian" edustajat pitäisivät.
"Kulttuurikummit" takaavat, että kansanedustajat ovat hyvin informoituja luovan alan ongelmista... Tekijänoikeusjärjestöt ovat kaikkialla lobbauksen mestareita, ei yksin Suomessa.
""Ja ei, se että joutuisin maksamaan samasta kappaleesta formaatista riippuen erikseen ei myöskään ole järkevää."
MIten joudut maksamaan samasta kappaleesta?"
Tämä on se esimerkki minkä ko. mafian puoltajat ottavat esiin puhuessaan ykstyisestä kopioinnista, ts. että maksan hyvitysmaksun jotta voin laillisesti ottaa itselleni useamman kopion ostamastani materiaalista.
Että toinen vaihtoehto siis olisi maksaa joka versiosta erikseen.
Lauri, luetko näitä kommentteja ollenkaan. Tämä on jo selitetty moneen otteeseen. Viimeksi tänään 11:05 Jani Korhonen varsin selväsanaisesti selitti asian. Kuinka sen ymmärtäminen voi noin koville ottaa.
Maksatte erikseen oikeudesta kopioida kullekin laitteelle. Mitä ihmettä ne tuplamaksut ovat?
Kysehän ei ollut tuplamaksusta vaan siitä, että joutuu maksamaan samasta kappaleesta useamman kerran.
Vika ei voi olla Gröhnin ymmärryksessä. Hän taatusti tajuaa asian, mutta yrittää tahallaan sekoittaa. Mutta mikäs tässä toistellessa kun samalla vietän sairaslomaa ja parantelen flunssaa. Eli:
Tuplamaksu tulee siitä, että kuluttaja joutuu maksamaan samasta musiikista kahteen kertaan. Ensin ostaessaan musiikin ja sitten siirtäessään sen kovalevylleen. Samasta tuotteesta (musiikki) kaksi eri maksua.
Asiaa pahentaa se, että kovalevyn ostaja joutuu maksamaan musiikista myös, vaikka ei siirtäisikään sitä kovalevylleen.
Miksi ette natise auton käyttömaksusta, josta maksatte vuosittain hatusta vetäen 50 enemmän kuin hyvitysmaksuja?
Tai miksette natise urheilun tuesta veikkausvaroista, johon menee luokkaa 130 miljoonaa vuosittain?
Miksi natisette pähkinärahoista?
Ehkä näistäkin natistaan, mistä sinä sen tietäisit. Sitä ei kuitenkaan tehdä blogissa, joka käsittelee hyvitysmaksuja.
Mitä tulee pähkinärahoihin, niin kirjoitin jo edellä, että hyvitysmaksutuloja maksettiin 2010 muusikoille keskimäärin 40 senttiä päivässä, noin pähkinäpussi viikossa, ja olletikin muille maksetut hyvitykset olivat samaa suuruusluokkaa.
Kysynkin, miten nämä pähkinät voivat olla taiteiliojoille niin kovin tärkeitä, että niiden takia kannattaa nähdä kaikki niiden keräämisen vaatima vaiva ja samalla loukata ihmisten kokemaa oikeudenmukaisuudentunnetta.
En näe asialle muuta selitystä kuin sen, että jotkut tienaavat tästä paljon enemmän kuin pelkkiä pähkinärahoja ja he ovat onnistuneet selittämään mukaansa koko joukon ihmisiä, jotka taiteilijoina saattavat olla hyviäkin, mutta yhteisten asioiden ajattelijoina korkeintaan keskinkertaisia - mikä sillä alalla merkitsee varsin vaatimatonta osaamisen tasoa.
Muusikot saavat vain kuudesosan kollektiivisesti ...
Matti Hyryläinen: "Kysynkin, miten nämä pähkinät voivat olla taiteiliojoille niin kovin tärkeitä, että niiden takia kannattaa nähdä kaikki niiden keräämisen vaatima vaiva ja samalla loukata ihmisten kokemaa oikeudenmukaisuudentunnetta."
Erittäin hyvä pointti. Tuota "pähkinäraha-argumentointia" voi käyttää molempiin suuntiin.
Lukekaapa toinen postaukseni aiheesta. Hyvitysmaksun tuotosta 75-80 % on aina tullut videon tallentamisesta. Siksi paluuta "oikealle" tasolle ei ole.
Digiboksien omistajat, piraatit ja digikuvaajat käytännössä maksavat nyt muusikoille jaettavat rahat. Se on melkoinen rakenteellinen vääristymä.
