Syökö artisti jatkossa sinunkin levyltäsi?
Lyhyt versio:
Ministeri Arhinmäki haluaa laajentaa
tekijänoikeusjärjestöjen lobbaaman hyvitysmaksun matkapuhelimiin ja
tietokoneisiin. Samalla ulkoisten levyasemien ja digiboksien taksoja
nostettaisiin. Tämä kaikki on epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta. Suomalaisten
maksamat hyvitysmaksut ovat jo nyt neljänneksi korkeimmat ja esimerkiksi muihin
pohjoismaihin verrattuina kaksinkertaiset.
Mitä voit tehdä? Levitä tietoa eteenpäin ja kerro kantasi kansanedustajille.
Tässä pohjaksi dokumentti, jota voit vapaasti muokata: Pdf-versio,
Odt-versio
(Open Office), Docx-versio
(Microsoft).
Pitkä versio:
Arhinmäki ajaa pc-koneille
maksua, joka olisi porrastettu kiintolevyn koon mukaan. Teratavun levystä tai
sitä isommasta pitäisi maksaa 15 euron lisähinta. Myös matkapuhelimiin
kaavaillaan muistimäärän mukaan porrastettuja lisämaksuja. Yli 20 gigan
muistista maksu olisi neljä euroa.
Maksupohjaa laajentamalla halutaan
nostaa hyvitysmaksun tuottoa. Tavoite on nurinkurinen, sillä maksu on nimensä
mukaisesti hyvitystä kopioinnin aiheuttamasta haitasta - ei mikään saavutettu
etu, jota tarvittaessa turvataan maksua muuttamalla.
Nämä ovat Arhinmäen
ehdotuksia, jotka voivat vielä muuttua ennen lopullista valtioneuvoston
asetusta. Se on luvassa ennen joulua, jotta maksut saadaan voimaan 1.1.2012
alkaen.
Vuoden 2011 alusta maksun piiriin tulivat ulkoiset
kiintolevyasemat, mutta niiden tuotto ei ole yltänyt odotuksiin (eikä ihme,
sillä ihmiset osaavat tilata asemansa ulkomaisista nettikaupoista tai ostaa
kuoret ja aseman erikseen).
Miksi ihmeessä älypuhelimesta pitäisi maksaa
tekijänoikeusmaksua? Maksu olisi perusteltu vain tilanteessa, jossa henkilö
kopioi kaveriltaan levyn suoraan matkapuhelimen muistiin. Tällainen on erittäin
harvinaista. Matkapuhelin on kuuntelu- eikä kopiointilaite.
Yleensä
matkapuhelimessa kuunnellaan joko omia bittimuotoon siirrettyjä cd-levyjä tai
verkon musiikkikaupasta ostettuja tiedostoja (joku saattaa kuunnella myös
vertaisverkosta luvattomasti ladattua musiikkia, mutta se ei kuulu hyvitysmaksun
piiriin -- laittomuuksista ei voida periä maksua).
iPhonessa Applen oma
musiikkipalvelu on kiinteä osa puhelinta. Oletan, että valtaosa iPhonen
musiikista on ostettu Applen palvelusta suoraan puhelimeen, joten mitään
kopiointia ei tapahdu. Tekijänoikeusdirektiivikin velvoittaa huomioimaan
tällaisen käytön hyvitysmaksusta päätettäessä. Hyvitystä ei voi periä, jos sen
tekijä saa maksun muuta kautta.
Entä omat cd-levyt? Miksi minun pitäisi
maksaa siitä, että kopioin jo kerran ostamani cd-levyn tietokoneen kautta
puhelimeen? Yhtä hyvin voisin ottaa alkuperäisen levyn kannettavaan
cd-soittimeen. Takana on tietenkin rahastaminen tekijänoikeuksien nimissä: ensin
myydään cd (tai sama musiikki bittimuodossa), sitten maksetaan sen siirrosta
kiintolevyn kautta puhelimeen. Siis myyty musiikki + kaksi muuta rahastusta.
Nerokasta!
Maksun ulottaminen pc-koneisiin ja puhelimiin toisi käytännön
ongelman: arvonlisäveron tapaan maksua voidaan periä vain yksityishenkilöiltä.
Yrityskäyttöön hankittavat tietokoneet ja puhelimet ovat siitä vapaita. Laitteet
tullaan jatkossa hankkimaan yrityksen nimiin.
Maksua tullaan myös
kiertämään niin, että tietokoneet tilataan ilman kiintolevyä ja asiakas kytkee
levyn itse paikoilleen. Helppoa ja yksinkertaista!
Miksi
tekijänoikeusjärjestöillä on kiire asiassa?
Alunperin kasettimaksuna
kulkenut järjestelmä sopi analogiseen aikaan. Sen ylläpito digimaailmassa alkaa
vaatia yhä suurempaa akrobatiaa ja todellisuuden vääristämistä.
