Takaisin kultaiselle 1980-luvulle?
Viime kevään vaalikeskusteluissa moni tuntui kaipaavan takaisin ns. vanhoja
hyviä aikoja. Jonkinlainen konsensus vallitsi siitä, että "hyvät ajat"
tarkoittavat 1980-lukua. Silloin Suomi oli jo riittävän kehittynyt tarjotakseen
kansalaisille kohtuullisen elintason, mutta pystyi vielä päättämään itse omista
asioistaan. Talouspolitiikka, maahanmuutto, verotus ja monet muut kysymykset
olivat meidän omissa käsissämme. Suomi oli vielä Suomi.
Eniten
kultaista 1980-lukua tuntuvat kaipaavan perussuomalaisten kannattajat, mutta ei
tämä silti mikään poliittinen asia ole. Suomen historiassa 1980-luku merkitsi
eräänlaista kulminaatiopistettä: vanha, sodan jälkeen alkanut kehityskaari
saavutti huippunsa. Sen jälkeen alkoi uusi aika, joka on... hmmm,
erilainen.
Monien mielestä kaikki kääntyi tuolloin huonompaan. Suomi
menetti itsenäisyytensä ja kansainvälinen talous sai ylivallan Suomesta ja sen
pienistä kansalaisista.
Kuinka hienoa aikaa 1980-luku oikein olikaan?
Viimeksi eilen luin netistä kriittistä keskustelua aiheesta. Yleensä aika kultaa
muistot. Me keski-ikäiset olimme 1980-luvulla 25 vuotta nykyistä nuorempia, mikä
jo sinällään riitti tekemään kaikesta parempaa. Varmaan silloinkin oli niitä,
joiden mielestä Suomi oli muuttunut huonompaan suuntaan, ja jotka kaipasivat
kultaista 1960-lukua, hippiliikettä, vapauden aatetta ja 1970-luvun poliittista
heräämistä. Mutta näillä valittajilla ei ollut käytössään internetiä, joten
heidän piti iltaa istuessaan valittaa vain keskenään.
Nettikirjoittajien
mielestä Suomen tulisi palata takaisin 1980-luvun hyviin arvoihin ja
käytäntöihin. Poliitikkojen pitäisi taas ottaa asiat omiin käsiinsä: nostaa
pääomaveroa, sulkea rajat, estää työpaikkojen pakeneminen halpamaihin ja niin
edelleen.
Se edellyttäisi, että myös Neuvostoliitto palautettaisiin.
Idänkauppa oli Suomen talouden kulmakivi. Sanottiin, että "Suomi on neljän
markan maa", koska se oli vientituotteiden keskimääräinen kilohinta. Suomen
talous menestyi myymällä huonolaatuista tavaraa itäiselle naapurilleen. Melkein
kaikki kelpasi. Helppoa ja turvallista.
Internet ja kännykät pitäisi
sulkea, koska niitä ei ollut 1980-luvulla. Eikä tämä ole piikittelyä - netti on
osa globalisaation koneistoa ja naimisissa sen kanssa. Tiedonvälityksen
vapautuminen kietoutuu kaikkeen kehitykseen ja juuri se vaikutti osaltaan myös
Neuvostoliiton romahdukseen. Ironista kyllä, 1980-luvun ihannoijat saavat
äänensä kuuluviin juuri välineessä, jonka he haluaisivat lopettaa.
Aika
on kullannut muistot 1980-luvun elintasosta. Televisiossa oli kaksi kanavaa,
kaupassa pari vaihtoehtoa, matkapuhelimia ei tunnettu ja harvalla oli edes
tietokonetta. Autoja oli vähän, monen piti tyytyä Ladaan tai Wartburgiin. Kukaan
ei käynyt talvisin Thaimaassa, ja ylipäätänsä harva kävi Tukholmaa pidemmällä.
Sitä, mistä ei tiedetty, ei tietenkään osattu kaivata. Moni saattoi jopa olla
tyytyväisempi kuin tämän päivän tavarapaljoudessa. Mutta se on eri
keskustelu.
Lyhyen pohdiskelun lopputulos on selvä: emme voi palata
1980-luvulle yksinämme ja muut maat eivät siihen suostu. Kehittyvien maiden pari
miljardia asukasta haluaa osansa hyvinvoinnista, eikä meillä ole oikeutta saati
mahdollisuutta kieltää sitä. Meidän on pystyttävä kilpailemaan heidän kanssaan,
jotta oma elintasomme säilyy jatkossakin. Devalvaatioihin, paperiteollisuuden
kulta-aikaan tai idänkauppaan ei ole paluuta - on pakko keksiä jotain uutta.
