*

Petteri Järvinen

Hesari avoimen maksumuurin taakse

Helsingin Sanomien verkkopalvelu siirtyy loppuvuodesta "avoimen maksumuurin" (jokseenkin ristiriitainen ilmaisu) taakse. Ilmaiseksi saa lukea viisi artikkelia viikossa per päätelaite.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun lehdet yrittävät muuttaa sisältönsä maksulliseksi, mutta tämä on todennäköisesti viimeinen. Elleivät lukijat nytkään ole valmiita maksamaan, suomalainen lehdistö tulee muuttumaan dramaattisesti -- ja vielä nykyistäkin huonompaan suuntaan.

Hesarin oman uutisen keskustelupalstan kirjoitukset eivät yllätä: minä en maksa ikinä uutisistasiirryn lukemaan muita lehtiä, onneksi on Ampparit, parantakaa ensin laatua, pitäkää tunkkinne jne.

Vaihto muihin lehtiin tuskin onnistuu, sillä ne seuraavat silmä kovana Hesarin esimerkkiä. Kaikki lehdet ovat samassa ahdingossa, kun aiemmin ilmaisen verkkopalvelun rahoittaneet maksulliset paperilehden tilaajat ovat katoamassa. Jos maksullisuus toimii, muutkin lehdet muuttuvat maksullisiksi. Nettiuutiset eivät ole Hesarin vaan koko alan yhteinen ongelma.

Ilmaista palvelua saa jatkossa juoru- ja julkkislehdistä, joiden uutisointi keskittyy viihdemaailmaan ja kaupallisten tuotteiden piilomainontaan.

Jos ne eivät riitä, mitä vaihtoehtoa ilmaissisältöä halajavalla lukijalla on?

Kielitaitoinen voi hankkia uutisensa kansainvälisistä medioista. Ne eivät tosin uutisoi suomalaisia tapahtumia eivätkä tulkitse maailman asioita suomalaisesta näkökulmasta. Mutta ainakin toistaiseksi ne ovat ilmaisia.

Entä jos jättää lehdet kokonaan ja seuraa vain tv-kanavien uutisia? Sielläkin on tulossa isoja mullistuksia. Laajakaista altistaa TV-kanavat aivan uudenlaiseen kilpailutilanteeseen. Microsoft, Apple, Google, Netflix, HBO ja monet muut avaavat lähiaikoina suomalaiset palvelunsa. TV-mainonta ei jatkossa riitä ylläpitämään nykyisiä kanavia, joten niiden kallis oma uutistoiminta on vaarassa.

Jäljelle jää vain verovaroin rahoitettu YLE. Ironista onkin, että tekniikan kehittymisen ja talousajattelun myötä palaamme takaisin 1980-luvun maailmaan, missä uutiset tulivat molemmilta kanavilta joka ilta samaan aikaan.

Ehkä jokin Suomen sanomalehdistä yrittää päinvastaista strategiaa? Pitämällä nettisivunsa ilmaisena se haalii muilta jäävät lukijat ja yrittää elää mainostuloja kasvattamalla. Epäselvää on, riittävätkö Suomen pienet markkinat elättämään yhtään puhtaasti mainosrahoitteista, yleispalvelua tuottavaa nettimediaa.

Ellei mikään näistä toimi, aina on mahdollisuus jättää uutiset lukematta. Ajan saa kulumaan myös blogeja lukemalla ja nettikeskusteluissa väittelemällä. Viis yleistiedosta! Tietäminen on niin 1990-lukua. Hyvä mielipide ja hauskat kommentit ovat paljon parempia maailmankuvan rakennuspuita. Mitä suomalaisuudesta, mehän olemme eu-kansalaisia kaikki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tuntuu myös siltä, että enää "viisaimmatkaan" eivät enää uskalla ennustaa Hesarin kokeilulle varmaa onnistumista tai epäonnistumista. Kun kokeilu onnistuu tai epäonnistuu, löytyy toki paljon niitä, jotka ilmoittavat "mitä minä sanoin...".

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Yksi vaihtoehto olisi joskus tulevaisuudessa siirtyä verorahoitteiseen ja demokraattiaseen mediaan, jossa ihmiset äänestäisivät, mitkä sanomalehdet tai vaikkapa kirjoittajat ansaitsevat verorahoja.

Peri Ferio

Amerikassa asuessani ainut seuraamani TV-kanava oli PBS (http://www.pbs.org/), jonne aina joskus itsekin lähetin muutaman dollarin tukeakseni mielestäni erinomaista ohjelmaa. Radiokanavani oli vastaava paikallinen julkisen palvelun NPR-kanava (http://www.npr.org/). Ne riittivät akuuttiin tiedonjanoon ja usein viihteeseenkin aivan mainiosti. Mitenkähän olisi vastaava, osin käyttäjiltä tulevin lahjoitusvaroin ja osin valtion rahoittamana toimiva julkinen nettipalvelu ilman mainoksia?