Ja yhä
pahempaa on tulossa, sillä musiikki ja elokuvat siirtyvät pilveen. Harva hankkii
enää tallentavaa digiboksia, koska ohjelmat voi katsoa jälkikäteen YLE Areenasta
ja kanavien omista palveluista (Ruutu.fi, Katsomo.fi ym). Sonera ja Elisa
markkinoivat näyttävästi omaa IPTV:tä, johon kuuluu lähes rajaton
nettidigiboksi. Vastaavasti yhä useampi saa musiikkinsa kiinteällä
kuukausihinnalla Spotifystä.
Yhdessäkään näistä palvelusta ei tapahdu
kopiointia eikä tallennusta, josta kuluttajaa voitaisiin rahastaa. Maailma
pettää hyvitysmaksun alta. Siksi on toimittava nopeasti ja maksun piiriin on
saatava äkkiä mahdollisimman monia laitealustoja.
Kokemus on nimittäin
osoittanut, että kun maksu on kerran saatu aikaan, sen tasoa ei ainakaan
alenneta. Maksun 13 vuotisen digihistorian aikana mikään alusta ei ole
vapautunut maksusta.
Liioin tyhjiltä levyiltä perittävät
hyvitysmaksut eivät ole laskeneet, vaikka digikuvauksen ym. myötä vieraan
sisällön osuus niiden käytössä on takuuvarmasti laskenut. Jos asiassa olisi edes
jonkinlaista oikeudenmukaisuutta, levykohtaisen maksun olisi pitänyt alentua
tasaisesti joka vuosi.
Haluatko, että artisti syö jatkossa sinunkin
levyltäsi? Haluatko osaltasi lisätä piratismin houkuttelevuutta?
Jos et,
ehdit vielä vaikuttaa asiaan. Toimi ja levitä sanaa eteenpäin.
Twitter:
http://www.twitter.com/petterij
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Järvinen on mielestäni oikealla asialla. Tämä peli pitää viheltää kokonaan poikki. Onko PS ainoa puolue, joka siihen pystyy (jos haluaa)?
Kuten Lalli Laaksonen toikin esille, autoihin pitäisi lisätä hyvitysmaksu taksikuskeille ja miltei kaikkiin tuotteisiin, joita voidaan käyttää ammattiavastaavassa työssä jotain vastaavaa. Ainakin kopiokoneisiin ja skannerehin hyvitysmaksut runoilijoille. Onhan mahdollista, että joku menee ja kopioi runoja?
Harrastan valokuvausta ja tapanani on siirtää valokuvat muistikortilta suoraan ulkoiselle kovalevylle. Nyt joudun maksamaan hyvitysmaksun ulkoisesta kovalevystä, joka sinänsä on jo epäoikeudenmukaista. Mutta jatkossa joutuisin maksamaan hyvitysmaksun myös muistikortista. Eli kaksinkertainen maksu järjestölle, jolla ei ole mitään tekemistä harrastukseni kanssa! Miten kukaan kehtaa edes ehdottaa moista veroa?
Käsittämätöntä on myös se, että käytännössä meillä on annettu veronkanto-oikeus yksityiselle edunvalvontajärjestölle.
Ja muista, että myös ulkoisiin kovalevyihin ehdotetaan tariffien korotusta.
Vuoden alussa toteutettu maksun laajennus ei tuottanut tarpeeksi.
Tää on Paavolta aika tyhmää. Hän on muuten aika hyvin kulttuurin ja ihmisten puolella. Joku syy hänellä varmaankin on nyt ajaa tekijänoikeusfirmojen etuja, jotka siis eivät luo mitään muuta kuin rahaa. Olisi kiva tietää mikä se syy on.
Arhinmäen kaveripiiri on sellainen, joka elää osin näillä rahoilla.
Sisällöntuottajat eivät suinkaan kaikki ole hyvitysmaksun puolella. Tämä on TTVK:n eli Teoston, Gramexin, Kopioston ja kumppaneiden aikaansama järjestelmä. Edellämainitut lafkat toki tilittävät rahoja tekijöille, mutta ovat ottaneet itselleen jonkinlaisen velvollisuuden raapia rahaa kasaan mistä vain pystyvät.
Ikävä kyllä monelle artistille tilitykset ovat elintärkeitä ja siksi äläkän nostaminen ja syöttävän käden pureminen ei ole houkuttelevaa.
Luulisin, että Paavo ei riittävästi tunne asiaa ja siitä syystä ei oikein osaa vastustaa tekijänoikeusjärjestöjen ja taiteilijoiden lobbausta - kuuluuhan hänen nykyiseen toimenkuvaansakin mm. muusikkojen etujen ajaminen.