Siinä on tekemistä koko Suomelle, ja varsinkin tuoreelle
eduskunnalle.
Suomen mestaruus -sarjaa ei enää ole. Halusimme sitä tai
emme, Suomi kilpailee veroista, yrityksistä, osaamisesta, pääomista ja huomiosta
kansainvälisillä markkinoilla. Mikään puolue tai poliitikko ei tuo takaisin
sitä, mitä 1980-luvusta kaipaamme.
Voit joko muistella kaiholla nuoruuden
hyviä aikoja ja valittaa nykyisestä kehityksestä, tai pyrkiä itse sopeutumaan
nykyisen elintasosi vaatimuksiin
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
1985 tuli Radio City, musiikki oli vielä hyvää ja kaikki meni parempaan suuntaan. Neuvostoliitto oli olemassa vakaana ja ennustettavana (!) mutta vapaampana: Gorba antoi toivoa.
1985 oli ennen kasinohuumaa. Mielestäni 1985 oli paras vuosi kaikista.
Aamen. Se oli vuosi jolloin rahamarkkinoita ei vielä oltu vapautettu eikä käynnistetty tätä hullunmyllyä. Kokoomus oli myös vielä pitkällä oppositotauolla jonne se olisi saanut jäädäkin.
Jos nuo kaksi asiaa olisi jäänyt toteutumatta, niin Suomi olisi vakaampi ja tasa-arvoisempi paikka tehdä työtä, olla ja asua. Ahneet pelimiehet päästettiin sisään pilaamaan kaikki.
Ovatko kiinalaiset ahneita, kun he haluavat osansa länsimaisesta elintasosta? Pitäisikö meidän kieltää heiltä se ja vaatia, että he ovat jatkossakin köyhiä maatyöläisiä kuten Maon aikaan ja vielä 1980-luvulla? Miten sen tekisimme?
Kehittyvät markkinat ovat se talouden voima, joka ohjaa sijoituksia ja rahavirtoja. Ne ovat varsinainen rahamarkkina.
Kuka tahansa suomalainen voi sijoittaa rahansa Intian, Kiinan, Venäjän tai Brasilian markkinoille, jos katsoo saavansa niistä paremman tuoton kuin kotimaasta. Se ei vaadi kuin pari napsautusta hiirellä pankin rahastosivulla.
Nykykehityksellä nämä markkinat tulevat yhä houkuttelevimmiksi kuin pienen Suomen sisäänpäin kääntyvä talous. Kaikilla ei riitä isänmaallisuutta ostaa suomalaista, joka on kalliimpaa ja huonompaa.
Etteikö muka ulkomaalaiset tuotteet kilpailleet kotimaisten kanssa vuonna 1985? Juuri kilpailun vuoksi käytiin erilaisia suosi suomalaista-kampanjoita.
Esimerkiksi 1990-luvun pääasiassa kotitekoinen lama tuli kalliiksi suomalaisille nimenomaan vapautettujen rahamarkkinoiden seurauksena. Jos katsoo sijoittajapiirejä ja pörssikeinottelijoita, niin niistä jotkut ovat muutoksessa pärjänneet, tavan tallaaja ei juurikaan. Niin, ja teollisuutta on saatu vietyä ulkomaalaisomistuksen kautta pois Suomesta kvartaalitalouden lakeihin tuijottamalla.
Tuure: 1990-luvun lama johtui rahamarkkinoiden vapauttamisesta. Kansa, joka ennen oli tottunut niukkuuteen ja menemään pankkiin hattu kourassa, saikin äkkiä sieltä lainaa ihan helposti. Televisiossa jopa mainostettiin, miten pankista saadulla lainalla voitiin sijoittaa tai tehdä kylpyhuoneremontti, ja sitten nauttia elämästä. Ja vielä parempaa oli silloin luvassa: kohta kansalainen saisi ottaa lainaa jopa suoraan ulkomaisista pankeista! Silloin vasta riemu ja lainahanat repeäisivät. No, sitten repesikin jotain ihan muuta. Itselläni oli asunnon vuoksi lainaa 16 % korolla. Siis kuudentoista, ei yhden pilkku kuuden.
Nykynuoren on vaikea kuvitella aikaa, jolloin pankista ei tosiaan saanut lainaa, ellei ollut tuttu pankinjohtaja tai suuret säästöt ennestään. Yhtä vaikea on kuvitella 1980-luvun Suomea, jossa inflaatio oli monta prosenttia ja lainakorot lähellä kymmentä.
