Arhinmäki oopperajuhlilla punaisissa tennareissa
Savonlinnan oopperajuhlat 21.7.2011, Tosca on juuri päättynyt.
Paavo Arhinmäki otti uuden pestinsä vakavasti: hän käski autonkuljettajansa
suunnata Savonlinnaan, jotta tuore kulttuuriministeri pääsi ensi kertaa
elämässään katsomaan oopperaa. Ministeriltä ei suurta asiantuntemusta vaadita,
mutta on toki hyvä jos tietää auttavasti mistä eri taidemuodoissa on
kyse.
TV-uutisista päätellen ministerillä oli jalassaan punaiset
tennistossut. Ehkä kyseessä on makuasia, mutta mielestäni ministeri töppäsi
pahemman kerran. Kulttuuriministeri ei saavu oopperajuhlille punaisissa
tennareissa! Sen verran tulee kunnioittaa ilmeisesti Suomen kesän
kansainvälisintä ja korkeatasoisinta musiikkijuhlaa -- varsinkin, jos sattuu
olemaan alasta vastaava ministeri.
Itse olin samoilla juhlilla viikko
sitten (toisin kuin ministeri, maksoin lippuni itse, 143 euroa).
Kulttuuriministerin saapuminen Bayreuhtiin tai Salzburgin musiikkijuhlille
vastaavassa asussa olisi pienimuotoinen skandaali. Sen verran kunnioitamme
vanhoja mestareita ja heidän töitään. Inhoan pönötystä ja juhlapuheita, mutta
kansainvälinen oopperajuhla ei ole mikään rock-konsertti.
Arhinmäeltä oli
virhe valita ensimmäiseksi oopperaksi Don Carlo. Yksi Verdin tunnetuimmista
oopperoista on pitkä ja raskas, eikä ensikertalainen saa siitä kaikkea irti.
Tässä suhteessa ministerin oopperakäynnistä taisi olla alalle enemmän haittaa
kuin hyötyä.
Toimittajan kysyessä Arhinmäki sanoi, ettei oopperan
rahoitus jatkossa ole kirkossa kuulutettu. Ministeri antoi ymmärtää suosivansa
mieluummin räppiä ja jalkapalloa, ja haluavansa taiteilijat esiintymään
ostoskeskuksiin, kansan pariin.
Paikka kommenteille oli huonosti valittu.
Savonlinnan oopperajuhlat lienee yksi Suomen vähiten valtiontukea saavista
musiikkitapahtumista. Valtion ja kunnan avustukset ovat alle 15 prosenttia
budjetista. Jos jotakin, Savonlinnaa pitäisi käyttää esimerkkinä
muillekin.
Meitä oopperan ystäviä on Suomessa vähän. Toisin kuin
Keski-Euroopassa, ooppera ei kuulu yleissivistykseen. Se on elitistinen ja
kallis taiteenlaji. Räppi ja jalkapallo sopivat paremmin suomalaisuuteen.
Silloin ne punaiset tennaritkaan eivät erotu joukosta. Arhinmäki tuli
ilmentäneeksi suomalaista musiikkikulttuuria paremmin kuin
arvasikaan.
Siksi on pakko kysyä: mikä ihmeen hinku suomalaisilla on
rakentaa kalliita taidelaitoksia ja kuvitella, että niihin riittää kävijöitä?
Tai että ne edistävät suomalaisen taiteen kansainvälistä tasoa ja arvostusta?
Tuore ministeri on juuri linjannut haluavansa täsmälleen
päinvastaista.
Uutisjutun päätteeksi toimittaja kertoi, että esityksen
jälkeen ministeriin oli iskenyt ujous ja hän oli kieltäytynyt kommentoimasta.
Täh? Poliitikoissa voi olla monia vikoja, mutta ujous ei taatusti kuulu niihin.
Poliitikot kommentoivat pienempiäkin asioita saadakseen näkyvyyttä.
Jos
musiikki jätti kylmäksi, Arhinmäki olisi voinut kommentoida Don Carlon
poliittisia juonitteluja tai sanoa jotain ympäripyöreän kohteliasta, kuten
ministereillä on tapana.
Olisi voinut toistaa vaikka sen, mitä Josef II
sanoi Mozartille Figaron häiden jälkeen: "liian paljon nuotteja".
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
No voe kaoheata mikä moka sattukaan Poavolle.
Punakkana ja pönäkkänä herrantappeina siellä muut.
Oh, boy! The times they are changing. Haven´t You noticed?... Hienoa, että meillä on kulttuuriministeri, joka ymmärtää taiteen päälle: punaiset tennarit ministerillä porvariston itseihailun ja hillityn charmin esittelytilaisuudessa.
Oletan näkeväni saman asun toisissa juhlissa 6.12.
Tilannetaju (tai sen puute), nääs.
Noiden tilaisuuksien ero on mielestäni se että 6.12 on valtiollinen tilaisuus, Savonlinna on muun ohella myös kaupallinen tilaisuus.
Kääntäen: Jos joku haluaa mennä katsomaan Alice Cooperin konserttia frakki päällä niin ketä se haittaa?
Tunnen pistoksen sydämessäni kun olen itsekin mennyt oopperaan farkuissa useammankin kerran. En kyllä ole ollut ainoa ja kyllä siellä niitä pönöttäjiä on riittänyt ilman minuakin.
Täytyyhän jossakin punaista näkyä kun sitä ei näy käytännön politiikassa muualla kuin persujen syyllistämisessä kaikesta.
Tilannetaju ja muodin muuttuminen
Aiemmin miesten housut olivat polvihousut. G. Dandy kuitenkin törkeästi rikkoi perinteen ja käytti kuninkaan juhlissa nykymallisia "normaaleja" housuja. Niistä tuli "must" ja sitten yleinen käytäntö.
Saas nähdä, miten käy punaisten tennarien. Vai haluatko polvihousut takaisin?
Vaikka Arhinmäki ei todellakaan kuulu suosikkiministereihini hän toi esille oleellisen asian. Meille osalle eläkeläisistä 10 euron lippukin on jo kallis menoerä.
Toivoisin kyllä, että lippujen hintoja muutetaan tai järjestetään sitten vaikkapa eläkeläisille ja opiskelijoille vaikkapa omia näytöksiä oopperaan. Henkilökohtaisesti olen itse ollut vain kerran oopperassa ja se oli kasvattava kokemus vaikka en lukeudu musiikki-ihmisiin.
Tänä vuonna kävin kyllä Savonlinnassa oopperajuhlien aikana mutta tapasin vain musiikki-ihmisiä.