Martti Laines

Hesarissa on paljon hyvää. Mutta, se poliittinen filtteri, joka toimituksessa on, saa niin usein karvat pystyyn, etten halua aviisia omalta osaltani tukea.

Toki mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta eniten ehkä häiritsee se, että HS pyrkii kuitenkin esiintymään sitoutumattomana, vaikka sillä on selkeästi nähtävä poliittinen agenda.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Itsellä Hesarin paperitilauksesta luopumiseen on ollut jo vuosia sitten sama syy, joka vain kärjistynyt sen jälkeen: Journalismin ala-arvoinen taso. Vaikka kaikki laatulehdet maailmalla joissain asioissa menevät sieltä, missä aita matalin, on HS menny riman ali liian monella sektorilla. Paperiversiosta kaipaisi juuri analyyttistä otetta ja taustoitusta, ei juostenkusten käännettyjä kansainvälisten uutistoimistojen pinnallisia sähkeitä.

Myös kolumnistien ja toimitusten henkilökunnan (päätoimittajia myöten) yleissivistys tuntuu olevan aika retuperällä ja toimituksen oikolukuresurssit analfabeettien käsissä. Myös toimituksen kielitaito tuntuu liikkuvan akselilla suomi-englanti ja sekin huonona, muun muassa paikkakuntien ja nimien käännöksissä jatkuvasti anglismeja.

Pitäisi muistaa, että hyvän eurooppalaisen laatulehden toimituksessa pitäisi aktiivisesti seurata joko suoraan tai kirjeenvaihtajien välityksellä saksan-, ranskan- ja espanjan- ja venäjänkielistä informaatiotulvaa eikä vain kaikkien kielten anglosaksisen filtterin läpi tullutta valikoitunutta banaalimössöä.

Lisäksi poliittisesti painottunut sisältö ei sovellu virallisesti sitoutumattoman lehden profiilin, eli objektiivisuutta olisi lisättävä. Päivälehden toimituksessa, joka ei aja poliittista agendaa avoimesti, tietty poliittinen ja toimituksellinen konservatiivisuus on vain hyve. Se ei tarkoita konservatiivisten poliittisten voimien tukemista vaan pidättyvyyttä julistamisesta ja poliittisiin muotitrendeihin mukaan menosta.

Jos HS olisi sisällöltään kuten saksankielisen maailman laatulehdet Neue Zürcher Zeitung, Der Tagesspiegel tai Die Welt, en epäröisi paperitilauksen kanssa - tai jos asuisin riittävän kaukana, nettiversion tilaus olisi se kakkosvaihtoehto. Näin ei kuitenkaan ole, eikä HS:n julkisesta esiintymisestä voi edes kuvitella moisen muutoksen olevan tulossa, joten valitettavasti maksullinen HS ei kiinnosta millään muotoa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Se ainakin oli positiivista, että lupasivat enemmän sisältöä nettiin. Vaimo on tilannut hesarin ja sen myötä olisi digi-lehden lukuoikeus, mutta sitä ei tule luettua, koska html eli tavalliset www-sivut ovat kätevämmät ja paperilehtikin on digi-lehteä kätevämpi. Sama juttu e-kirjan lukulaitteen kanssa. PDF tökkii, mutta html:n kanssa samantyyppiset mobi jne. tiedostomuodot toimivat hyvin. Näköislehdet eivät sovellu vaihtelevan kokoisille näytöille.

Tällä hetkellä verkkolehdillä on hyvin, lähes häviävän vähän omaa sisältöä. Pääkirjoitukset ja kolumnit ja siinä se sitten yleensä onkin. Loppu on samaa STT:n aineistoa, jota on jokaisella muullakin. Siitä lukijat tuskin koskaan suostuvat maksamaan. US teki mielestäni ihan järkevästi, kun lopetti sopimuksensa STT:n kanssa. Ne uutiset eivät tuoneet oleellista lisäarvoa.

Reijo Tossavainen

Hesarin ilmoitus on ilouutinen Uudelle Suomelle. Varsinkin jos muut tilattavat lehdet seuraavat perästä. Ja niinhän ne tekevät.

Uudesta Suomesta tulee ihan oikea bisnes.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Ilmaista lounasta ei ole, kuten ei ilmaista sisältöä netissä, televisiossa tai paperillakaan, vaikka toisin uskotellaan. Mainosrahotteisesta sisällöstä maksetaan siinä missä yleisradiosta tai tilatusta lehdestäkin, tosin pyytämättä ja ilmoittamatta - joka kerran kun käymme kaupassa.