Jos se aika palaisi, moni olisi kaulaansa myöten kusessa.
Tuure, ei se kyllä ihan näin ollut eli "rahamarkkinoiden vapauttamisesta"
"Unohdatko" asiat sitä ennen eli vuosikymmeniä kestäneen korko- ja luottosäännöstelyn, vahvan markan politiikan eli epärealistisen valuuttakurssin edellyttämän korkean korkotason, sen aiheuttaman suuren valuuttavelkaantumisen? Ja että tuon epärealistisen valuuttakurssin takia Suomessa jouduttiin ylläpitämään ulkomaita korkeampaa korkotasoa?
Ja mikä oli syynä yritysten konkurssiaaltoon? Olisikohan ollut ulkomaisten velkojen markkamääräisen arvon nouseminen devalvaation ja kellutusten vuoksi...
Huomaa, että ei se reaalikorko silloinkaan niin kamalan suuri ollut, kun inflaatio söi sitä kuten velkapääomaakin.
Neuvostoliiton romahtaminen tuohon aikaan aiheutti sopeuttamistoimien tarpeen teollisuudelle, joka pahensi tilannetta.
Minäkin olin itsenäinen itseni työllistäjä vielä vuonna 1987, mutta kun laajennusta ja rahaa alettiin tyrkyttämään joka luukusta niin käytin aivojani, lopetin toiminnan ja siirryin palkkatyöhön. Elämäni viisain talouspäätös, luulen.
Anna-Leena. Valuuttavelkaantumisen? Oliko lähelläkään tämän päivän tasoa?
Kyllä rahamarkkinoiden vapauttaminen aiheutti rehellisen talouskuplan. Tiedän esimerkiksi tapauksen, että muutaman hehtaarin pala suorämettä kelpasi lainan vakuudeksi monituhatkertaisesti arvoaan suuremmasta summasta. Fiksut kaverit veivät rahat ulkomaille ja jättivät suon pankille.
Mitä sekin oli, että pankkien hallinnon luottamushenkilöille vieritettiin vastuuta pankinjohtajien löyhistä lainapäätöksistä?
Rahaa yksinkertaisesti tyrkytettiin ja otettiin vastaan ulkomailta reilusti enemmän kuin oli järkevää. Kun homma menee yli, niin tottakai devalvaatiolla korjataan tilannetta ja velalliset kärsivät.
Kaipaan tosiaan enemmän vuotta 1985 kuin Esko Ahon ja Iiro Viinasen hallituksen aikaa.
Tuure, ei se ole mitään aitoa rahamarkkinoiden vapauttamista jos keinotellaan tuolla tavalla
Koko raha- ja pankkijärjestelmä pitäisi ihan oikeasti vapauttaa eli lakkautettava keskuspankkijärjestelmä(rahan manipulointi ohjauskorkeineen ja muine rahapoliitikan välineineen) ja siirryttävä yksityiseen rahaan
Markus on oikeassa. Vuosi 1985 oli paras vuosi kautta aikojen.
Olin silloin 19-vuotias, ja olin kimmoisa ja nopea. Nyt on haasteita.
Ja maailmakin oli ennustettavampi.
Naiset ihania.
Voi jeesus mitä jeesustelevaa olkiukkoilua.
Voitaisko sitten hei palata 90-luvun alkuun, jolloin oli jo internet ja kännykät ja yhä vielä nousukausi. Muistan nuo ajat hyvin, koska perustin silloin IT-alan firman ja kivaa oli.
Eli palataan ajanjaksoon:
internet +
kännykät +
nousukausi ilman Neuvostoliittoa +
EU -
euro -
somalit -
Valitettavasti osa ei ymmärrä Järvisen Puheenvuoroa. Suomen onneksi se on häviävän pieni osa. Lienee osuvan kouluttamattomimpaan kansanryhmään, ihan tutkimustulosten myötäkin. Mutta aina nämä "jarileinot" muistuttavat tilastojen oikeassa olostaan.
Jari on osa tätä suurimmaksi osaksi persujen kouluttamattominta kansanosaa, joka kuvittelee jytkyn tultua heillä olevan vallan. Kuten Orwellin Eläinten vallankumouksessa, sillä erotuksella että siat olivat järjestäytyneitä ja heillä oli jokin päämäärä.
Sanoisin ehdottomasti 1993, jolloin olin parhaassa iässäni ja musiikki parasta. Mutta muisti pitäisi pyyhkiä, jos joutuisi uudelleen niiden 386-prosessorilla varustettujen koneiden kanssa työskentelemään ja viettämään laatuaikaa Wolfenstein 3D:llä.