Ooppera ei ole rahasta kiinni. Kirjastosta saa ilmaiseksi levyjä, YLE esittää lupamaksua vastaan (ainoana kanavana) oopperaa. Itsekin aloitin lainaamalla LP-levyjä Tampereen pääkirjastosta, luokkatoverin vanhemmat lahjoittivat poikansa vanhan soittimen.
Itse käyn harvoin oopperassa, vaikka sen musiikkia kuuntelen päivittäin.
PJ: 1. ” Siksi on pakko kysyä: mikä ihmeen hinku suomalaisilla on rakentaa kalliita taidelaitoksia ja kuvitella, että niihin riittää kävijöitä? ”
2. ”Ooppera ei ole rahasta kiinni. Kirjastosta saa ilmaiseksi levyjä, YLE esittää lupamaksua vastaan (ainoana kanavana) oopperaa. ”
Olen täysin samaa mieltä PJ:n kanssa tässä kohtaa näistä asioista. Siksi (korkea)kulttuurilta pitää poistaa kaikkinainen valtion tuki. Yksityistettäköön niin oopperat kuin teatterit [ml. kiinteistöt]. Mentäköön aitoon tulos vastuuseen. Tarvittavan kulttuurimateriaalin saa tosiaan cd:nä ja dvd:nä usein jopa ilmaiseksi kirjastosta.
Pitääkö verovaroilla ylläpitää sellaisia paikkoja, joissa hienosto voi näyttäytyä suuressa juhlapuvussa pitkät ampumamerkit rinnassa ja nauttia pitkäjalasta pikkusormi törröllään kuohuvaa?
Minusta kulttuuriministeri otti riittävän jyrkällä tavalla asian esiin, ettei keisarilla ole vaatteita.
Sattumoisin oli Arhinmäen kanssa samassa katsomon osassa. Siellä yläåarvella josta näkyy ja jonne kuuluu hyvin, Keskustelin Arhinmäen kanssa väliajoilla, joita oli siis kaksi. Arhinmäki muuten totesi, että hänen ensimmäinen oopperansa sattui olemaan juuri Verdin Don Carlo, yksi Verdin vaikeimmista tutustumisena ooopperan maailmaan.
Siellä ylkerrassa oli noin 35 astetta lämpöä ja minulla oli puku päällä! Arvaa harmittiko!
Kyllä elitistinen kokoomuslainen on pahoittanut mielensä pikku asiasta, kuten tennareista.
Muuten, orkesterikin soitti ilman "virkapukua", siis frakkia". Miksi et paheksunut sitä?
Mainittakoon, että tänä vuonna kaikki kansanedustsajat saivat kutsun Oopperajuhlille, joten naljailut Arhinmäen suuntaan ovat pelkkää ilkeilyä.
Olet hyvä kirjoittamaan tietotekniikasta. Miksi et keskity siihen?
Kirjoittaja ei ole tainnut koskaan käydä Kuhmon kamarimusiikissa.
Siellä on sanaton sopimus ettei kukaan käytä mitään juhla-asuja
vaan siellä ollaan vapaa-ajan asuissa. Suosittelen kaikille.
Kuhmossa voi olla tällainen sopimus, mutta Savonlinnassa ei.
Silti en usko, että kulttuuriministeri saapuisi Kuhmoonkaan punaisissa tennareissa.
Sittenhän se Kuhmo sopii Arhinmäelle kuin nenä päähän. Tennarit kun ovat vapaa-ajan jalkineet. Eivätkö olekin?
Itselläni ei ollut pukua, mutta ei liioin tennareita. Arvasin, että siellä olisi lämmin.
Kapellimestarilla oli taatusti frakki, soittajat eivät näy montustaan. Joskus olen nähnyt patarummun soittajan lukevan välilä kirjaa esityksen aikana :-)
Kyse ei ole tennareista vaan tilannetajusta, jota ministeriltä edellytetään -- varsinkin kutsuttuna vieraana. Maksavat asiakkaat olkoot vaikka uimahousuissa. Viime viikolla joillakin naisilla olikin... hmmm, varsin vapaamuotoiset asut.
Tennareista viis, vaikka Arhinmäki olikin kutsuttu vieras. Jospa Arhinmäen korvien väliin jäi jotakin myönteistä itse oopperasta.
"Kapellimestarilla oli taatusti frakki, soittajat eivät näy montustaan."
Taatusti ei ollut. Kapellimestarilla oli musta pitkähihainen paita ja mustat housut. Orkesterin jäsenillä oli valkoiset lyhythihaiset paidat ja mustat housut.
Pahoitatko nyt mielesi?
Mainittakoon, että Arhinmäen isännällä Oopperan toimitusjohtaja Jan Hultinilla ei ollut pukua päällään.
>Pahoitatko nyt mielesi?
En pahoita :-)
Viikko sitten kapellimestarilla oli frakki, kuten perinteeseen kuuluu. Kuuma oli silloinkin. Lisäsin kuvan kirjoitukseen.
>Mainittakoon, että Arhinmäen isännällä Oopperan toimitusjohtaja Jan
>Hultinilla ei ollut pukua päällään.
Ei se puvun puuttuminen, vaan ne punaiset tennarit...
Petterille on Paavon punaiset kengät samanlainen ärsyke kuin härälle
punainen liina!
Luulenpa, että Suomen todellisten taiteentekijöiden mielissä muuhii jo uusia teoksia teemasta "punaiset kengät": "Petteri Järvisen kauhistuttavat punaiset kengät", "Oopperan kummitus ja punaiset kengät", "Punaiset kengät talloo tilannetajun" jne... Oopperaharrastajathan eivät niitä tule ymmärtämään, koska heidän taidekäsityksensä, sikäli kun sellaisesta voi oopperan yhteydessä puhua, on jäänyt menneille vuosisadoille.
Vaikea sanoa, koska hän kieltäytyi kommentoimasta. "Ministeriin iski ujous, eikä hän suostunut kommentoimaan taide-elämystään" sanottiin uutisissa.
Ymmärrän hyvin etten urheilukengät sovi oopperaan, mutta sitä en ymmärrä miksi taidetta pitää tukea veronmaksajien rahoista.
Kukkahattuilua kerrassaan. ei kai niiillä punaisilla tennareilla kuunnella oopperaa vaan ihan korvilla. hyvä kun Paavolla on uskallusta rikkoa rajoja, eikä kumartele turhanpäiväistä patsastelua.
Ehkä Paavo korvaa tilanteen menemällä jalkapallo-otteluun frakissa. Ensin ministeri kuitenkin aikoo sensuroida vähän nettiä. Siihen voikin mennä aikaa.