Ilmeisesti tämä tulee johtamaan mm. muistikorttien kohdalla siihen, että tuotteet tilataan esimerkiksi Eestistä. Tämä ei ole edes kovinkaan vaivalloista jos verrataan esimerkiksi alkoholin rahtaamiseen Tallinnasta. Lopputulemana on, että arvonlisävero menee Suomelta sivu suun.
Virossa maksetaan hyvitysmaksua vain tyhjistä kaseteista ja cd/dvd-levyistä. Laitemaksuja (digiboksit tai ulkoiset kiintolevyt, pc:istä tai matkapuhelimista puhumattakaan) ei ole.
Hieno blogi Järviseltä. Enpä ole ennen koko asiaa edes pohtinut, vaikka itsekin olen leipäni it-alalta tienannut. No, onhan siitä jo toki aikaa. Hyvä, että joku jaksaa huolehtia myös käyttäjän (lue: maksajan) eduista.
Kai sitä hyvityksen saajien joukkoakin voitaisiin välissä laajentaa. Vai ovatko IT-alan tulot jotenkin vähempiarvoisia artisteihin nähden? Jokaiselle ohjelmistoalan työntekijälle, joka kirjoittaa nimikirjaimensa lähdekoodiin, annetaan oma siivu tuosta hyvitysmaksusta. Kuinkahan monella taiteilijallakin on "ilmainen" koodinpätkä käytössään. Kai sekin on jonkun menetettyä tuloa?
Kyllä, esim ohjelmoinnissa täytyy todella olla paljon enemmän, kuin mikään vitun muusikko tai poliitikko. Se on todella TOTAALISTA työtä, eikä kysytytä viikonloppuja tai vapaapäiviä. Kun sitä aivoa ei saa kiinni. Aina sitä miettii, että sellanen ja sellanen juttu pitäisi siihen softaan saada. Ja että koodi olis sellasta, että vois näyttää kavereille.
"kuin mikään vitun muusikko"
Mikä argumentaation syvyys! Mikä retorinen loisto!
Tiesitkö muuten, että oma työsi ohjelmoijana on juuri saman tekijänoikeuslain suojaama. Tänään tekemäsi koodinpätkä tuottaa tuloa omaisillesi vielä 70 vuotta kuolemasi jälkeen. Moni pitää tätä hieman erikoisena johtuen kuvailemastasi tietokoneohjelman ja taideteoksen erilaisuudesta.
Petteri taisi laittaa mut estolistalle. Eipä siinä mitään En enää tee it--hommia, olen eläkkeellä.
Ohjelmoinnista tulee hyvin helposti huume, kuten minulle kävi. Päällikkö ei voi olla samalla ohjelmoija. Ikävää. Voin kuitenkin sanoa, että jos osaat duunata kivan softan ihan itse, niin se on sanoin kuvaamaton onnen tunne.
Juuri näin Petteri. Pidä tasoa, kiitos.
Nyt kirosanat pois tai poistan viestit. Ei alatyylistä kieltä, kiitos.
Tekijänoikeuslaki koskee sekä musiikkia että tietokoneohjelmia, mutta näiden rinnastus on keinotekoista ja tuottaa ongelmia. Tietokoneohjelmia ei saa kopioida edes omaan käyttöön, siksi hyvitysmaksuja ei tilitetä softantekijöille.
Ohjelmoijalla on työsuhdeolettama ts. työaikana tehty koodi on työnantajan omaisuutta, ellei toisin sovita. Muussa luovassa työssä on päinvastoin. Tästä syystä 70 vuoden sääntö ei käytännössä koske ohjelmoijia.
Molempien työ on tärkeää ja vaatii luovuutta, joten siitä on turha riidellä.
Pistinkin tuon oman kommenttini tahallaan vähän provokatorisesti. Niin olin muistavinanikin, että hyvitysmaksu (kuten kopiomaksukin) on korvausta luvallisesta kopioinnista. Mutta joku kovalevyjen käyttö taiteellisten teosten kopiointiin suhteessa siihen, miten paljon niitä käytetään omien juttujen (esimerkiksi digikuvien tai tekstien tai kerrassaan ohjelmien) tallennukseen, on muuttunut kyllä kasettinauhurien ajoista.
Itsellänikin on jo varmaan muutama tera tallennettua tietoa, joiden joukossa ei taida olla ainoatakaan musiikkikappaletta. Jotenkin vain se musiikin tai elokuvien lataaminen verkosta ei tunnu oikein tuottavalta työltä. Jos jotain haluaa itselleen, niin sen voi kyllä ostaakin. Siten tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että ensin maksaa pyydetyn hinnan haluamistaan teoksista ja sitten maksaa lisäksi tallennusvälineistä, joita käyttää puhtaasti omiin tallennuksiin ja osaksi jopa työtarkoituksiinkin. Varsinkin, kun tuntuu, että suurimmalla osalla ihmisistä on se näkemys, että tietokoneohjelmat kuuluu saada ilmaiseksi.