"Internet ja kännykät pitäisi sulkea, koska niitä ei ollut 1980-luvulla"
Petteri, luulin sinun tekniikan miehenä tuntevan internetin historian??
Toki tunnen netin historian.
Suomi kytkettiin internetiin joulukuussa 1988. Tai oikeastaan Funetin yliopistoverkko kytkettiin siihen, tavallisella kansalaisella ei ollut verkkoon mitään asiaa. Kytkentä onnistui vain Ruotsin siivellä, yksinään Suomi ei olisi saanut piuhaa, jota pitkin pääsi USA:n sotilasverkkoon.
Koko Suomea palveli muuten tuolloin 64 kilobitin ulkomaanpiuha!
Ei, minusta se ei ollut internet. Eikä siihen ollut pääsyä kuin tutkijoilla ja yliopistoväellä.
Totta toki.
Unohdin Suomen tilanteen, kun itse käytin internettiä päivittäin vuodesta 1985 alkaen. Tosin Amerikan mantereella.
Nöyrin anteeksipyyntöni,
Harri: ei sitä nettiyhteyttä USAssakaan myyty kuluttajille tai yrityksille. Verkkoon pääsi vain yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Joten ihan sama tilanne siellä kuin Suomessa.
Ja taisi Suomenkin yliopistomaailmassa olla virityksiä, joilla nettiin mentiin muiden maiden läpi jo ennen vuotta 1988. Ne eivät vain herättäneet sen suurempaa kiinnostusta.
Kyllä PJ nyt provottaa - kuulunee ammatin varjopuoliin. Tai valo . .
- "Kaksi kanavaa" - no onkos se nyt suuri saavutus kun tasan samaa
mainostenvälitäytettä tulee tusinalta kanavalta. Mainospätkille kalliisti
tilaustyönä tehty hyvä musa peitetään tuotehöpinällä. Dokkareihin ja
harvoihin asiaohjelmiin joku audiofiilari suttuaa päälle omaa "sävellystään"
niin ettei sanoista saa selvää.
Olisi ihan yksinkertainen homma digikanavilla jättää tuo balanssin säätö
katsojalle. Pakkosyöttö osoittaa asiakkaan / maksajan halveksuntaa.
- Venäjälle menevät koneet ja laivat saattoivat olla nykymitoin puutteelisia.
Osasivat kyllä vaatia sen ajan huippua. Ja eipähän tarvinnut ihan kaikkien mennä
Ruotsiin Vovolle hommiin.
On se tuo jälkiviisaus yksi parhaita viisauksia. Ellei paras peräti.
Venäjällä siitä saisi varmaan hyvän hinnan.
>On se tuo jälkiviisaus yksi parhaita viisauksia.
>Ellei paras peräti.
>Venäjällä siitä saisi varmaan hyvän hinnan.
Sitähän haikailu takaisin 1980-luvun onnellisiin vuosiin muutenkin on. Noina kultaisina vuosina valitettiin ja haikailtiin takaisin 1970-luvulle ihan kuten nytkin.
1986 olin lukiossa. Kävin hiihtämässä ja lenkillä aivan kuten nytkin. Mulla oli tietokone aivan kuten nytkin. Väänsin koodia aivan kuten nytkin. Netissä toimi jo sähköposti, ftp, newsit ja irc. Vain http on tullut sen jälkeen. Kasetilta kuuntelin Springsteeniä aivan kuten nytkin. Jalassa oli frakut ja päällä T-paita. Aivan kuten nykyään. Ihosin silloin ruotsin opiskelua aivan kuten nykin pakkoruotsia. Mikään ei näytä muuttuneen. Väyrynen on minulle peikko - aivan kuten nytkin.
No sukset ovat nyt läskejä tai tiimalaseja ja siten kertaluokkaa helpompia laskea. Tietokone tuhansia kertoja nopeampi ja niitä on useita. Netti on nopea. Asun Nastolan sijaan Sapporossa. Suomalainen tyttöystävä on vaihtunut japanilaiseen vaimoon ja pariin lapseen. Alla on vanhan rämän Jopon sijaan kunnon tykki auto. Pidän 2010-luvusta enemmän mutta 80-luvin rokkia ei mikään voita. Sitä pakkoruotsia en ole koskaan tarvinnut. Englantia ja japania sitäkin enemmän. Väyrynen on edelleen mukana politiikassa.