Hämmästyttävän sopulilauman tavoin media aikanaan ryntäsi ilmaisjakeluun netissä, silloin, kun kaiketi ei edes kuviteltu nettitoiminnan räjähtävän käsiin. Media saa kylläkin syyttää itseään itseaiheutetusta kriisistä, mitä tulee ilmaisen nettijakelun romauttavaan vaikutukseen viestinten talouksissa.

Entä jos lähikauppiaskin jakelisi kaffepaketteja ilmaiseksi, jotta sitten asiakkaat maksaisivat jauhelihasta oikein rahalla? No, naapurikauppias jakeleekin ilmaista jauhelihaa, jotta maksettaisiin kahvista, jne. Näin se piiri pieni pyörii, kun media lainailee toistensa maksullista matskua ilmaiseen jakeluunsa. Käteen jää luu. Kaikkien käteen.

Yksi merkittävä ilmiö suomalaisessa mediatodellisuudessa on myös se, että laitteista ja yhteyksistä, siis tekniikasta, maksetaan melko mukisematta, mutta sisällöistä ei sitten millään haluttaisi maksaa. Siksi on keksitty mitä mielikuvituksellisimpia kikkoja sisältöjen rahoittamiseksi, ja aina kun nämä (vaikkapa esim. tekijänoikeusmaksut) "paljastuvat" yleisölle, nousee hirveä haloo, kun sisällöntuottajia syytetään ahneudesta, eli siitä että hekin haluaisivat leivän pöytäänsä.

Lauri Korhonen

Verkkomediasta maksaminen tarkoittaisi sitoutumista kyseiseen mediaan. Maksamalla sitoudut myös kyseisen median painotuksiin uutisoinnissa.

Nyt kun HS levikki printtimedian puolella on laskussa - suurelta osin varmasti tyylin sekä painotusten takia - voidaanko olettaa että sähköisessä mediassa sama tyyli ja painotukset olisivat menestys? Menestys etenkin uusien kuluttajien tavoittamisessa.

En usko. Ihminen joka on pettynyt printtimediaan tuskin on valmis maksamaan saman konsernin sähköisestä julkaisusta.

Vastaavasti taas printtimedian lukija kun oppii käyttämään ja omaksuu sähköisen median käyttöä miksi jatkaisi tilaajana printtimedian parissa. Olettaisin että pikemminkin siirrytään formaatista toiseen.

Toinen juttu. Siinä vaiheessa kun suurin osa nykyisistä verkkolehdistä muuttuu maksullisiksi avaa se väylän uusiolle toimijoille jotka vetävät ilmaisuudella niin lukijoita kuin mainostajia siinä perässä. Ja taas pärjätään.

Kolmas pointi. Uutisointi on yhä enemmän globaalia toimintaa. Siirtämällä katse kauemmas näkee monasti parhaiten lähelle.

Ja neljäs: YLE. Polittisen ilmaston muutokset eivät voi olla vaikuttamatta myös YLE tapaan uutisoida. Ja YLEn uutisista lähes jokainen joutuu maksamaan joka tapauksessa. Ainakin vaihtoehto Hesarille ellei muuta.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Kenties ulottuville tulee uusia mainonnan konsepteja. En tiedä tarkkoja osumamääriä verkossa, mutta osa mainostajista on päätynyt sellaisille pakkomainonnan linjoille että se sotii jo heidän tarkoitustaan vastaan, ihmisiä ärsyttää ja heille jää mieleen ainoastaan se yritys jolta ei ainakaan halua ostaa mitään. Lisäksi tietysti nettisivu jolle ei halua mennä. Suomessahan tässä on pysytty aika maltillisina, muusta maailmasta ei voi ikävä kyllä sanoa samaa.

Tulevaisuus lienee julkaisuillakin sosiaalisen median mallissa jossa käyttäjän profilointi on helppoa, hän jopa itse tyrkyttää lisää eväitä siihen jatkuvasti. Nettilehtiin näillä onkin jo yhteyksiä, kenties olemme nyt vain taitepisteessä jossa ansaintalogiikka ja laadukas sisältö alkavat kohdata virtuaalisessa maailmassa?

Käyttäjän PetteriJarvinen kuva
Petteri Järvinen

Tässä ei ole kyse yksin Hesarista vaan koko lehdistön ja vielä laajemmin ammattimaisen suomalaisen journalismin tulevaisuudesta. Jos lehdistö ei pysty siirtämään maksullista toimintaansa nettiin ja tv-kanavat lopettavat omat uutisensa, palaamme kultaiselle 1980-luvulle: YLEllä on tv-uutisten monopoli. Ja vielä paljon enemmänkin, jos lehdistö on vajonnut marginaaliin. Ennen YLEn tv-uutisia sentään tasapainotti vahva ja monipuolinen lehdistö, Tiedonantajasta Uuteen Suomeen asti.

Toimituksen poiminnat