Kyllä. Paavo on parhaimmillaan mestiksen fudismatsissa roikkuessaan katsomon tukirakenteissa pienessä sievässä. Mölinähuudot tuomarin näkökyvystä tai seksuaalisesta taipumuksesta antavat sopivan asiantuntemuksen pelin sisimpään.
Odotamme jännityksellä, milloin Arhinmäki ostaa ensimmäisen kirjahyllynsä.
Markus, lahjoita sitten oma teoksesi Patelle!
Niinpä - kulttuuriministeri Karpela loukkaantui aikoinaan, kun toimittajat kyselivät miksei hänellä ollut kuvien perusteella kirjahyllyä olohuoneessa. "Kirjahyllyni on makuuhuoneessa!" hän vastasi www-sivullaan.
Petteri haluaa ehkä takaisin sääty-yhteiskuntaan, jossa tavallinen rahvas käyttäköön vain kirjastoja oopperanälkäisyyteensä ja vain paremmalla väellä on oikeus Savonlinnan oopperajuhliin. Minusta Arhinmäki toi paremminkin "sivistynyttä" eurooppalaista ja venäläistä meininkiä käytäntöä omilla tossuillaan. Tuskin se häiritsi monenkaan todella oopperaa ymmärtävän musiikkinautintoa. Onhan niitäkin henkilöitä, joista olen kuullut joille tärkeintä on tärkeillä käyneensä oopperajuhlilla ymmärtämättä tuon taivaallista musiikista.
Mikäli tavallista rahvastakin halutaan "sivistää" pitää musiikkikokemusten olla mahdollista kaikelle kansalle tarjolla ja varsinkin meille eläkeläisille, jotka emme ole kiinnostuneita nuorisomusiikista.
Toivon mukaan Arhinmäki madaltaa aitoja eri taidemuotojen välillä. Ainakin nuo punaiset tossut ovat jo hyvä merkki!!
Kirjoitukseni liittyi vain ministerin asemaan ja tapaan, jolla ministerin mielestäni pitäisi kunnioittaa tilaisuutta, johon hänet on kutsuttu (tai ainakin houkuteltu ilmaisella lipulla).
Olen samaa mieltä siitä, että puolet Savonlinnan kävijöistä on paikalla vain koska firma (tai joku muu yhteiskuntasuhteitaan hoitava taho) on maksanut heille lipun, ja koska paikalla voi verkostoitua puolijulkkisten kanssa. Heille tärkein ohjelmanumero on väliaika. Olen kirjoittanut tämän jo vuosia sitten eräässä Talouselämän kolumnissani, joka löytyy vieläkin verkosta.
Kiitos Ylen julkisen palvelun, oopperaa näkee myös televisiosta tv-maksun hinnalla (kaupallisilta kanavilta sitä ei koskaan tulisi). Oopperaa saa myös ilmaiseksi kirjastosta. Ooppera ei ole rikkaiden etuoikeus, vaikka Savonlinnassa pönöttäminen voikin sitä olla.
Jos meillä Suomessa on olemassa korkeatasoinen, suorastaan ainutlaatuinen kulttuuritapahtuma, on törkeää, että ministeriksi nimetty päättää sitä halventaa.
Onhan meillä ollut joka sortin kulttuuriministereitä, mutta tämä uusin taitaa olla pohjanoteeraus.
Ketkä teistä päättäjistä jyvititte kavereistanne tämän paikan tälle hölmölle?
Poliittiset nimitykset ovat täysin käsittämättömiä ja häpeämättömiä.
Missään kulttuurimaassa ei Arhinmäki kelpaisi yhteenkään vastuutehtävään.
Minua kummastuttaa hiljaisuus.
Katainen on vaiti, Stubb on vaiti, oppositio on vaiti.
Loppuuko vastuu jollain kellonlyömällä?
Kansalainen Järvinen sentään puhuu.
Hänelle sydämellinen kiitos.
Petteri: se, kuinka suuri tai pieni osa Savonlinnan oopperajuhlien kävijöistä on maksanut lippunsa itse, ei ole mikään mielipideasia. Sinä et voi "olla sitä mieltä" että puolet on jonkun firman tms. kutsumina. Asiasta olisi epäilemättä ihan faktaakin olemassa. Kummallista tämä ei-mihinkään perustuva naljailu oopperajuhlia kohtaan.
>Sinä et voi "olla sitä mieltä" että puolet on jonkun firman tms.
>kutsumina. Asiasta olisi epäilemättä ihan faktaakin olemassa.
Totta, hieman varomattomasti arvioitu. Yritysten vieraita on joka tapauksessa paljon, ehkä tarkempi tilasto löytyy jostain. Ilmoitan jos löydän.
Kummallinen kannanotto.Viittaan kirjoittaja Koivun lausumaan.
Ensin haukutaan ooppera ja samaan hengenvetoon toivotaan muuta kuin nuorisomusiikkia.
Eikö rouvalle kelpaa ns. klassinen musiikki? Mitä ooppera on, jos ei sitä?
Jokatoinen nurkkahikiä kertoo jostain " olutkellunta"-rokkaritapahtumasta,
jonka jälkien siivoaminen maksaa messinkiä.
Jos tapasiistit ihmiset kuuntelevat oopperaa jossain Savonlinnassa, valtionhallinnon on syytä olla iloinen ja edes yrittää täyttää peruskoulun antamat tapakriteerit.
Jos ne eivät sovi, muutto itärajan taakse voi auttaa: siellä tietääkseni oopperaan pukeudutaan asiallisesti.
Minäkin olen pikkulikkana serkkujen kanssa osallistunut Savonlinnan oopperaan, taisi olla Taikahuilu, ja muistan retkestä myöskin sen että kävimme herätysjuhlilla. Silloin olin liikkeellä kultasandaalit jalassa. Nyttemmin kun työni puolesta voisin lippuni itse kustantaa en jouda ja käytänkin kotosalla äänitteiden voimaa. Tämä ei tarkoita ettenkö osaisi ymmärtää panna jotain asiallista ylleni mikäli menen vaikka Siwaan tuossa nurkan takana ja ammattini on vain henkilökohtainen avustaja.
Meilläkin muuten poikia lähes pakkokäytetään erilaisissa tapahtumissa he kun muuten istua tönöttäisivät netissä.
Minusta on myönteistä, että Arhinmäki on saatu katsomaan ooperaesitys. Tyylitajukin varmaan hioutuu huomaamatta opetusministeriön kulttuuripuolen hienostuneessa ohjastuksessa. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa kultuuribudjettia ja sitä seuraavaa keskustelua.