No onneksi ne 80-luvun oksennuskasetit on historiaa. CD:tkin alkaa olla pelkkää dinosaurus-aikaa. USB-tikut ja iTunes rulettaa.
Pointti ei ollut siinä oliko joku asia 1980-luvulla parempi vai huonompi kuin nyt.
Pointti on siinä, että nyt pitää katsoa tulevaisuuteen ja rakentaa parempaa tulevaisuutta Suomelle ja suomalaisille.
Se parempi tulevaisuus tarkoittaa työn tekemistä, eikä valittamista. Esimerkiksi pitää rakentaa runsaasti uutta ydinvoimaa tuottamaan meille energiaa ympäristöystävällisesti, halvalla ja ilman tukiaisia. Pitää alentaa yhteisöveroa. Pitää karsia julkista sektoria kirveellä. Pitää hillitä maahanmuuttoa (pummien). Jne.
"Pitää karsia julkista sektoria kirveellä."
Kannattaako myös Putkinen armeijan ja sen leikkikalujen vähentämistä rajusti? No olisipahan silloin ainakin kirvesmiesporukoille kovasti työtä.
Back to the 80´ies, not to USSR
Paluuta impivaaraan voidaan miettiä eri tavalla kuin Petteri kirjoittaa. Paluu 1980-luvulle ei tarkoita, että Neuvostoliitto tulisi takaisin, eikä sitä että luopuisimme internetistä ja kännyköistä. Se tarkoittaa kulutuksen ja elämän hyvän olon (riittävää) määrää, ei samanlaista sisältöä.
Uruguayn elintaso nyt vastaa Suomen elintasoa 1980-luvulla. Totta kai siellä on kännykät ja internet. Olennaista on, että siellä ihmiset ovat onnellisempia kuin meillä Suomessa. Muutenkin kuin jalkapallohuumassa eläessään.
Paluu 1980-luvulle on paljon muuta kuin kulutuksen ylilyöntien poistumista. Mitä ihmettä me teemme kymmenillä tv-kanavilla? Itse lopetin television digitv:n tultua, enkä koe että jäisin jostain suuresta paitsi. Kun yhteiskunta elää velaksi, ei Thaimaan matkakaan ole aitoa hyvinvointia. Se on tulevien sukupolvien rahoilla elämistä. Meillähän on paljon muutakin kuin valtava valtionvelka, on kuntien velat, yksityiset asunto- ja muut velat, eläkevelat. Kaikki se, mitä Petteri pitää hienona, on savijaloille rakennettu. 1980-luvullakin oli asuntovelkaa, maksoimme niistä korkeamman koron prosentteina, mutta velan hoito ei vienyt koko elämää niin kuin nyt.
Ja mikä olennaista, mielenterveyslääkkeitä käytettiin paljon vähemmän, huostaanotettuja lapsia oli paljon vähemmän, burnoutista ei oltu kuultukaan, maassamme ei ollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka koskaan eivät tule tekemään mitään yhteiseen hyvään vaan elämään sosiaaliturvan varassa. Suurtyöttömyydestä ei ollut tietoakaan ja paskaduunitkin kelpasivat nuorille. Marjanpoimijoita ei tarvinnut tuoda ulkomailta.
Kuluttamalla lisää ei elämä paremmaksi muutu. Meidän ei pidä estää Kiinan maaseudun ihmisten vaurastumista, mutta itse voimme tyytyä vähempään. Jos yritämme kilpailla vaurautemme puolesta, joudumme juoksemaan entistä lujempaa ja silti emme pysy edes paikoillamme, vaan häviämme joka päivä. Ihmismielen kehitys on vuosimiljoonien tulosta, mutta teknologian murros on muutamassa vuosikymmenessä vienyt meidät 24/7 yhteiskuntaan, jossa koskaan ei ole rauhaa mistään. Niin hienoa kuin teknologian saavutukset ovatkin, ovat muutokset olleet tarpeettoman nopeat ja liian nopeat ihmismielen kannalta.
"...huostaanotettuja lapsia oli paljon vähemmän"
Ja minkähän takia näin luulet olevan? Syy miksi niitä on nykyisin enemmän on että entistä enemmän lapsiperheitä kytätään valtion taholta, perusteet huostaanottamiseksi ovat kiristyneet ja jotkut puhuvat myös ihan silkasta bisneksestä...
eli syy kaikenlaiseen pahoinvointiin ja suoranaiseen sairaalloisuuteen on valtio itse, se on kasvattanut ja kasvattaa yhä enemmän kyseenalaista rooliaan mahtavammaksi ja mahtavammaksi
ja tavallisella kansalaisella ei ole paljon siihen sanomista...