Siinä vaiheessa, kun homma alkaa nyppimään riittävästi, ratkaisu on siirtää ostot tapahtuvaksi netin kautta ulkomailta. No, DHL kiittää.
Ei siitä kovin kauaa ole, kun levy-yhtiöillä oli palkattuja säveltäjiä, joiden tehtävä oli kyhätä 2:30 kestävä 32-bar kappale tanssiorkesterin tai teini-idolin tarpeisiin.
Ohjelmoijia toisaalta nykyään on (satoja?) miljoonia, joten periaatteessa alalla työtä saava voi olla kiitollinen säännöllisestä palkasta...
Molemmissa töissä voidaan nähdä tai kuulla toistettavuutta. Ohjelmoija voi aivan hyvin viedä päässään yhdessä projektissa oppimansa design patternin seuraavaan projektiin, kuten säveltäjä saattoi aivan hyvin myydä saman renkutuksen miljoonaan kertaan levy-yhtiölle.
Verratkaa vaikka huviksenne Dionin tai the Ink Spotsien tuotantoa.
Dionilla on vain yksi kappale: Runaround Sue (20 eri otsikolla) ja Ink Spotsit aloittavat yhdellä ja samalla riffillä...
Kuulun siihen pienen pieneen vähemmistöön, jonka mielestä koko kaupallisia yksinoikeuksia myöntävä tekijänoikeuslainsäädäntö on meille haitaksi. Osittain siitä syystä, että internetin tuoman tekniikan myötä sen määrittelemien oikeuksien valvonta on käymässä mahdottomaksi ja johtaa yhä hullumpiin ratkaisuihin kuten juuri näihin hyvitysmaksuihin. Osaksi siitä syystä, etten ymmärrä, miten kaupallisesta yksinoikeudesta hyötyvät taiteilijat tuottaisivat yhteiskunnallisesti arvioiden sen parempaa taidetta kuin ilman yksinoikeutta tuotettaisiin.
Siksi toiseksi, se tekninen kehitysaskel, joka on ongelman synnyttänyt, tarjoaa siihen myös ratkaisun. Kaikkea biteiksi muutettavaa voidaan myydä kätevästi myös ilman yksinoikeutta seuraavalla tavalla.
Tekijä(t) laittaa nettiin kaupan olevasta tuotteesta esittelyn, joka voi olla juuri sellainen kuin hän haluaa, vaikkapa osa teoksesta tai selitys siitä, millainen tuote on. Toiseksi hän asettaa tuotteelle hinnan ja päivämäärän, jona päivänä tuotteesta maksaneet saavat sen viimeistään käyttöönsä, edellyttäen, että tuote on maksettu. Maksaminen on vapaahintaista. Jokainen, joka haluaa saada tuotteen käyttöönsä ensimmäisten joukossa maksaa siitä haluamansa hinnan jollekin välitilille. Kun vaadittu hinta täyttyy, tekijä saa rahat ja antaa tuotteen kaikille maksaneille, joista kukin voi tehdä sillä mitä tahtoo, pitää itsellään tai antaa vapaaseen jakeluun. Ellei hinta täyty, rahat palautetaan tai tekijä tyytyy maksettuun määrään ja antaa tuotteen ostajille.
Näin saadaan nykyistä parempi markkinamekanismi tuottajan ja kuluttajan välille, koska tässä ratkaisussa ei ole välikäsiä vaan kuluttajien erilaiset arvottamiset vaikuttavat suoraan kysyntään. Tekijä saa mitä pyytääkin edellyttäen, että tuotteesta ollaan valmiit kyseinen hinta maksamaan. Kuluttajat saavat haluamansa, kukin siihen hintaan kuin tuotetta arvottaakin. Ja vaikka tuote vapautuisi myöhemmin kaikkien käyttöön, sehän olisi vain yhteiseksi eduksi.
Tämä tarjoaa myös ratkaisun yhteisesti edullisten tuotteiden, esimerkiksi oppimateriaalin hankintaan. Yhteiskunta tai muu yhteisö voi osallistua haluamiensa tuotteiden hankintaan haluamallaan summalla ja näin taata sen mielestä tarpeellisen tuotannon jatkuvuuden.
Valittaa eivät voisi myöskään ne, joiden mielestä näin tuotettaisiin liian vähän teoksia kansan valistamiseksi. Heillähän on vapaus ostaa niitä vaikka kuinka paljon - ja vielä oman makunsa mukaan.
Terve,
Tällanen vastaava systeemi on toiminu ilmeisesti hyvin tällasen QuNeo vehkeen kanssa:
http://www.kickstarter.com/projects/kmi/quneo-multi-touch-open-source-mi...
Ovat rakentaneet toimivan prototyypin, videoineet sen ja kysyy kuka haluaa ostaa. Ovat nyt näemmä ylittäneet tuon minimi rajan kolminkertasesti.