Muusikot saavat vain kuudesosan hyvitysmaksuista ...
Miksi hyvitysmaksua sitten ajetaan kännyköihin?
Ei kai niillä tv-ohjelmia tallenneta?
Niihin tehdään kaikenlaista laillista kopiointia.
Mutta minäkään en saanut kysymykseeni vastausta. Kun siirto tapahtu useammille alustoille, eihän siinä makseta ostomaksua moneen kertaan, vain mitä? Hyvitysmaksu/tiedosto riippuu kopioiden määrästä.
Mitä on se kännyköille kopioitava aineisto, joka on "muuta" ja silti hyvitysmaksun piirissä?
Tietääkseni sähköpostien tai kalenterimerkintöjen kopioinnista puhelimeen ei ainakaan tarvitse maksaa???
Jos kännykkää käytetään ainoana mukana kulkevana laitteena, on siinä usein musiikkia, jota ei ladattu siihen suoraan ja maksullisesti.
Voiko Lauri Gröhn kertoa, kuinka muusikot saavat vain kuudesosan maksuista? Vuoden 2010 hyvitysmaksuista n. kolmasosa menee Gramexille ja Teostolle, jotka ainakin yhdistysten kuvausten perusteella tilittävät niitä musiikin tekijöille. Lisäksi mm. ESEK ja LUSES (yhteensä n. 10% hyvitysmaksuista vuodelta 2010) ovat kuivauksien perusteella säveltaiteen järjestöjä. Lähde: www.hyvitysmaksu.fi.
Lisäksi olen aiemmin kysellyt onko jotain tilastoa, jossa olisi arvioitu laillisen kopioinnin aiheuttamaa tulonmenetystä, jota hyvitysmaksulla käsittääkseni korvataan?
Sorry. Teosto saa tuon kuudesosan. Tilitykset tapahtuvat esitysilmoitusten perusteella, soitto tai sävellys. Hyvitysmaksut menevät yleisiinn tarkoituksiin.
Miksi minun pitäisi maksaa hyvitysmaksua siitä, että jollain muulla on usein kännykässään musiikkia, jota ei ole ladattu siihen suoraan ja maksullisesti?
Tämä on tyypillinen harhautus:
"Viime vuonna muusikoille maksettiin hyvitysmaksuista korvausta keskimäärin 150 euroa kullekin, 40 senttiä per päivä. Kovin on pienestä kiinni taiteilijan perheen nälkä."
Ei hyvitysmaksuja makseta yksityisille henkilöille.
Vielä kerran... Lauri Gröhn, kävisikö sinulle malli, jossa hyvitysmaksu olisi lisätty kopioitavan ja toistettavan tuotteen hintaan? Ja myyjä olisi velvollinen tilittämään osuuden korkeammista tuloista Teostolle.
Jos kyseessä on harhautus, harhauttajana on Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTYn puolesta Lauri Kaira, joka kirjoitti Elviksen verkkosivulla 9.12. seuraavasti: "Musiikin tekijöille hyvitysmaksuvaroja tilitettiin vuonna 2010 yhteensä runsaat 1,4 miljoonaa euroa. Korvauksia sai yli 9000 tekijää."
- Gramexin 2010 maksamien kotimaisen musiikin taiteilijakorvausten keskiarvo on 486 euroa vuodessa. Monet saavat kuitenkin vähemmän, osa enemmän sillä korvaus riippuu täysin siitä, kuinka paljon henkilön kappaleita soitetaan eri radiokanavilla ja kopioidaan muuhun kuin yksityiskäyttöön. Jos kärkiryhmää katsotaan, 500 taiteilijaa sai yli 2500 euroa; heistä 145 sai 5000-10 000 euroa ja 86 taiteilijaa yli 10 000 euroa.
http://www.gramex.fi/fi/ylavalikko/usein_kysyttya/paljonko_korvauksia_mu...
Outoa, etten löytänyt Gramexin sivulta yhtään mainintaa hyvitysmaksuista.
No onpa teillä ongelmat siellä Suolessa,,,,
http://www.muutos2011.fi/vb/showthread.php?1041-Tekij%E4noikeusmafiasta
Sveitsissä on muuten maailman korkein hyvitysmaksu (ellei Suomi nyt aja ohi). Ehkä sillä kompensoidaan nettilataamisen sallimista? Mikäs siinä, voidaan harkita meilläkin -- mutta nyt yritetään saada läpi SEKÄ piratismin kieltoa ETTÄ hyvitysmaksun roimia korotuksia.
Kaikkea ei voi saada.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 117 kommenttia