Maaseutumaisemmassa Suomessa vanhemmat olivat läsnä lasten toimissa. Kaupunkisuomessa vanhemmat käyvät työssä ties missä vuoroissa tai hengailevat muuten missä sattuu ja lapset jäävät yksin keksien kaikenlaista. Asuinympäristön muutoksella on merkityksensä myös huostaanotoissa.
Sitä se OIKEISTOLAINEN toiminta on! Jätit nyt vain mainitsematta sen tietysti..
>Se tarkoittaa kulutuksen ja elämän hyvän olon (riittävää) määrää,
>ei samanlaista sisältöä.
Pauli, olen tästä aivan samaa mieltä. Tv-kanavien määrä ei mitenkään korreloi kehityksen tai elämänlaadun kanssa. Mutta kuten kirjoitin, se on ihan eri keskustelu. Puolueista sitä on halunnut käydä ainoastaan vihreät.
Kaikki muut puolueet laskevat sen varaan, että ihmiset haluavat elintasonsa nousevan jatkossakin. Uruguailaiset eivät lopeta saavutettuaan entisen Suomen tason vaan haluavat Suomen nykyisen tason, mielellään enemmänkin.
Palkansaajat vaativat joka vuosi korotusta palkkoihinsa, ovat valmiita lakkoilemaan sen puolesta. Suomen tulevaisuus, eläkkeet ym. on laskettu kasvun jatkumisen varaan. Hienoa, jos tämä uskalletaan kyseenalaistaa ja etsiä vaihtoehtoja.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, etteivät 1980-luvulle paluuta vaativat ole niinkään vihreitä vaan pikemminkin perussuomalaisia (ei yksin heitä, mutta kirjoitus josta itse kiinnostuin oli avoimesti PS-mäinen). He vaativat taloudellista päätösvaltaa takaisin Suomeen, rajojen sulkemista ja pääomaveron nostoa (miksi, jos raha ja elintaso ei olisi heille itselleen tärkeää?), korotuksia etuuksiin *ja* sen lisäksi haluavat säilyttää nykyisen elintason. Kirjoitukseni tarkoitus oli osoittaa, että tämä on mahdotonta.
Arvokeskustelu siitä, milloin jotain on tarpeeksi ja voidaanko jatkossa tyytyä vähempään, on eri asia. Ja ilmeisen vaikea, kuten J. Korhosen kolumni viime viikon Hesarissa osoitti.
>Ja mikä olennaista, mielenterveyslääkkeitä käytettiin paljon
>vähemmän, huostaanotettuja lapsia oli paljon vähemmän,
On vaikea sanoa, oliko mielenterveystilanne oikeasti parempi, vai jäivätkö vaivat hoitamatta lääkkeiden ja osaamattomuuden vuoksi. Vähän sama juttu huostaanottojen kanssa. Silloin hyväksyttiin toimintaa, johon nykyiset viranomaiset puuttuisivat.
Olisiko itsemurhien määrä relevantti mittari jollekin asialle? Niitä tehtiin 1980-luvulla enemmän kuin nyt.
>burnoutista ei oltu kuultukaan, maassamme ei ollut
>kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka koskaan eivät tule tekemään
>mitään yhteiseen hyvään vaan elämään sosiaaliturvan varassa.
Jälkimmäisellä lienee tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Nykyisin suomalaiset eivät suostu siivoojiksi tai bussikuskeiksi. 1980-luvulla ei vielä tiedetty, että ne ovat "paskaduuneja".
Korot ja pitkät maksuajat ovat menneet asuntojen hintoihin
Kiitos Vilho linkistä. Minulla soi mielessäni Beatlesien Back in the USSR kun tuota kommenttia kirjoitin.
Totta 1980-luku oli kaksijakoinen, tavoitteellisena olotilana pitäisin alkuvuosia, jolloin tietokoneisiin tuli hiiri (Petterille sisäpiirin vitsi).
Kasinotalouden hulluus alkoi puolen välin jälkeen. Yhtenä maamerkkinä voi pitää HOP:n valtausta 1986. 1990-luvun lama tuli juuri edellisen vuosikymmenen ylikulutuksesta, yli-investoinneista ja osakemarkkinakuplasta, jotka kaikki tehtiin velaksi. Rahamarkkinoiden säätelyvirheet eivät olisi haitanneet, jos tuota hulluutta ei olisi ollut reaalimaailmassa. Mielenkiintoista on myös se, että hulluuden loppuvaiheilla puhuttiin työvoimapulasta.