Digitaalisen sisällön kanssa tilanne on vähän eri, koska tuotteen pitäis käytännössä olla valmis jo esiteltäessä.
Voimassaoleva oikeus ei mitenkään estä kuvailemaasi kauppatapaa. Jokainen muusikko, elokuvantuottaja ym. voi myydä työtään ehdottamallasi tavalla. Koska tekijänoikeudenluovutuksen laajuus muodostusi nykyistä suuremmaksi, ymmärtänet, että hinta olisi samalla huomattavasti korkeampi. Tämä lienee tärkein syy siihen, että kukaan, joka voi todellakin asettaa taiteelliselle työlleen hinnan, ei ole siihen ryhtynyt. Tavallisella ostajalla ei olisi varaa maksaa.
"Koska tekijänoikeudenluovutuksen laajuus muodostusi nykyistä suuremmaksi, ymmärtänet, että hinta olisi samalla huomattavasti korkeampi."
En ymmärrä. Näkemykseni mukaan teoksen hinta laskisi, vaikka tekijän osuus pysyisi samana, johtuen välikäsien vähenemisestä. Jos ostajia olisi sama määrä, niin tietysti tavallisten ostajien rahat riittäisivät entistä paremmin.
Se ettei systeemin vaihtamiseen ole ollut tekijöillä tarvetta, johtuu paitsi heidän nykyjärjestelmässä nauttimastaan privilegiosta niin tietysti yleisestä muutoksen hitaudesta.
Tekijänoikeus on siitä erikoinen tapaus, että sillä käydään yleensä kauppaa pieninä "siivuina". Jos ostat kiinteistön, ostat sen yleensä kokonaan: Jos ostat CD-levyllisen musiikkia, sinulle siirtyy ainoastaan mikroskooppinen osa koko tekijänoikeudesta. Saat kuunella levyä, saat jopa tehdä siitä kopion kotikäyttöön. Mutta et saa tehdä kopiota kaverille, et voi estää ketään toista ostamasta samaa levyä. Liikkenharjoittajana et myöskään saa soittaa levyä asiakkaille, vaan joudut maksamaan tästä lisäsiivusta lisämaksun.
Edellä kuvattu hyvin rajallinen käyttöoikeus on kuluttajalle tavallisin tapa ostaa tekijänoikeuden alaista materiaalia. Tekijänoikeuden alalla lähes kaikesta voidaan sopia vapaasti. Levy-yhtiö voisi myydä musiikkia kuluttajalle vieläkin rajatummalla käyttöoikeudella (kuuntelu sallittu ainoastaan täyden kuun aikaan) tai vastaavasti laajemmalla oikeudella (kopionti myös serkuille ja kälyille sallittu). Tekijänoikeuden voi myös myydä kokonaan. Tällöin esim. taiteilijalle ei jää mitään oikeuksia omaan teokseensa.
Vaihtoehtoja on siis rajattomasti, joilla kullakin on oma hintansa. Kapea siivu oikeudesta on halpa, laaja siivu kallis. Täydenkuun kuunteluoikeudesta ei kukaan haluaisi maksaa paljon; vastaavasti koko tekijänoikeus esim. johonkin Beatles-sävelmään lienee tavallisen palkansaajan ulottumattomissa.
Mikäli oikein ymmärsin, ehdotuksesi sisältää kaksi eri osaa: 1) eräänlaisen musiikkipörssin, jossa kauppa käyvät tekijä ja ostajien yhteenliittymä sekä 2) pörssissä sovellettavan kauppatavan, jossa musiikkia myydään nykykäytäntöä laajemmalla tekijänoikeussiivulla (”...kukin voi tehdä sillä mitä tahtoo, pitää itsellään tai antaa vapaaseen jakeluun.")
Ensimmäinen kohta (musiikkipörssi) alkaa olla teknisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Voi hyvinkin olla, että tulemme lähitulevaisuudessa näkemään jotain vastaavaa. Joissakin tapauksissa tällainen suoramyynti voi tehostaa vaihdantaa (=laskea hintoja).
Sen sijaa jälkimmäistä kohtaa on käytännössä vaikea toteuttaa. Jos muusikkona tiedän, että myydessäni musiikkini sadalle luovun samalla mahdollisuudesta myydä se miljoonalle (ostajan kaverille ja kaverinkaverille…), tuskin viitsin myyntin lähteä. Tai vaihtoehtoisesti laitan musiikillieni huomattavan kovan hinnan. Epäilen, että ostajan ja myyjän intressit eivät kohtaa. Kauppaa ei synny. (Tämä siis koskee muusikoita, joiden työllä on tietty markkina-arvo; aloittelevat kellaribändit ovat asia arikseen)
Kuten todettu, laki ei aseta ehdottamallesi mallille estettä.
Kommenttini oli vastaus sille useasti esitetylle - ja keskusteluissa oletusarvoiselle - väitteelle, ettei musiikkia, kirjoja tms. voida tyydyttävällä tavalla myydä ilman kaupallista yksinoikeutta. Tämä väite on selvästi virheellinen.