Arhinmäen kummitossut sopivat kulttuuriministerin oopperailtaan mainiosti; samalla tavalla kuin yhdenvertaisuuslakia vahtivaksi vähemmistövaltuutetuksi voidaan valita lakia rikkomalla epäpätevä henkilö pätevän ja innokkaan vähemistöön kuuluvan nenän edestä.
Sama moraalikato vasuri ja ruotsalainen.
Viimeisen 25 vuoden aikana on tapahtunut merkittäviä muutoksia miesten kenkätrendejä koskien. Enkä tarkoita nyt ohimeneviä muoti-ilmiöitä, vaan rakenteellista muutosta koskien koko pukeutumiskulttuuria.
Suutarit tekivät kylissä kenkiä ”mittatilaustyönä” vielä pitkälle 1940-luvun jälkeenkin. 1960- ja 1970-luvulla kenkien valmistus alkoi siirtyä halvan työvoiman maihin. Eurooppaan jäi vain pieni ”kotimarkkinateollisuus”. Viimeistään 90-luvulla halpojen nahkakenkien markkinat olivat näkyvästi sellaiset, ettei kenkien tyypistä voinut enää päätellä niiden laadukkuutta.
Vielä 80-luvulla nahkaiset "pikkukengät" saattoivat olla todennäköisesti korkealaatuiset, hinnakkaatkin ja näinollen harkittu ostos. "Tennarit" olivat 20-luvun koripallokenkien(1) mallin mukainen nuorisojalkine, joka oli suosittu esimerkiksi melodista punk-rockia soittavien artistien ja fanien keskuudessa (2).
Nyt 2010-luvulla kenkien symbolinen merkitys liittyy paljolti muuhun, kuin niiden hintaan, tyyppiin tai materiaaliin. Punk-keikalle osallistuvalta ei edellytetä 'chuckeja', eikä rap-musiikkiesityksen yleisöltä Adidaksia. Kansanmusiikkia voi kuunnella muutenkin kuin tuohivirsuissa ja oopperaa pukematta jalkaansa nappaskenkiä.
Oleellista on se, että pukeutuminen on harkittua ja viestii käyttäjänsä persoonaa. 2000-luvulla tilanne on vielä monimutkaistunut erilaisten ironisten pukeutumistyylien myötä.
1. http://chucksconnection.com/history1.html
2. http://en.wikipedia.org/wiki/Ramones
Melkoista kukkahattuilua siitä, että Arhinmäki ei statussymboile vaatteillaan. Ja varsinkaan verorahoilla kustannetussa yleisessä tapahtumassa. Luulisi kaikilla olevan oikeus pukeutua kuten haluaa. Vai vedätkö itse smokin päällesi mennessäsi kirjastoon?
Meillä päin (Suomessa) kirjastoissa ja oopperoissa on eri pukukoodi. Myös uimahallissa ja potkupallossa on eroja.
Ja myös kommunistisessa Nepalissa on pukusääntöjä eri tilaisuuksiin.
Kulttuuriministerin pitää olla sivistynyt muuhunkin kuin tuulipukukulttuuriin.
Mutta eihän kaikki-kelpaa-kunhan-pääsee-ministeriksi-lihapatojen-ääreen-"mieheltä" muuta voi odottaa.
Oopperat (kuten myös kirjastot) rahoitetaan tavallisten ja vähemmän tavallisten kansalaisten verorahoilla. Ne ovat siis kaikkien oikeus, jolloin asulla tai muulla vastaavalla seikalla ei ole merkitystä.
Vai eikö oopperaan ole veronmaksajalla asiaa ennen kuin kulkee mansikoita maksavissa merkkiräteissä?
Kaikilla on oikeus pukeutua miten haluaa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole ministereitä tai kansanedustajia. Heiltä edellytetään tiettyä käytöstä myös vapaa-ajalla. Alasta vastaavan ministerin tapauksessa voi katsoa, että kyse oli suorastaan työtehtävästä.
Siihen viittaa myös Audin ja autonkuljettajan käyttäminen.
Jos Arhinmäen punaiset tennarit eivät potkineet ihmisiä kyseisessä tapahtumassa niin käytöksellä ja vaatetuksella ei ole mitään yhteistä. Ja muistaakseni kansanedustajien tehtävä on edustaa kansaa eikä esitellä vaatekaappejaan.
Käytöstapoja vaadittiin myös Hakkaraiselta baari-illoissa, kansanedustaja kun on.
Ministeritä on vähemmän kuin kansanedustajia, pääministerin ja presidentin toilailut olisivat jo kansallinen skandaali.
Niin, Hakkaraisen käytöstä arvosteltiin, ei hänen jalkineidensa mallia ja väriä, kuten olisi pitänyt?
Hakkarainen.
Eipä niin arvosteltu olivatko hänen kengänsä vinossa tai nenä punainen.
Vuosi sitten Stubb avasi Helsinki Priden punaisisissa kengissään ja silloin häntä haukuttiin homoksi. Nyt Arhinmäki oli paikalla punaisissa kengissään, eikä taaskaan kaikille kelpaa.
Punainen on väri siinä missä muutkin. Ja ei kai pukeutumistyyli vie kenenkään pätevyyttä. Päinvastoin, persoonallinen pukeutuminen miehellä kertoo kantajastaan hyvää. Hänellä on uskallusta olla oma itsensä eikä yksi jäsen jostain harmaamustasta varislaumasta.
Minna-Maaria
En muista kenenkään arvostelleen Björn Wahlroosia, kun hän jo tutuiksi tulleissa punaisissa housuissaan otti vastaan Ruotsin kuninkaallisia kartanossaan. Oli hänellä toki muutakin asustetta yllään...
http://www.iltasanomat.fi/viihde/vuosituhannen-hulppeimmat-bileet/art-12...
Enni:
Muistelin housuja pinkeiksi, ja sitähän ne olivatkin. Nalle on tunnettu siitä, että omassa tahdossa löytyy, olipa kyse sanomisista tai pukeutumisesta. Ja hyvä niin!
Se vaan ärsyttää, että on melkoinen leegio näitä samasta formaatista tehtyjä petterijärvisiä, joilla naama punottaa, kun kraka kiristää. Uskallusta omaperäiseen pukeutumiseen kun ei itsellä ole, sitä ei sallittaisi muillekaan.
"Muistelin housuja pinkeiksi, ja sitähän ne olivatkin. Nalle on tunnettu siitä, että omassa tahdossa löytyy, olipa kyse sanomisista tai pukeutumisesta. Ja hyvä niin!"