Asuntojen korot toki olivat hurjat. Halvat korot ja pitkät maksuajat ovat kaikki menneet nykyisiin asuntojen hintoihin. Halvat korot ovat koko tämän nykyisen velkakriisin suurin yksittäinen selittäjä. Eli se, mitä on pidetty EU:n hienona asiana on tuhoamassa koko euroalueen. Jos korot olisivat olleet korkeammat, Espanjaan ei olisi rakennettu miljoonaa tyhjää asuntoa, eikä Irlanti olisi tullut hulluksi veloissaan.
Emme siis voi noin vain siirtyä 1980-luvulle, ei edes sen hyvinvoinnin tilaan, mutta tavoitteena se olisi yhteiskunnalle paljon fiksumpaa kuin kuvitella, että tuottavuutta lisäämällä ja kulutusta lisäämällä voisimme selättää nykyisen velkakriisin ja elää sen jälkeen hyvää elämää yhä enemmän kuluttaen. Olen laskenut, että ihmiselon aikana muutaman prosentin BKT-kasvu tarkoittaisi kaiken kulutuksen viisinkertaistumista. Eihän se enää ole mahdollista, vaikka sodan jälkeen olikin.
Niinpä - ilman Internetiä ja muuta sähköistä tietoliikennettä nykymuotoinen globalisaatio ei olisi ollut mahdollinen.
Sinänsä 1980-luku oli tosiaan poikkeuksellinen vaihe Suomen historiassa, erään aikakauden joutsenlaulu, mutta sen jatkuminen olisi ollut mahdotonta. 1980-luku oli rakennettu kuplalle, joka puhkesi 1990-luvulla tunnetuin seurauksin. Jos Euro olisi silloin ollut olemassa, kreikkalaiset ja irlantilaiset poliitikot pilkkaisivat nyt Suomea vasttumasta velaksi elämisestä...
"Sitä, mistä ei tiedetty, ei tietenkään osattu kaivata. Moni saattoi jopa olla tyytyväisempi kuin tämän päivän tavarapaljoudessa. Mutta se on eri keskustelu."
Mielestäni se on täsmälleen se keskustelu, jota meidän pitäisi käydä. GPI:n mukaan meillä meni paremmin 70 -ja 80-luvuilla kuin nyt. Kai se jostakin kertoo? Ja mielestäni monen kaipuu menneisyyteen kertoo juuri tästä, ei suinkaan mistään kultaisista muistelmista. Olisiko kuitenkin niin, että hyvinvointivaltio voidaan viedä liian pitkälle?
Se mitä sanot, on sinänsä totta, mutta vain olkiukko.
Kuten jo edellä kommentoin, se on tärkeä keskustelu, mutta ei kiinnostanut äänestäjiä eikä poliitikkoja kevään vaaleissa. Silloin haluttiin vain lisätä Suomen omaa päätösvaltaa ja palata 1980-luvun tilanteeseen niin, että elintaso vähintäänkin säilyy.
Suomen laman merkittävin aiheuttaja oli idänkaupan loppuminen yhdessä yössä Neuvostoliiton yksipuolisella ilmoituksella vuoden 1991 alussa. Persaukinen Neuvostoliitto ei pystynyt maksamaan Suomelle 3 miljardin markan velkaansa. Tavarat oli toimitettu mutta maksua ei saatu. Se kaatoi suuriakin vientiyrityksiä ja kauppahuoneita. Ja ne 3 miljadia markkaa olivat poissa Suomen kansantaloudesta.
Laman toiseksi merkittävin aiheuttaja oli presidentti Koiviston, Suomen pankin pääjohtaja Kullbergin ja Suomen pankin johtaja Puntilan pakkomielle vahva markka, joka piti lainakoron Suomessa 15 % tasolla kuuden vuoden ajan. "Korot on pidettävä korkealla, jotta valuutat eivät karkaa maasta", sanoi Mauno Koivisto. Siihen aikaan inflaatio oli enimmillään 4 %. Ennestään vahva markka revalvoitiin vuonna 1989. Tappavan korkotason ja vahvan markan vuoksi 100 000 pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta. EY:n valuuttakurssimekanismi romahti syksyllä 1992. Se johti myös markan pakkodevalvointiin ja kelluttamiseen. Devalvoitumisprosentti 27. Se vei välittömästi konkurssiin 100 000 valuuttalainaa ottanutta pk-yrittäjää ja taksiyrittäjää. Kun markka asetettiin kellumaan, Suomen pankkien lainakorko oli 19 %.