Kysymys on vain siitä, kuinka tyydyttävän hinnan tekijät saisivat ja kuinka tyydyttäviä taideteoksia kuluttajat saisivat. Tästä ei kuitenkaan kukaan voi esittää kuin mielipiteitä, omia tai toisten.
Sen sijaan voidaan vertailla näiden kahden järjestelmän, nykyisen ja esittämäni, markkinaehtoisuutta. Nykyinen järjestelmä on jo perustaltaan epämarkkinataloudellinen, koska se perustuu valtiovallan myöntämiin yksinoikeuksiin. Tästä sitten seuraa yhä monimutkaisempi vyyhti lobbausta, poliittista kaupankäyntiä, edunvalvontaa, kieltoja ja maksuja, jotka laajenevassa määrin rasittavat aivan muita kuin kyseisten tuotteiden käyttäjiä. Se ei selvästikään ole markkinataloutta.
Esittämässäni järjestelmässä ei tarvita mitään poliittista säätelyä, ei edunvalvontaa, ei kieltoja eikä maksuja. Valtiovalta voi kylläkin ohjata tuotantoa, mutta aivan samalla tavalla ja oikeudella kuin muutkin, tuotteiden ostajana.
Niin, että jos joku on sitä mieltä, että markkinat - enkä nyt puhu nykyisistä finanssimarkkinoista, jotka nekin ovat alusta asti vinot - muodostavat parhaan hintatasapainon, niin hänen pitäisi lämpimästi kannattaa esittämääni systeemiä.
Vielä vähän esittämästäsi esimerkistä.
"Sen sijaan jälkimmäistä kohtaa on käytännössä vaikea toteuttaa. Jos muusikkona tiedän, että myydessäni musiikkini sadalle luovun samalla mahdollisuudesta myydä se miljoonalle (ostajan kaverille ja kaverinkaverille…), tuskin viitsin myyntin lähteä. Tai vaihtoehtoisesti laitan musiikillieni huomattavan kovan hinnan. Epäilen, että ostajan ja myyjän intressit eivät kohtaa. Kauppaa ei synny. (Tämä siis koskee muusikoita, joiden työllä on tietty markkina-arvo; aloittelevat kellaribändit ovat asia arikseen)"
Sadan ja miljoonan välillä on paljon tilaa. Nimenomaan muusikot, joiden työllä on tietty markkina-arvo - sinun oma ilmaisusi - varmaankin tietävät suunnilleen, kuinka paljon tuotetta on myytävissä. Ei pitäisi olla vaikeaa.
Ilmeisesti tällainen hinnoittelusysteemi kuitenkin madaltaisi huippujen palkkioita ja kaventaisi taiteilijoiden välisiä tuloeroja, mikä sinänsä olisi vain hyväksi.
Nykyään (lähes) kaikki tyhjät levyt tilataan Saksasta, Virosta tms. ihan vain sen takia, että hinta on niin alhainen. 100 levyä sisältävä cakebox maksaa esim. nierle.com:ssa naurettavat 20 euroa+alv:n ero 6% ja toimitus. Joka tapauksessa pääsee paljon halvemmalla kuin Suomesta ostamalla samanmoinen torni. Onko siis ihme, että suomalaisten rahat valuvat ulkomaille, eikä osittain TEOSTO:n pussiin? Mielestäni ei.
Tällaisella päätöksellä ajetaan myös kovalevyjen, älypuhelinten ja muistikorttien ostoon käytettävät rahat ulkomaille. Olen huolestunut, ettei tätä tosiseikkaa ymmärretä. Ihminen vaalii rahojaan ja haluaa saada ostamansa tuotteet mahdollisimman halvalla. Jos siis tällaiset tuotteet saa ulkomailta halvemmalla, niin miksi ei varojaan vaaliva ihminen sieltä ostaisi? Ei se parin viikon odotusaika nyt kuitenkaan loppupeleissä niin paha asia ole.
Totta on, että moni taiteilija elää TEOSTO-rahoilla. Mutta miksi noita maksuja vaan räiskitään silmät kiinni menemään? Eikö oikeasti osata muuta kuin korotusmenetelmä? Eikö osata ajatella, että jos hinta on tarpeeksi alhainen, niin tuloja olisi enemmän, koska tuotteen menekki olisi parempi?
Tämä asia on sikäli harvinaislaatuinen, että Arhinmäellä on varsin hyviä mielipiteitä ja kannanottoja, mutta tämä on miinus hänen listassaan. Oma mielipiteeni on kuitenkin, että tolkun mies on kulttuuri- ja urheiluministerinä noin yleistasolla tarkasteltuna.