- Joo, pinkit, ei punaiset. Minulle on aivan sama vaikka Wahlroos kulkisi kiltissä. Jos hänessä jotain kritisoinkin, niin se ei liity vaatteisiin.
"Se vaan ärsyttää, että on melkoinen leegio näitä samasta formaatista tehtyjä petterijärvisiä, joilla naama punottaa, kun kraka kiristää. Uskallusta omaperäiseen pukeutumiseen kun ei itsellä ole, sitä ei sallittaisi muillekaan."
- Kraka tiettävästi kiristää. Olenkin usein ihmetellyt mitä sellaisen käyttäminen vaikuttaa mielialaan.
Krakan tunteesta en voi lausua kuin oman ja puolisoni Arjan mielipiteen. Se tuo vaikutelman "kröhöm...", joka rinnastuu itseään täynnä olevan machoon. Aikanaan kun jostain syystä krakaa vielä käytin, niin tunne oli kuin olisi laittanut oman identiteettinsä varastokoppiin siksi aikaa.
On kaksi asiaa, joita puolisoni ei minulla halua nähdä (enkä kyllä itsekään). Ne ovat kraka ja äijämäiset kengät:)
Naisille on suotu valinnan vapautta mm. helmien ja riipuksen muodossa, ja onpa mahdollisuus jättää dekoltee myös avoimeksi. Siinä on pieni ero miehiin.
Meillä transvestiittimiehillä vapautta on enemmän. Voimme valita aluksi, kummanko sukupuolen tamineissa haluaa liikkeelle lähteä ja sitten vasta valita asusteet!
onhan kuitenkin niin että presidentti Halonen tuskin näpäyttää kansanedustajaa punaisista tossuista ja on tietysti edustajan oma asia tunteeko hän syyllisyyttä vaikka saisikin varpailleen. Kansalaisena toivoisi kuitenkin että selkeästi edustaessa virkatehtävässä ei keikkuisi teininä (=hälläväliä minätiedänmitäminäteen...)
Entäs jos kulttuuriministeri olisikin ollut nainen? Olisivatko silloin punaiset kengät olleet samanlainen "hälläväliä"-tapaus?
Uskomatonta että joku jaksaa jostain tennareista. Hirttosilmukka kaulassa pukupönöttäjät ovat yleensä pahimpia jarruja elävän ja kehittyvän kulttuurin tiellä. He haluavat turvallisia ja muuttumattomia rituaaleja jotka toistuvat samanlaisina vuosisadasta toiseen.
Olen joskus tykännyt kuunnella aarioita ja jotain kevyempää operettia, mutta minua ei saisi kyllä istumaan helteessä jotain kokonaista oopperaa kuuntelemaan, tennareilla tai ilman.
Pahimmillaan se voisi tuntua tältä...
Kuulepas lapsukainen, jos sinä olet niin tyhmä, että et edes halua löytää klassista musiikkia, ainoa, joka häviää, olet sinä itse.
Tere Kalev,kehitys sinänsä ei ole mikään saavutus, kysymys on vain suunnasta.Tottakai se on aina vasemmistolaisella edistyksellinen kun taas muilla taantumuksellinen.
Osuitpa Petteri asian ytimeen. Juuri tuollaisen kommentoinnin vuoksi näet oopperaa pidetään pelkän eliitin kulttuuriharrastuksena.
Ooppera tekee parastaikaa kaikkensa hälventääkseen elitismin leimaa, ja sitten esiin astuu yksi nirppanokkainen Petteri Järvinen joka haluaa romuttaa koko projektin.
Kymmenen pistettä Arhinmäen tennareille. Pingviiniasussa hän olisi menettänyt kaiken uskottavuutensa todellisena kulttuuriministerinä.
Mark, sinä myös osuit naulan kantaan. Oopperahan on taidemuoto, ja olen ollut ymmärtävinäni, että kengillä ei oopperan kuuntelemisessa/katsomisessa ole aivan dramaattisen tärkeää osuutta, ei myöskään pukeutumisella.
Jos Arhinmäki olisi klompsutellut paikalle Pelle Hermannin klovninkengillä, kumisaappaissa tms., se olisi kai ollut tyylitöntä. Lenkkarit ovat äänettömämmät kävellessä kuin ns. nappaskengät, ja mukavammat jaloille.
Minusta Paavolla on ollut tyyliä ja tilannetajua aivan poikkeuksellisen paljon. Hyvä näin, lisää tällaista! Vähemmän pitkin nenänvartta katsomista ja vähemmän nutturatätimäistä valitusta!
150€ tiketti? Mmmmmmoido! köyhä perusjuntti kuuntelee: http://loudcity.com/stations/progpositivity/tune_in
Samaa hintaluokkaa olivat kyllä Princenkin liput.
köyhälle aivan sama. toisekseen, kiinnostaa Prince yht.paljo ku ooppera eli ei. vaikka jonninverran oon musiikkimiehiä, en oo ikuna ymmärtäny oopperast mtn. ja veikkaan, että osa ihmisistä ketkä käy oopperassa/jazztorilla yms. ei tajuu nekään, mut ns. eliittijuhlat ni käydään ymmärtäväisenä nyökyttelemäs vaik pihalla ku lumiukot???
en tiedä, kai niit aikoinaa meitinki keikoil oli?
http://open.spotify.com/track/1eRzQ0brNFFEef6gqagctg
http://www.youtube.com/watch?v=PLqbaQa5bM4
Tommi, harva sen lippunsa itse maksaa. Se on vaan maan tapa, että joku muu sen maksaa. Ja ylihintaiset majoitusmaksut ja ruokailut, kalliimmat kuin parhaissa paikoissa maailmalla. Mutta jos saa sponssin, kuten suurin osa yleisöstä, niin mikä ettei. Illassa yöpymisineen, matkoineen ja syömisineen menee helposti 500 euroa lipun lisäksi, siis per capita.
joop. Onneks tää porukka pylvästalolla poisti köyhyyden 25€:n toimeentulotuen korotuksella, vaikkakin se hukkuu verokorotuksiin + muihin väkinäisyyksiin aivan heittämällä, ni ajatus kai sit tärkein?
Jotku kehtas viel kirjoittaa jotai RobinHood-hallitus -juttui täällä, telkkaris kansanedustajat ylpeili satasen nostosta, jne..
Kun hyvin tiedän ettei asiat muutu ku mahd. huonompaan suuntaan,
ni voinu ku nauraa niitä lukiessaan/kattoessaan että miten helvetin pihalla nää päättäjät + muut puolueaktiivit on ;D
ei oikeest elämäst tajuu mtn.