Laman kolmanneksi suurin aiheuttaja oli hillitön korkeasuhdanne, jonka aikana kuntien ja valtion verotulot kasvoivat 10 % vuosivauhtia vuosina 1986-1990. Asuntomarkkinat ja automarkkinat kuumentuivat äärimmilleen. Vuonna 1990 Suomessa myytiin 160 000 uutta henkilöautoa, vuonna 1991 vain 60 000 uutta henkilöautoa. Hillitöntä ja keinotteluunkin perustunuttta korkeasuhdannetta seurasi romahduksenomainen syöksy suoraan lamakauteen ilman, että välissä olisi ehtinyt olla laskukautta.
Idänkaupan loppumista lukuun ottamatta edellä mainittu johtui "Suomen omasta päätösvallasta". Laman aikana kuntien ja valtion menoautomaattien rahoitus perustui ulkomaiseen lainanottoon. "Luotiin menoautomaatteja", myönsi Mauno Koivisto tv-haastattelussa kesällä 1995.
>Laman kolmanneksi suurin aiheuttaja oli hillitön korkeasuhdanne,
>jonka aikana kuntien ja valtion verotulot kasvoivat 10 %
>vuosivauhtia vuosina 1986-1990. Asuntomarkkinat ja automarkkinat
>kuumentuivat äärimmilleen
Ilmeisesti juuri tästä syystä 1980-luvun loppupuoli on jäänyt monelle mieleen kultaisena ajanjaksona, jolloin taloudessa meni hyvin ja jolloin Suomi pystyi vielä tekemään itsenäisiä päätöksiä (no, ehkä Neuvostoliiton kanta piti tietysti ottaa huomioon). Globalisaatiota ei vielä tunnettu, mutta "kilpailukyky" oli silloin poliitikkojen jatkuvasti toistava termi.
Jos Suomi olisi tuolloin ollut EU:ssa, kansallisesti holtittomiin päätöksiin olisi ehkä puututtu ajoissa.
Petteri, EU ei ole mikään viisauden paikka. Se on norsunluutorni, jossa on paljon Neuvostoliiton piirteitä. Kreikka, Irlanti, Portugali, Italia, Espanja, Latvia, ... Missään EU-maassa ei ole puututtu ajoissa kansallisesti holtittomiin päätöksiin. Miten se olisi voinut tapahtua EU-Suomessa.
Minä korostan 1980-luvun alkupuolta, enkä muistele kaihoisasti kasinotalouden hulluutta. Se mikä ihmetyttää vieläkin on kuinka nopeasti kaikki unohdetaan. Ymmärtäisin että viisaus ja kokemus katoaa yhden sukupolven aikana, mutta sehän katoaa muutamassa vuodessa. Ihminen on tosiasiassa tosi tyhmä, vaikka sillä olisi maailman parhaat tietokoneet, professorit, analyytiköt, kansantaloustieteilijät jne tukenaan.
EU ei ole voinut juurikaan puuttua maiden omaan taloudenpitoon, koska rahapolitiikka on kansallisessa päätöksenteossa. Ehkä EU:n toimivaltaa pitäisi mieluummin lisätä kuin kaventaa?
Muilla aloilla EU on vaikuttanut Suomeenkin. Jokaisella maalla on ollut omia käytäntöjä ja typeriä lakeja, joiden kummallisuutta paikalliset eivät havaitse. Tarvitaan etäisyyttä asioiden näkemiseen. Esim. Korkein oikeus on muuttanut oikeusperiaatteitaan ja korjannut omia virheitään EU:n vuoksi.
"Ovatko kiinalaiset ahneita, kun he haluavat osansa länsimaisesta elintasosta? Pitäisikö meidän kieltää heiltä se ja vaatia, että he ovat jatkossakin köyhiä maatyöläisiä kuten Maon aikaan ja vielä 1980-luvulla? Miten sen tekisimme?"
En oikein tajua tätä argumenttia. Jos nyt leikisti palaisimme 80-luvun elämäntyyliin Suomessa, niin kuinka se muka olisi kiinalaisilta pois?
PS: Minullekin on tullut sellainen mielikuva, että 80-luku oli vähintäänkin varsin mukiinmenevää aikaa (vaikka itse olin vasta vauveli), koska koko pienen ikäni ajan yhteiskunta on näyttänyt vain rapistuvan rapistumistaan. Ja tarkoitan siis yhteiskuntaa, se on asia erikseen onko teknologia kehittynyt jne.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 41 kommenttia