Linnan juhlista vuoden Twitter-tapahtuma
YLE oli rakentanut järjestelmän, joka näytti Twitter-kommentit teksti-tv-sivulla
kuvan päällä. Ja kylläpä kommentteja tulikin! Suomalainen #linnanjuhlat
aihetunniste (hashtag) nousi hetkeksi maailman suosituimpien Twitter-aiheiden
joukkoon. Sellaista ei tiettävästi ole tapahtunut koskaan aiemmin. Viimeistään
nyt voi sanoa, että Twitter on lyönyt itsensä läpi
Suomessa.
Twitter-kommentointia on käytetty aiemminkin, mm. juhlissa
vuosi sitten, mutta vasta nyt tviittaajia oli niin paljon, että kriittinen massa
ylittyi. Me katsojat teimme Twitterin kautta muutoin aika tylsästä ja
kaavamaisesta lähetyksestä ihan uudenlaisen.
Katsojien apu tulikin
tarpeeseen, sillä suomenkieliset juontajat sotkivat henkilöiden nimet pahemman
kerran. Ehkä ensi kerralla juontajat voivat keskittyä ilmapiirin kuvaamiseen ja
jättää henkilöiden tunnistamisen sosiaalisen median tehtäväksi? Joukkoistaminen
toimii. Tviittaajia on niin paljon, että jokaiselle vieraalle löytyy joku, joka
tunnistaa hänet. Ja muistaa nimenkin oikein.
Ahkerat tviittaajat
näyttivät, mitä yhteisöllinen televisiokokemus voi parhaimmillaan olla. Tämä oli
sitä, mitä visioitiin 1990-luvun lopun digi-tv-haaveissa: sisältöä, jota
katsojat tekevät toisilleen. Somen kautta katsojista muodostui ryhmä, johon kuka
tahansa saattoi liittyä, ja näin päästä osallistumaan tapahtumaan. Kukaan ei
jäänyt yksin, vaikka katsoi ohjelmaa kotonaan.
Kokemus olisi ollut vielä
parempi, jos linnavieraiden joukossa olisi ollut aktiivisia tviittaajia. Nyt
heitä oli vain muutamia, eivätkä heidän tviittinsä näkyneet
aihetunnisteella.
Katsomosta tviittailijat osoittivat loistavaa
kekseliäisyyttä ja erinomaista huumorintajua. Osa ehdotuksista oli rohkeita,
mutta toteuttamiskelpoisia. Tosiaan: miksei jokaiselle vieraalle voisi lähettää
kutsukirjeen mukana pienen rfid-sirun tai jopa QC-koodin juhlapukuun
kiinnitettäväksi? Mikseivät paikalla olevat toimittajat voisi kuunnella
katsojien ehdotuksia siitä, ketä haastatella seuraavaksi?
Ja mitä
juhlaväki olisikaan tuuminut, jos tviittien virta olisi heijastettu salin
seinälle? Se toimii hienosti seminaareissa, miksei siis linnan juhlissakin?
Seuraava presidentti voi luoda jotain omaa ja rohkeaa - jotain, mikä palauttaisi
uskon Suomeen teknologiamaana. Halosen aika on nyt nähty, eikä häneltä ole
juurikaan riittänyt kiinnostusta tälle sektorille.
Tviittaajien luoma
sisältö oli niin hauskaa, että joku mainitsi tuskin malttavansa katsoa tv-kuvaa
tviittien viedessä kaiken huomion. Ei ihme: toisin kuin linnan jäykistelyt ja
tärkeilyt, some oli aitoa ja rehellistä. Sellainen toimii aina.

YLElle tapahtuma antaa
pohdiskelun aihetta. Monet seurasivat lähetystä nettitelevision kautta ja
osallistuivat siihen itsekin tviittaamalla. Jos YLEn palveluita tuotetaan ja
käytetään jatkossa yhä enemmän netin kautta, toiminta on myös rahoitettava
siellä. Maksamattomuuden perusteluksi ei enää riitä se, ettei omista
tv-vastaanotinta.