"Paikka kommenteille oli huonosti valittu. Savonlinnan oopperajuhlat lienee yksi Suomen vähiten valtiontukea saavista musiikkitapahtumista."
Päinvastoin, paikkahan oli erinomainen. Kun kerran Savonlinnassa on saatu aikaan noin hienot oopperajuhlat ja melkein kokonaan omalla rahalla, niin tottahan siihen pystytään muuallakin.
Lapsellista kapinaa. Samanlaista käytöstä voi tosiaan etsiä nuorison parista; säännöt ja normit ovat muita varten, minä tiedän paremmin. Tähän kiteytyykin suomalainen "liberalismi".
Missähän sitä kuljettaisiin, jos tällaista "lapsellista kapinaa" ei olisi ollut koskaan?
Oopperoiden syntyajankohdan huomioonottaen silkkisukat ja puuteriperuukit tai frakit ja silinterihatut saattaisivat olla asianmukaisempia asuyhdistelmiä. Kummankohan herra E. Tamminen valitsisi?
Ministeri Arhinmäki toisaalla mediassa: "Ei riitä, että pahoitellaan tapahtunutta. Nyt pitää jyrkästi irtisanoutua vihapuheista. Hiljaisuus on hyväksyntää."
Odotan, että Arhinmäki jyrkästi irtisanoutuu omista vihapuheistaan eräiden jalkapallo-otteluiden yhteydessä. Hiljaisuus on hyväksyntää...
Ei ne lenkkarit ainakaan minua loukkaa.
Jos oopperalle ja klassiselle ylipäänsä halutaan lisää yleisöä ja faneja, turhaa riikinkukkoilua ja pönötystä saisi karsia enemmänkin.
Joskus tuntuu, ettei musiikkia edes kuulla, vaan vain iltapukujen kahinaa ja korujen kilahtelua, ja se jos mikä vieraannuttaa varsinkin potentiaalisen uuden kuuntelijan konserteista pois.
Ihan kiva, että Arhinmäki sentään edes yritti tutustua itselleen vieraaseen taiteenlajiin, sääli vain, että valitsi noinkin haasteellisen aloitustavan, eikä ilmeisesti sitten saanut siitä kovin paljoa irti.
Ja vielä enemmän sääli, että muut näkivät koko eleessä vain - Arhinmäen kengät.
Arhinmäki on puhtaaksiviljelty vasemmistopopulisti ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Vasemmistopopulisti? Ketäs hän tällä oopperamänööverillä nuoleskeli, kiinnostaisi tietää?
Kun on aatteeltaan riittävän oikealla, voi käyttää jopa punaisia vaatteita. Mutta ei punaisia lenkkikenkiä oopperajuhlilla!
60-luvulla radiossa oli kielletty soittamasta kevyttä musiikkia parhaaseen kuunteluaikaan, jotta kansa saataisiin sivistettyä ja opetettua kuuntelemaan konserttimusiikkia ja oopperoita.
Rock ja pop-musiikki oli myös Yleisradion kieltolistalla pitkälle 1970-luvun lopulle. Kokonaisten ikäluokkien nuoruus pilattiin sillä, että popmusiikkia soitettiin vain tunti viikossa, Nuorten sävellahja-ohjelmassa ja Popnonstop ohjelmassa. Klassisen musiikin eliitti ei halunnut, että nuoriso kuuntelisi "neekerien primitiivimusiikkia" ja mölymusiikkia.
Vasta kaupallisten paikallisradioasemien tulo 1980 mahdollisti sen, että popmusiikki ja rockia saattoi vapaasti ja runsaasti kuunnella radiosta.
Petteri Järvinen vaikenee siitä klassisen musiikin synkästä historiasta, että sen edustajat diktatorista pakkovaltaa käyttäen yrittivät tukahduttaa muun laisen musiikin kuuntelun Suomessa. He katsoivat, että heidän edustamansa musiikki oli muuta musiikkia parempaa, ja siksi muu musiikki oli kiellettävä ja rajoitettava.
Emme unohda tätä arroganttia tyranniaa koskaan.
Tyrannia jatkuu yhä. Ylen ykkösen musiikkitoimitus on jämähtänyt saksalaisen romantiikan ja sen semmoisen pauloihin niin, ettei tälle vuosituhannelle ole paljon asiaa. Hieman sama, jos arkkitehtuurissa jatkettaisiin 1800 -luvun kertaustyylejä tai ikuisesti olisimme tuomitut tekemään iltakävelymme Helsingin Bulevardilla. Perjantai-iltayötkin on pilattu noilla sielua kovertavilla ja korvia särkevillä (ja mieltä vinosti huvittavilla) oopperoilla.
Vanhempi väki muistaa vielä sen, että tämänkin kappaleen soittaminen radiossa oli kiellettyä 60-luvulla.
Silloin taisi olla paljon kiellettyjä lauluja. Jopa Tapio Rautavaaran esittämä ontuva Eriksson oli kiellettyjen listalla. Katsottiin kai jumalanpilkaksi.
Ei ole mitään järkeä kiistellä ooppera- ja pop-musiikin ansioista, eivätkä ne liity alkuperäiseen kirjoitukseeni. Mutta pari kommenttia kuitenkin, jos vaikka jonkun silmät vähän avautuisivat.
>Kokonaisten ikäluokkien nuoruus pilattiin sillä, että popmusiikkia
>soitettiin vain tunti viikossa,
Ai että nuoruus pilattiin musiikin puuttumisella? Silloin musiikkia ostettiin levyillä ja kuunneltiin automaateista. Musiikki oli niukkuushyödyke, jonka vuoksi sitä osattiin arvostaa ja siitä nauttia.
Nykyisin musiikki soi jatkuvana mattona, hitit kuluvat puhki muutamassa viikossa. Kaupalliset radioasemat ovat pelkkiä jukebokseja. Nyt pilataan musiikin tekijöiden nuoruus, koska levyjä ei enää osteta - ei tarvitse, koska kaiken kuulee radiosta ja netistä. Musiikista on tullut kertakäyttökamaa, kuten kaikesta muustakin kulutusyhteiskunnassa.
>Petteri Järvinen vaikenee siitä klassisen musiikin synkästä historiasta,
Ihan varmasti vaikenen, ja hyvästä syystä.
>Emme unohda tätä arroganttia tyranniaa koskaan.
:-)
Unohtamisen sijaan voisi miettiä, miksi samoja oopperoita on jaksettu kuunnella jo 100-250 vuotta. Arhinmäen kuulemaa Don Carlosta on esitetty jatkuvasti 144 vuoden ajan. Ja yhä vain ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä.