Petteri on harvinaisen hyvällä ja tärkeällä asialla tässä. Monelle kuluttajalle asia tuntuu vähäpätöiselle tässä verojen, tuplaverojen ja triplaverojen maassa, jossa on totuttu maksua maksun päälle logiikkaan.
Näyttää kuitenkin olevan myös valveutunut joukko kuluttajia, joita läpimädän järjestelmän ja nopeasti korruptoituneen ministerin puuhastelut ärsyttävät oikeasti.
Itse tunnen useita sisällöntuottajia, joiden itsensä mielestä koko hyvitysjärjestelmä tulisi romuttaa pikaisesti.
Ministeriökin oli keväällä sitä mieltä, että maksupohja rapautuu käsiin (kuulostaako tutulta, YLE-maksulla sama juttu?). Siksi pyydettiin Wessbergiä laatimaan ehdotus.
Sitten ministeri vaihtui ja kaikki heitti häränpyllyä, ministeri palasi vanhaan ja esittää siihen ensi kertaa niitä laajennuksia, mitä tekijänoikeusjärjestöt ovat ajaneet jo ainakin seitsemän vuoden ajan.
On pakko kysyä, miksi tekijänoikeusjärjestöjen lobbaus on juuri nyt tehonnut uuteen ministeriin? Edes Karpela ei antanut periksi näin helpolla.
Toinen kysymys on se, kuka edustaa maksajia (=meitä kuluttajia) näissä pöydissä? Näköjään EI KUKAAN. Mielipidettä kysytään vain tekijänoikeusjärjestöiltä ja laitevalmistajilta/myyjiltä.
Jos ei muuta, niin kuluttajaviraston odottaisi pitävän nyt kuluttajien puolia.
Terve,
Oishan se toki mukava maksaa koska kellekki euro tai 10 siitä, että täytän kovalevystä ainakin ~0.9% Jamendosta hankitulla ilmasella CC lisensöidyllä musiikilla, mikä ei oo Gramexia tai Teostoa nähny eikä kuullu. Minun suosikit siitä ei kuitenkaan senttiäkään näe.
Perusasiasta olen Järvisen kanssa samaa miltä, mutta jätettäköön sivuun sana "artisti". Tekijänoikeuden piiriin kuuluu myös muusikoita, laulajia, taiteilijoita, näyttelijöitä ym. ;-)
Asiassa on syytä pyrkiä muistamaan sen ydin. Akuutti ongelma audio-visuaalisella alalla on laiton kopionti, ei yksityinen kopiointi - joka on eri asia. Hyvitysmaksu on korvausta yksityisen kopioinnin aiheuttamasta tulonmenetyksestä, ei laittoman kopioinnin aiheuttamasta tulonmenetyksestä.
Hyvitysmaksupohjan laajentaminen suunnitellulla tavalla on kyseenlaista siksi, että koko mekanismia ei ole koskaan tarkoitettu estämään laitonta toimintaa. Laittoman kopioinnin ongelmaa ei tule vähätellä, mutta sen ratkaisemiseksi on löydettävä muita keinoja.
Maksu on eri asia kuin vero. Sanaan maksu sisältyy ajatus siitä, että maksaja saa hyödyn itselleen. Laajennetussa hyvitysmaksussa maksaja maksaa, jotta muutama voi harjoittaa laitonta toimintaa.
Asia on ennen kaikkea periaatteellinen. Tiedän hyvin, että ylivoimainen enemmistö taiteilijoista elää huomattavasti alle keskiveroduunarin tulotason. Näin ollen voin omasta puolestani hyvin maksaa kännykästäni muutaman euron lisää. Pelkäänpä vain, että itse ongelmaan tämä ei tuo ratkaisua.
"Artisti" on huono sana, mutta kun joukko on niin kirjava, ei parempaakaan termiä ole löytynyt.
Tekijöiden kannalta ongelmana on laiton nettilataus, ei laillinen kopiointi ostetusta teoskappaleesta. Ponnistelut laittoman levityksen hillitsemiseksi ovat oudon ponnettomia, aivan kuin sitä ei edes yritettäisi. TTVK tekee sitä viran puolesta, mutta tekijänoikeusjärjestöt näyttävät valinneen helpomman tien: miksi ponnistella laittomuuksia vastaan, kun hallinnollisilla toimilla ja lobbauksella saa paremmin näkyvyyttä oman jäsenkunnan keskuudessa?
Edunvalvonta näyttää tehokkaalta, vaikka ei oikeasti sitä ole. Päinvastoin, epäoikeudenmukaisiksi koetut maksut (vaikka ne ovatkin pieniä) lisäävät nuorissa kapinointia ja piratismin suosiota.
Joo. Anteeksi Petteri. Todella kunnioitan sun työtä it-alan avoimmuuden suhteen. Oletko kamppailemassa minun kanssani Helsingissä kunnalisvaaleissa?