YLE mainosti lähetyksen tulevan ensi kertaa
teräväpiirtona. Osa kameroista oli kuitenkin SD-tasoa ja kuva vain skaalattiin
ylöspäin. Vaihtelu HD:n ja SD:n välillä oli ärsyttävää. Eikö YLEllä tosiaan
ollut riittävästi HD-kalustoa vai oliko lähikuviin tarkoituksella valittu
heikkolaatuisempia SD-kameroita? Olisiko HD-kuva ollut liian armoton
juhlavieraille?
Joka tapauksessa: hyvin tehty, some! Hyvä me.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä Petteri. Jospa olisin tiennyt Twiittauksista olisin saanut isomman ilon. Pelkkä huonon juonnon kuuntelu ja kuvan katselu pitkästytti. Seuraaviin juhliin jotain uutta. Taisi presidenttipari olla jo pikkuisen väsynyt juhlien järjestämiseen. Sille hieman näytti, vaikka parastaan yrittivätkin.
Tämä asia ei ehkä oikein toimi: Mikseivät paikalla olevat toimittajat voisi kuunnella katsojien ehdotuksia siitä, ketä haastatella seuraavaksi?
Nimittäin voi käydä niin, että vihjekuorma kasvaa liiaksi, eikä hyvän poimiminen onnistu. Tarvittaisiin joki seula, joka suodattaa parhaat valmiiksi toimittajille?
Tuosta tuli mieleeni ihan älytön ajatus. Ostin uuden pokkarikameran, joka on tehty kestämään ja sillä pystyy kuvaamaan vaikka rukkaset kädessä, vaikka säätöjä on enemmän kuin tavallisessa järjestelmäkamerassa.
Se tunnistaa kasvot ja tarkentaa niihin. Jopa 12 pärstään yhtäaikaa. Tähän kameraan, kun liittäisi tietokoneen (mini USP on) tietokannan jolla taas Googlen Picasa toimii. Picasa osaa tunnistaa jo aikaisemmin kuvakokoelmaan joutuneen pärstän erinomaisesti, eri kulmista ja eri etäisyyksiltäkin. Niskapuolella on vielä ongelmia, joten sitä tulisi kehittää.
Kuvat pitää tietenkin nimetä Picasaan ensialkuun manuaalisesti näpyttelemällä, mutta ne uudet saavat miltei poikkeuksestta nimen ja tiedot mitä hänestä on aikaisemmin tallennettu. Tähän voisi lisätä esim. Vuorineuvos tai Jääkiekkoilija ym. Nimen lisäksi tietenkin.
Näin helpolla linnan juhlia voisi senjälkeen selostaa. Twitterissä voi sujuvasti erehtyä, mutta toimiva kamera ja tietsikkayhdistelmä olisi ehdoton.
Ideaa saa käyttää vapaaasti ja kehitelläkin, mutta tämä auttaa varmasti tässä meitä kuohuttavassa ongelmassa. ;)
Tuo onkin aito Pentax, siis se kamera ja sen muisti perusmuisti on 400 megan luokkaa.
Ohjekirjassakin sen puhdistus käsketään suorittamaan tiskiharjalla juoksevan veden alla.
Vedenalla saa kuvata aina 12 metriin saakka ja käyttöjärjestlmä sietää jopa 32 gigasen muistikortin tunkemisen kummisen palikan sisään. Joku oikee prossu siellä on sisällä.
Jos sitä hiukka kehiittäs, niin kyllä tuohon muistiin jo voisi tallentaa pikku järjestelyin noin 99% linnan mahdollisista vieraista jo ilman tietsikkaakin.
Kun sillä voi kuvata kuvat/tekstit ja tallentaa ne pdf muotoon suoraan, tilaa viemästä.
Sillä vaan tähtäisi jonoon ja se kertoisi kuka kukin on. Eikä tuo ole kuin alle 500 euron kamera. Luulen, että YLE:llä on vähän järeempää kalustoa.
Eipä silti, se Twitter oli minulle yllätys ja sain tietää asiasta, kun vahingossa painelin teksti-tv:n päälle juuri ennen juhlien alkua. Olishan tuosta voinut enempikin kertoa, vaikka totta on, että liikaa twittaajia olisi tietenkin liikaa.

Kommentoi 5 kommenttia