Veikkaanpa, ettei tämän päivän "mölymusiikki" elä edes kymmentä vuotta ennen vaipumistaan unohduksen ikuiseen usvaan.
"Ai että nuoruus pilattiin musiikin puuttumisella? Silloin musiikkia ostettiin levyillä ja kuunneltiin automaateista. Musiikki oli niukkuushyödyke, jonka vuoksi sitä osattiin arvostaa ja siitä nauttia."
Levykauppojen, jukebokseista nyt puhumattakaan, tarjonta ulkomaalaisen pop-musiikin suhteen oli kyllä varsin kauan vähintäänkin puutteellinen. Siis jos puhutaan ajasta pitkälle 1970-luvulle saakka. Musiikki oli todellakin monelta osin niukkuushyödyke, mutta ei sellaisesta voi nauttia mitä ei ole saatavilla. Edelleenkin puhuen nyt kansainvälisestä tuotannosta.
"Nyt pilataan musiikin tekijöiden nuoruus, koska levyjä ei enää osteta - ei tarvitse, koska kaiken kuulee radiosta ja netistä."
Radiosoitto on musiikin saralla aivan hyvä tulolähde niin muusikoille kuin julkaisijoillekin. Se että musiikin kulutus kanavoituu radion kuunteluun, ei ole mitenkään huono asia niille jotka sitä kautta saavat musiikkinsa kuuluville. Nettimaailma onkin laittoman levityksen kannalta sitten ikävämpi asia. Jos sillekin puolelle saataisiin toimivat tulonjakomallit, ei kuuntelun nettiin keskittyminenkään olisi huono asia.
"Unohtamisen sijaan voisi miettiä, miksi samoja oopperoita on jaksettu kuunnella jo 100-250 vuotta. (...) Veikkaanpa, ettei tämän päivän "mölymusiikki" elä edes kymmentä vuotta ennen vaipumistaan unohduksen ikuiseen usvaan."
Suuren enemmistön kohdalla tilanne on varmasti juuri noin. Tosin onko tilanne taidemusiikin puolella toinen? Suurin osa tekijöistä ei jää elämään sadoiksi vuosiksi, eivätkä saa edes työskenlyaikanaan mainittavaa huomiota. Satoja vuosia vanhat taidemusiikin klassikot elävät varmasti vielä 200 vuoden päästäkin, mutta ei silloin The Beatlesta, Jimi Hendrixiä tai Rolling Stonesiakaan ole unohdettu. Uudet 2000-luvun tähdet jätin tarkoituksella mainitsematta vain siksi, että heidän tuotantonsa kestävyyden näyttää vasta aika. Näin myös taidemusiikin puolella.
Itse muuten ihmettelen, sekä tämän ketjun keskusteluun viitaten että yleensäkin, että miksi ns. kevyt ja vakava musiikki asetetaan usein toistensa vastapuoliksi ja vertailukohteiksi. Ja tämä heijastuu myös ihmisten kuuntelutottumuksiin. Omasta mielestäni laaja rajat rikkova musiikin kuuntelu, ja erilaiseen musiikkiin ennakkoluuloton tutustuminen, parantaa ihmisten mahdollisuutta nauttia musiikista ja löytää musiikkia erilaisiin tunnetiloihin.
Juha,
>Radiosoitto on musiikin saralla aivan hyvä tulolähde
>niin muusikoille kuin julkaisijoillekin.
Levy-yhtiöt eivät saa korvauksia radiosoitosta. Kun levymyynti laskee, heidän kiinnostuksensa uusien levyjen julkaisuun hiipuu. Ilman levy-yhtiöitä varsinkin uusien artistien on vaikea päästä esille.
Muutoin olen samaa mieltä siitä, että eri musiikkilajien paremmuudesta on turha kiistellä. Aika antaa tuomionsa ja osoittaa, mikä jää elämään. Don Carlo on jäänyt.
"Levy-yhtiöt eivät saa korvauksia radiosoitosta. Kun levymyynti laskee, heidän kiinnostuksensa uusien levyjen julkaisuun hiipuu. Ilman levy-yhtiöitä varsinkin uusien artistien on vaikea päästä esille."
Petteri, Gramexin kautta tilitetään vuosittain korvauksia n. 15 miljoonaa euroa, joka muodostuu suurelta osin radiosoitosta. Tästä potista tuottaja-Gramexien osuus - joka siis pääsääntöisesti ohjautuu levyjen julkaisijoille - on puolet. Toinen puolisko menee levyillä soittaville muusikoille. Osa tuloista menee ulkomaille, mutta kotimaisten tuottajien osuus tänä vuonna tehdyistä tilityksistä oli kuitenkin 5,8 miljoonaa euroa.
Lisäksi varsinkin suurempien levy-yhtiöiden kohdalla levy-yhtiöt tai heidän läheisyhtiönsä ovat solmineet lähes poikkeuksetta julkaistavista kappaleista myös kustannussopimukset lauluntekijöiden kanssa, jolloin osa teostokorvauksista ohjautuu myös levyjulkaisijoiden tai heidän läheistyhtiöidensä käyttöön.
Jos Suomessa toimivien levy-yhtiöiden tuottaja-Gramexien osuus on sen 5,8 miljoonaa euroa vuodessa, niin se kieltämättä ei kuulosta suurelta koko alan kohdalla. Mutta täytyy muistaa, että levyteollisuus on Suomessa ylipäätään melkoista nappikauppaa. Esimerkiksi neljän suuren monikansallisen levy-yhtiön Suomen firmojen YHTEENLASKETTU liikevaihto on alle 40 miljoonaa euroa vuodessa (eli yhteensä lähes viisi kertaa vähemmän kuin vaikka Verkkokauppa.comin liikevaihto). Ja pienten kansallisten toimijoiden liikevaihdot liikkuvat suurimmilla yleensä sadoissa tuhansissa euroissa. Eli radiosoitolla on suuri merkitys tulojen muodostumisessa.
Mitä levymyynnin laskuun ja sen vaikutuksiin tulee, niin olen täysin samaa mieltä asiasta. Pelkillä radiosoittokorvauksilla ei levyjä tuoteta ja valtakunnallisten radiokanavien tarjonta on nin kapeaa, että se sulkee erilaisen kokeellisen ja marginaalisemman musiikin auttamatta tarjonnan ulkopuolelle.
60-luvulla meillä kuunneltiin Radio Luxembourgia, Ruotsin radiota ja Pohjanlahdella seilannutta piraattikanavaa.
Et sattunut huomaamaan millaisia sukkia ministeri käytti? No ei varmaan tennissukkia, koska Lenita Airisto ei ole ehtinyt vielä julkisuuteen kommentoimaan.