Jos tuolla maksulla on tarkoitus kotimaisten artistien piratismin myötä kärsineitä menetyksiä korvata, niin kannattaisi muistaa ettei kotimaisia elokuvia tai musiikkia laittomasti edes latailla.
karu totuus vaan on ettei kotimainen viihde myy niinkuin joku sattaisi ajatella. Tarjontaa on kaikista maailman kolkista ja parhaat myyvät.
Ostan mieleiseni musiikin ja elokuvat kaupasta täysihintaisena. Kerään elokuvia ja kuuntelen melko paljon musiikkia. Elokuvia on yli 4000kpl. Kotimaisten osuus on ehkä jotain 10-15kpl
Musiikissa ei myöskään ole kovin paljoa kotimaista.
vähävaraiset nuoret jotka lataavat elokuvia ja musiikkia lataavat lähes pääosin ulkomaalaista.
Onko siis kyse jostakin "apurahan keräämisestä", juristien palkoista vai onko tarkoitus korvata joidenkin virheinvestoinnit?
ne jotka kuuntelee ja katselee kotimaisia menee ja ostaa ne, sillä kyse on hieman vanhemmasta porukasta, kun taas nuoret suosii ulkomaalaista.
Tuore muistutus siitä että aina vasemmisto on korottamassa näitä pienituloisia rokottavia maksuja ja veroja.
Mafia-maksut keskivertoperheelle tekee useita satoja vuodessa jos talossa on monta tietokonetta, digikameraa, kännykkää, muita tallentavia digilaitteita.
Petterin mainitsemat pilvipalvelut on se pelastus kuluttajalle.
Itsen en tallenna musaa levylle enää, en edes kopioi musaa levyiltä koska käytän mm. Youtubea jne.....
Mutta olen itse innokas amatöörifotaaja ja pienikin kuvamäärä jossa on iso resuluutio vie paljon tilaa, johon tarvitsen ulkoisia kiintolevyjä.
Jos tuo maksu tulee niin ostan ulkomailta kaiken ja jätän kyllä ostammatta älypuhelimen.
Tämän aiheen suhteen en voi sanoa selkeää kyllää tai eitä. Sanon sen sijaan muutaman aiheeseen liittyvän asian.
1. Teratavumääriin tai puhelimen älykkyyteen tai mihin tahansa tekniseen ominaisuuteen sidottu laki on typerä ja tuomittu epäonnistumaan.
2. Laitteistovalmistajat ja -myyjät tienaavat nykyisin enemmän kuin oman osuutensa siitä erottamattomasta kokonaisuudesta, jonka laitteet, ohjelmistot ja sisältö muodostavat. Sisältöä kohtaan epäreilu tilanne saattaa tasoittua ajan myötä, tai sitten ei. Konkreettisella vempeleellä rahastaminen on liian helppoa ja aineettoman myyminen liian hankalaa.
3. Kasettimaksuilla kerättävän rahasumman jakaminen ei ole käytännössä mahdollista reilun pelin hengessä. Eikä se ainakaan ole mahdollista jos vaikkapa radiosoitolla mitattuna menestyvät artistit ovat päättämässä jakoperusteista.
4. Monipuolisten toistomahdollisuuksien ansiosta voidaan katsoa että tuotos on arvokkaampi kuin yhdellä laitteella toistettuna. Toisaalta suuri tarjonta aiheuttaa inflaatiota, eikä esim. musiikkialbumin musiikki vaan enää kertakaikkiaan vastaa yhtä montaa maitolitraa kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
5. Suuri tallennuskapasiteetti muokkaa audiovisuaalista kulttuuria ja ellei tuota kulttuuria tueta, on edessä kyseisen kulttuurin rappio. Tuki tulisikin keskittää ennenkaikkea nykyaikaisen av-kulttuurin edistämiseen, eikä Anssi Kelalle ja Suurlähettiläille.
6. Asia ratkeaisi, kuten moni muukin rahaan liittyvä ongelma, korottamalla veroja. Kaikki olisivat tyytyväisiä ja kulttuuri kukoistaisi.
Tässä Arhinmäeltä hieman kyseltyäni sain tiedon, että muutos koskee nimenomaan kovalevyjä ja älypuhelimen sisäistä tallennustilaa. Näin ollen muistitikut ja muistikortit jäävät muutoksen ulkopuolelle, eikä niistä jatkossakaan tarvitse maksaa "teostoveroa". Toki voidaan pohtia, kuinka kauan ne pysyvät ulkopuolella, mutta toistaiseksi nyt ainakin. Eli tältä osin tekstissä puhuttu "tuplaverotus" on jäämässä sentään pois. Edelleen olen toki eri mieltä siitä, että pitäisikö sisäisiin kovalevyihin ulottaa tuota maksua.
Salamitaktiikkaa, siivu kerrallaan kunnes koko pötkö on hotkittu.
Älyttömät maksut ovat kansalle signaali; Copyright -> copying right ;) Licence to copy!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 42 kommenttia