Viihteessä ja kulttuurissa pitäisi pyrkiä siihen että käyttäjät maksavat kulut. Ainoa poikkeus on tietty lasten ja nuorten aktiivisuuden tukeminen.
Varsinkin korkeakulttuuri on olllut eräänlainen vapaamatkustaja ja selvinnyt monista taantumista ilman taloudellista vastuunkantoa eli leikkauksia.
Pienessä maassa hyvin harva kulttuurin muoto menestyisi yksin käyttäjien omalla rahoituksella. Elokuvat, kulttuuritapahtumat, taidemuseot, musiikki... kaikki saavat suoraa tai epäsuoraa (esim. hyvitys- ja tv-maksut) tukea muilta. Ilmainen ja kehittynyt kirjastolaitos toimii kokonaan julkisin varoin. Kulttuurin tukeminen on katsottu kannattavaksi.
Mitä kannattaa tukea enemmän ja mitä vähemmän on vaikea kysymys, itse en ota siihen kantaa. Poliitikoilla ja kulttuuriministerillä on näissä päätöksissä avainrooli. Arhinmäki ei ole virallista linjaustaan tehnyt, mutta antoi jotain suuntaviivoja tv-uutisten haastattelussa, josta kirjoitukseni sai innoituksensa.
Kulttuuriala työllistää liikevaihtoonsa nähden sen verran hyvin ihmisiä, että luulenpa yhteiskunnan jäävät tukien jälkeenkin hyvin voitolle. Esimerkiksi monien ammattiteatterien tukien lopettamisen vaihtoehtona ei olisi se, että tukien kulut jyvitettäisiin käyttäjille, vaan se että nämä teatterit lopettaisivat toimintansa ja näyttelijät menisivät kortistoon.
Puhutteko te nyt oikeasti jostain kengistä? Ja kiviäkin kiinnostaa joku ooppera. Tuet pois vaan. Ikinä en oo käynyt, enkä käy. Enin osa kulttuurirahoituksesta on varmaan täysin turhaa muutenkin, ja me nuoret ollaan niin köyhiä, että jokainen eurosentti on tärkeä. Pois vaan kaikki televisio-ohjelmat ja oopperat. Verotus minimiin ja pääasiat kuntoon. Moneltako suomalaiselta on evätty taloudellinen mahdollisuus puutarhanhoitoon ja seilaamiseen?
Jos haluatte hyvät kengät, suosittelen Sievin turvajalkineita. Nahkaisilla gore-tex vuoratuilla voi kävellä ympäri vuoden kaikkialle, pakkasessa ja helteessä, ilman kynsivallin tulehduksia, suomalainen lesti nääs. Uudet mallit ei tosin pidä jäällä niin hyvin kuin vanhat. Itse käytän mallia: http://www.sievi.com/index.php?sivu=kengat&kengat_id=130&koko=400&&turva... ilman naulaanastumissuojaa (normaali kengänkärki). Noilla kengillä on kävelty Getabergin huipulle, Ben Nevisille, seilattu Pyytinkari sateessa ja arkikäyttö talvella, sekä toimistossa nyt kesällä + käyty rippijuhlissa. Entisillä (circa 2001 malli) tein vielä kunnossapitotöitä kierrätysjätekuljetushihnoilla @ UPM, sorvasin öljyssä, kävelin Mjältön huipulle kaksi kertaa ja kävin silti samoilla kengillä juhlissa. Lopulta pohja halkesi keskeltä ja vesi tuli sisään, siksi uudet. Vanha malli oli tosiaan kyllä parempi. Muita kenkiä ei voi kukaan tarvita, paitsi kunnon turbokumisaappaita johonkin kuivakäymälätyhjennykseen tai tetsaamiseen, umpihangessa tepasteluun.
Rispektit funktionaalisille vaatteille ja muusta viis!
Kun ajattelee mten paljon oopperassa esitetään ikivanhoja teoksia, niin aika jämähtänyt taidemuoto se on, mutta toisaalta musiikillisesti korkeatasoisempi kuin keskivertorappi.
Savonlinnan oopperajuhlat saa kulttuuritapahtumista kirkaasti eniten valtiontukea, ja niin sai tänäkin vuonna. Savonlinnan juhlien yksi hienous on taas juuri se, että pukukoodi on väljä. Tennarit eivät ole ainakaan mikään erikoisuus. Ministerin virkapuvun kanssa ne nyt eivät ole ne perinteisimmät jalkineet. Niistä voivat jotkut nähdä punaista.
>Savonlinnan oopperajuhlat saa kulttuuritapahtumista kirkaasti eniten
>valtiontukea, ja niin sai tänäkin vuonna.
Absoluuttisesti, kyllä. Toisaalta tapahtuma on myös selvästi pisin (=kuukausi), kansainvälisin, tunnetuin ja luultavasti lähiseudulle merkityksellisin.
Suhteessa koko budjettiin Savonlinnan saama tuki on kuitenkin sieltä pienimmästä päästä, mikä on merkittävä saavutus. Moni yritys maksaa asiakkaitaan tai muita sidosryhmiä tilaisuuteen, mikä on mahdollistanut muita tapahtumia itsenäisemmän talouden. Voi tietysti kysyä, miten maksetut (ei siis maksavat) asiakkaat vaikuttavat kulttuuritapahtuman luonteeseen ja merkitykseen. No, Porin jazzeilla on kai sama juttu.
Niin on myös herätysjuhlilla, jumalanpalveluksissa ym. uskonnollisissa tapahtumissa. Seurakunnat omistavat maata mille rakennettu, perivät seurakuntalaisilta veroa muutenkin kuin kolehtihaavein. Mutta mielenkiinnosta tämmösissä tapahtumissa kannattaa piipahtaa, kulttuuriministerinkin silloin tällöin-varsin iloista sekä työteliästä porukkaa ilman päihteitä. Toinen asia on sitten että voiko ministeri millään areenalla edustaa tossut jaloissa, siellä kun ehkä saatetaan riisua jalkineet vallan, hihi
"Arhinmäki oopperajuhlilla punaisissa tennareissa"
Ooh kuinka traagista...
No etikettivirheitä voi sattua kenelle vain, mutta oopperan tukeminen on kyllä tärkeää, tärkeä kirjoitus sen puolesta. Musiikillisesti paljon korkeatasoisempaa kuin rappi, kuten Perttu Pulkkinenkin (KD) tuossa aiemmin totesi. Oopperan esittäminen vaatii myös tulkitsijalta paljon.:-)
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 99 kommenttia